Read Ebook: Cloomber Hallin salaisuus by Doyle Arthur Conan

Font size: 10 px 15 px 20 px 25 px 30 px 35 px

Background color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Text color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Apply/Save settings

Ebook has 937 lines and 33737 words, and 19 pages

"Min? olen skotlantilainen, olen syntynyt ja kasvanut Skotlannissa", vastasin min? ja mieli teki nauraa, mutta hillitsin nauruni, koska vanha mies n?ht?v?sti oli kauhistuksissaan.

"Skotlantilainen", sanoi h?n, p??st?en helpotuksen huokauksen. "Suokaa minulle anteeksi, herra -- herra -- West. Min? olen kovin heikkohermoinen. Kiirehtik?? nyt, Mc Neil, sill? tunnin kuluessa t?ytyy meid?n p??st? takaisin Wigtowniin. Hyv?? y?t?, herrani, hyv?? y?t?!"

Molemmat miehet astuivat vaunuihin. Mc Neil ly?d? l?im?hytti ruoskalla hevosta, ja vaunut vieriv?t pimeyteen, kadoten meid?n n?kyvist?.

"Mit? te ajattelette meid?n uudesta naapurista, Jameison", kysyin min? kauan vaiti oltuamme.

"H?n n?ytti todellakin heikkohermoiselta. Kenties on h?nen omatuntonsa rauhaton."

"Uskottavampaa on ett? h?nell? on huono maksa", vastasin min?. "H?n n?ytt?? sairaalta. Mutta nyt puhaltaa kylm? tuuli ja meid?n on aika l?hte? kotiin."

Min? sanoin seuralaiselleni hyv?? y?t? ja l?hdin k?ym??n suoraa p??t? ahon poikki siihen suuntaan, josta loistivat Branksomen salinikkunasta tuikkivat yst?v?lliset valot.

Kenraali ja h?nen perheens?.

Niinkuin voi olettaakin, her?tti koko seudulla suurta huomiota se seikka ett? Cloomber Hall saisi uusia vuokralaisia, ja kaikki ihmetteliv?t, tulisivatko n?m? viihtym??n siell? ja miksi he tahtoisivat asettua sinne asumaan. Wigtownista tuli k?sity?l?isi?, ja Cloomber Hallista kuului vasaranpauke aamusta iltaan. H?mm?stytt?v?n pian pantiin korjaukset toimeen, ja selv?sti n?ytti silt? ettei kenraali s??st?nyt rahaa.

Kun min? is?ni kanssa aamiaisp?yd?ss? puhuin asiasta, huomautti h?n:

"Kenraali Heatherstone on ehk? oppinut mies ja on valinnut t?m?n piilopaikan kirjoittaakseen tieteellisen kirjateoksen. Jos niin on laita annan min? ilolla h?nelle luvan k?ytt?? kirjastoani."

Ester ja min? nauroimme tuolle juhlalliselle nimelle, jonka h?n antoi meid?n v?h?p?t?iselle kirjavarastolle.

"Voipa niin olla", vastasin min?, "mutta kun n?in kenraalin, ei h?n minusta n?ytt?nyt opintojen harrastajalta. Min? uskon pikemmin ett? h?n on tullut t?nne saadakseen lepoa ja rauhaa sek? raitista ilmaa, sill? h?n n?ytti sairaalta ja heikkohermoiselta ja katsoa tuijotti minuun kummallisella tavalla.

"Minua arveluttaa, onko h?nell? vaimoa ja lapsia", puhkesi sisareni puhumaan. "Miten yksin?iselt? ja kolkolta t?ll? seudulla oleskelu noista kurjista olennoista tuntuisikaan. T??ll? ei koko seitsem?n peninkulman alueella l?ydy muita kuin me, joitten kanssa he voisivat seurustella."

"Kenraali Heatherstone on erinomaisen taitava upseeri", huomautti is?ni.

