Read Ebook: Cloomber Hallin salaisuus by Doyle Arthur Conan

Font size: 10 px 15 px 20 px 25 px 30 px 35 px

Background color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Text color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Apply/Save settings

Ebook has 937 lines and 33737 words, and 19 pages

Release date: January 25, 2024

Original publication: Vaasa: Pohjalainen, 1900

Credits: Tapio Riikonen

CLOOMBER HALLIN SALAISUUS

Kirj.

A. Conan Doyle

Suomennos Pohjalaiselle

Vaasassa, Pohjalaisen kirjapainossa, 1900.

SIS?LLYS:

Westin perhe Edinburghista.

Min? James Fothergill West, lakitieteen ylioppilas St. Andrewn yliopistossa tahdon seuraavassa kertoa mit? min? tied?n Cloomberin salaisuudesta. Ja min? toivon ettei kukaan, joka asian tuntee, voi huomata ainoatakaan tiedoketta, joka ei olisi t?ydess? sopusoinnussa totuuden kanssa.

Alussa oli aikomukseni kertoa tapahtumat siin? j?rjestyksess?, jossa ne esiintyiv?t ja sen mukaan mit? osaksi itse olin kuullut puhuttavan, mutta asiaa tarkemmin ajatellessani olen tehnyt toisen suunnitelman.

Tahdon n?et k?ytt?? hyv?kseni useampia k?sikirjoituksia, joita minulla on hallussani. Ne ovat semmoisten henkil?itten kirjoittamia, joilla oli paras tilaisuus tuntea G.B. Heatherstone. T?t? suunnitelmaa seuratessani esit?n Israel Stakesin ja John Easterlingin todistukset. Edellinen oli ollut ajajana Cloomber Hallissa, j?lkimm?inen taas k?yt?llisen? l??k?rin? Straenraerissa, Wigtownshiressa. Ja min? liit?n t?h?n otteen John Berthier Heatherstonen p?iv?kirjasta, joka k?sittelee Thul-laaksossa ensimm?isen afghanilaissodan lopussa syksyll? 1841 sattuneita tapauksia, ynn? kertomuksen Terada-solan kahakasta ja Choolab Shahin kuolemasta. Mit? minuun itseeni tulee, sitoudun t?ytt?m??n ne aukot, joita kertomuksessa voi l?yty?.

Is?ni John Hunter West taisi hyvin it?maisia kieli? ja sanskritia. H?n oli sir William Jonesin j?lkeen ensimm?inen, joka kiinnitti yleis?n huomion vanhemman persialaisen kirjallisuuden suureen arvoon, ja h?nen Hanzista ja Ferideddin Atarista tekemi??n k??nn?ksi? ovat wienil?inen parooni von Hammer-Purgstall ja monet muut suuresti ihastelleet. It?maisessa tieteellisess? lehdess? tammikuulla 1861 sanotaan h?nest? ett? h?n on "der ber?hmte und sehr gelehrte Hunter West von Edinburgh" .

Is?ni oli kasvatettu asianajajaksi, mutta oppineitten tutkimustensa vuoksi h?n hyvin laimeasti hoiti t?t? tointaan. Kun h?nen hoitolaisensa etsiv?t h?nt? h?nen vastaanottohuoneestaan, istui h?n jossakin kirjastossa, syventyneen? vanhan homehtuneen k?sikirjoituksen lukemiseen. H?nen omaisuutensa hupeni nopeasti, ja pian ei meill? ollut muuta kuin Firdusin ja Omar Caiamin lyhyet mietelm?t ja ohjes??nn?t. Meid?n olisi t?ytynyt turvautua kerj?l?issauvaan, jos ei is?n velipuoli, Branksomen herra William Farintosh olisi ruvennut suojelusenkeliksemme.

T?ll? William Farintoshilla oli maatila Wigtonshiress?. T?h?n taloon kuului monta tuhatta tynnyrinalaa maata, enimm?kseen hedelm?tt?mi? kankaita ja hiekkakentti?. Mutta koska h?n oli naimaton, olivat h?nen menonsa v?h?iset. H?nell? oli ollut kyllin el?miskeinoja ja olipa h?n viel? pannut huomattavan rahasumman pankkiinkin.