"Kuinka is? tiet?? sanoa h?nest? mit??n?"

"Oi lapseni, te olitte ?sken valmiit nauramaan, kun min? puhuin kirjastostani, mutta se voi kuitenkin joskus minua hy?dytt??."

Puhuessaan nousi h?n seisomaan ja otti kirjahyllylt? punaisen kirjan, jota h?n rupesi selailemaan.

"T?ss? on luettelo Indian armeijasta kolme vuotta sitten", sanoi h?n, "ja t?ss? luetaan juuri siit? miehest?, jota me haemme, Ja Heatherstone on Bathordenin varakansleri ja komentaja. H?n on ollut Indian jalkav?en ?versti, mutta on ottanut eron virastaan ja saanut kenraalimajorin arvon. Sitten on t?ss? h?nen ansioluettelonsa. Viisi kertaa on h?nen nimens? mainittuna pikasanomissa. Min? luulen, lapseni, ett? meill? on hyvinkin syyt? ylpeill? uudesta naapuristamme."

"Eik? kirjassa mainita, onko h?n nainut", kysyi Ester.

"Ei. Tietoa h?nen naimisestaan ei ole otettu kappaleeseen, jonka otsakkeena on 'urhokkaita tekoja', vaikka olisi voinut olla paikallaan, jos se olisi sinne otettu."

Kaikki meid?n t?t? kohtaa koskevat ep?ilykset haihtuivat pian, sill? samana p?iv?n?, jona korjaukset p??ttyiv?t, oli minulla asiaa Wigtowniin, ja min? tapasin vaunut, joissa kenraali Heatherstone perheineen istui matkalla uuteen kotiinsa. H?nen vieress??n istui vanhahtava rouva, jolla oli k?rsiv?t kasvonpiirteet, ja vastap??t? heit? istuivat nuori mies ja nuori tytt?. Mies n?ytti olevan minun ik?iseni, mutta tytt? tuntui muutamaa vuotta nuoremmalta.

Min? nostin hattuani ja aioin juuri ratsastaa heid?n ohitsensa, kun kenraali huusi ajajan seisahtumaan ja ojensi sitten minulle k?tens?. Min? saatoin nyt t?ydess? p?iv?nvalossa huomata ett? h?nen ankarat kasvonsa kykeniv?t osottamaan yst?v?llisi?kin eleit?.

"Kuinka voitte, herra Fothergill West", huudahti h?n. "Pyyd?n anteeksi, jos osottauduin v?h?n ankaraksi, kun viimeksi tapasimme toisemme. Te saatte antaa anteeksi vanhalle sotilaalle, joka suurimman osan ik??ns? on ollut palveluksessa. Mutta kaikessa tapauksessa t?ytyy teid?n tunnustaa ett? olette liian tummaihoinen voidaksenne olla skotlantilainen."

"Meill? on my?s espanjalaista verta suonissamme", vastasin min?, h?mm?styneen? siit? ett? h?n uudestaan puuttui t?h?n asiaan.

"Se selvitt?? asian", lis?si h?n

Sitten k??ntyi h?n vaimoonsa ja jatkoi:

"Salli, yst?v?ni, minun esitt?? sinulle herra Fothergill West. Ja t?ss? n?ette poikani ja tytt?reni. Me olemme tulleet t?nne lep??m??n, herra West, oikein lep??m??n."

"Siin? tapauksessa olisi teid?n ollut mahdoton l?yt?? parempaa paikkaa kuin t?m?", vastasin min?.

"Vai luulette te niin", sanoi h?n. "Min?kin luulen ett? t??ll? on hyvin tyynt? ja yksin?ist?. Y?ll? saa kai kulkea pitki? matkoja tapaamatta ainoatakaan olentoa?"

"Useimmat pysyv?t pime?n tultua huoneessa."

"Eiv?tk? maankulkijat ja kerj?l?iset teit? ahdista? Eik? t??ll? tapaa kattilanpaikkaajia, tyhj?ntoimittajia tai mustalaisia?"