Me tapasimme h?net harvoin, mutta juuri siihen aikaan, jolloin me olimme leiv?tt?min? ja neuvottomina, saimme h?nelt? kirjeen, joka teki lopun taloudellisista huolistamme. Branksomen herra kirjoitti ett? h?nen keuhkonsa olivat vioittuneet ja ett? tohtori Easterling oli m??r?nnyt h?nen viett?m??n muutamia vuosia l?mpim?mm?ss? ilmanalassa. H?n aikoi siis asettua etel?-Italiaan asumaan ja pyysi meit? tulemaan Branksomeen asumaan h?nen poissaoloajakseen ja is?ni hoitamaan maatilaa. H?n tarjosi h?nelle suuren palkan, joten me taas p??simme riippumattomaan asemaan.

?itimme oli kuollut muutama vuosi sitten, ja min? ja sisareni Ester olimme ainoat, jotka voisimme seurata is??. H?n p??tti heti hyv?ksy? herran hyv?ntahtoisen tarjouksen ja matkusti samana iltana Wigtowniin.

Sisareni ja min? seurasimme h?nt? muutamaa p?iv?? my?hemmin ja veimme mukanamme kaksi perunas?killist? kirjoja ja semmoisia talouskaluja, joita me pidimme tarpeellisina kulettaa.

Ihmeellisest? tavasta, jolla vuokralainen tuli Cloomberiin.

Meist?, jotka kaiken aikamme olimme asuneet vuokratussa huoneessa, oli Branksome muhkea koti, vaikka ei sit? l?hesk??n voinut verrata englantilaisen aatelisherran asuntoon. Talo oli tilava ja matala punaisine tiilikattoineen, korkeine pieniruutuisine ikkunoineen ja monine huoneineen, joitten sein?t oli tammilaudoilla p??llystetty. Asuinrakennuksen edustalla oli ruohokentt?, jolla kasvoi myrskyn pahoin raasimia py?kkipuita. Toisella puolella oli kyl? Branksome-Bere, jossa oli toistakymment? h?kkeli?. Niiss? asui kalastajia, jotka pitiv?t talonherran luonnollisena suojelijanaan. L?nnen puolelta n?kyi leve?, kellert?v? rannikko ja Irlannin meri, samalla kun aho ulottui kaikkiin muihin ilmansuuntiin, n?ytt?en l?hemp?? harmaanvihre?lt? ja et??mp?? purppuranv?riselt?.

T?ll? rannikolla tuntui kolkolta ja yksin?iselt?. Sai kulkea useampia peninkulmia tapaamatta muuta el?v?? olentoa kuin valkoisen kolmivarpaisen kalalokin, joka huuteli r?ike?ll?, surullisella ??nell??n.

Kun oli tultu Branksomen ohi, ei n?kynyt muuta ihmisty?n merkki? kuin korkea, valkoinen torni, joka kuului Cloomber Halliin ja kohoutui ik??nkuin muistopatsas j?ttil?isen haudalla, honkien ja lehtikuusien ymp?r?im?n?.

Tuon suuren huoneen, joka oli v?h?? enemm?n kuin englannin peninkulman matkalla meid?n asunnosta, oli rakennuttanut er?s glasgowilainen kauppias, yksinel?j?, jolla oli omituiset tavat. Mutta meid?n sinne tulon aikana oli se jo moniaita vuosia ollut kylmill? ja teki nyt kalastajien meriviitan teht?v??, sill? kokemus oli n?ille opettanut, ett? kun he n?kiv?t herran savutorven ja Cloomberin tornin samassa linjassa, osasivat he ohjata veneens? karien v?litse.