"Minusta tuntuu kylm?lt?", sanoi rouva Heatherstone ja k??riytyi paremmin paksuun hylkeennahkakauhtanaansa. Sitten h?n lis?si: "L?htek??mme matkaan, sill? me viivyt?mme herra Westi?."

"Sin? olet ihan oikeassa. Sen me todella teemmekin. Ajakaa, ajomies! Hyv?sti herra West!"

Vaunut vieriv?t siihen suuntaan, jossa linna oli, ja min? jatkoin mietteisiini vaipuneena ratsastustani pieneen kaupunkiin.

Kun ajoin isoakatua, juoksi herra Mc Neil ulos liiketoimistostaan ja viittasi minua pys?htym??n.

"Meid?n uudet vuokralaiset muuttavat jo t?n??n asuntoonsa. He ovat nyt matkalla Cloomber Halliin", sanoi h?n.

"Min? tapasin heid?t tiell?", vastasin min?.

Silm?illess?ni pient? miest? huomasin ett? h?nen kasvojaan kuumotti ja ett? h?n n?ht?v?sti oli ottanut ylim??r?isen lasillisen.

"On hauskaa tehd? kauppoja todellisen herrasmiehen kanssa", sanoi h?n ja pyrsk?hti nauramaan. "Semmoinen ymm?rt?? minua ja min? h?nt?. 'Kuinka paljo min? panen t?h?n', sanoo kenraali, ottaa vekselin taskustaan ja panee sen p?yd?lle. 'Kaksisataa', sanon min?."

"Min? luulin teid?n saaneen maksun Cloomber Hallin omistajalta", sanoin min? asioitsijalle.

"Sainpa kyll?, mutta ei haitannut, vaikka h?nkin minulle muutaman kolikan antoi. Sill? tavalla kaksi herrasmiest? kaupoista sopii. Ettek? tahdo tulla sis?lle, herra West, maistamaan v?h?n konjakkia?"

"En, kiitoksia! Minulla on asia toimitettavana."

"Niin, liikeasiat ennen kaikkia. Eik? minun tarjoomani ryyppy ole juuri mik??n aamuryyppy. Mit? minuun itseeni tulee, en koskaan maista v?kiviinaa p?iv?llisen edell?, paitsi aamiaisen edell? lasillisen, koska se antaa minulle ruokahalua, ja ehk? yhden tai kaksi lasillista j?lkeenp?in edist?m??n ruoansulatusta. Mutta sanokaa minulle, herra West, mit? te pid?tte kenraalista."

"Minulla on tuskin ollut tilaisuutta arvostella h?nt?", vastasin min?.

Mc Neil napsutti etusormellaan kyn??ns?.

"Min? ajattelen h?nest?", sanoi h?n tuttavallisesti kuiskaten, "ett? h?n ep?ilem?tt? on ihmeellinen mies. Jos kenraali kysyisi teilt?, montako peninkulmaa on l?himp??n satamaan ja laskevatko it?maiset laivat sinne, ja jos kiertolaisia liikkuu teill?, ja jos h?nell? vuokralaisena on oikeus rakennuttaa korkea muuri puiston ymp?rille, niin mit? te kaikesta t?st? ajattaisitte?"

"Min? pit?isin h?nt? haaveksijana", vastasin min?.

"Jos h?nelle teht?isiin oikeuden mukaan, olisi h?n -- tarvitsematta maksaa ainoatakaan ropoa -- pian huoneessa, jonka puutarhan ymp?rill? on korkea muuri."

"Miss? sitten", kysyin min?.

"Wigtownin hulluinhuoneessa", vastasi pieni mies, pyrsk?ht?en kurkun t?ydelt? nauramaan. Min? ratsastin heti tieheni, mutta h?nen naurunsa soi viel? pitk?n ajan korvissani.

Share on: WhatsApp @Hash Facebook Tweet