T?h?n autioon paikkaan oli kohtalo johdattanut is?ni, sisareni ja minut. Mutta yksin?isyys ei meit? kauhistanut. Me olimme iloiset saadessamme poistua meluisasta kaupungista, sill? t??ll? emme olleet uteliasten ja kiusallisten naapurien ymp?r?imin?. Talon is?nt? oli j?tt?nyt ajeluvaunut ja kaksi pient? hevosta meid?n k?ytett?viksi ja me k?ytimme t?t? kulkuneuvoa, kun tahdoimme tehd? kiertomatkan maatilan ymp?ri. Esterin levitt?ess? iloa ja hauskuutta huoneeseen ja vanhalla hilpe?mielisyydell??n hoitaessa taloutta. Me vietimme yksinkertaista el?m??, hakematta vaihtelua, aina siihen kes?iltaan asti, jolloin sattui odottamaton tapaus, ja t?t? seurasivat ne merkilliset tapahtumat, joista min? nyt tahdon kertoa.

Minulla oli tapana menn? usein iltaisin soutelemaan is?nn?n veneell? ja pyyt?? muutamia valkoturskia illalliseksemme. Kerran tuli sisareni mukanani ja oli istunut veneen per??n kirja k?dess?. Aurinko oli vaipunut alas Irlannin rannikon taakse, mutta iltarusko oli viel? j?lcll? ja heitti rusottavan hohtonsa vedenkalvoon. Min? olin noussut veneen kokalle, voidakseni paremmin sit? silm?ll? rantaa, merta ja taivasta, ja juuri kun olin nousemaisillani seisomaan, veti sisareni takinhiastani ja p??sti h?mm?styksen huudahduksen.

"Katso, John". puhkesi h?n sanomaan, "tuolla Cloomberin tornissa on valo!"

Min? k??nnyin katsomaan valkoista tornia, joka kohoutui puitten takaa. Min? n?in selv?sti valonhohteen, joka virtasi yhdest? ikkunasta ja sitten viel? loisti toisesta ylemp?n? olevasta ikkunasta. Siell? leimusi se hetken aikaa ja loisti viimein kahdesta melkoisesti alempana olevasta ikkunasta, jotka juuri saattoi n?hd? puitten yli. Oli p?iv?n selv?? ett? joku kynttil? tai lamppu k?dess? oli noussut tornin portaita yl?s ja sitten taas palannut huoneen alaosiin.

"Kuka, kaikessa maailmassa se olisi!" huudahdin min?. "Ehk? siell? on Branksome-Berest? joku, jolla on halu tutkia paikkaa."

Sisareni pudisti p??t??n. "Ei ainoakaan heist? tohtisi astua jalkaansa portista sis?lle", sanoi h?n. "Ja avaimet ovat Wigtownissa, sen miehen hallussa, jolle huoneen tarkastus on uskottu. Niin uteliaita kuin Branksome-Beren asukkaat voivat ollakin, eiv?t he kuitenkaan voisi tunkeutua huoneeseen."

Kun min? ajattelin niit? lujarakenteisia ovia ja vankkoja ikkunaluukkuja, jotka suojelivat Cloomberin alakertaa, en voinut olla tunnustamatta ett? sisareni oli oikeassa. Y?llisen vieraan oli joko t?ytynyt k?ytt?? v?kivaltaa tai oli h?n saanut avaimet haltuunsa. Haluten saada tiet?? asianlaidan joudutin rantaan soutamista siin? lujassa p??t?ksess? ett? ottaisin selv?n siit? kuka oli tunkeutunut linnaan ja mit? h?n my?h?isell? k?ynnill??n tarkoitti. Branksomeen p??sty?mme sanoin j??hyv?iset sisarelleni, ja kun olin saanut seuraani Seth Jameisonin, menin kankaan poikki h?nen kanssaan.

"Tuolla huoneella ei ole hyv?? mainetta eritt?ink??n pime?n tultua", huomautti seuralaiseni, hiljent?en k?ynti??n, kun min? selitin h?nelle aikeeni.

"Se seikka ei ole merkityst? vailla ettei huoneen omistaja tahdo tulla Skotlannin peninkulman p??h?n t?nne."

"Mutta n?etteh?n te, Seth, ett? l?ytyy joku, joka ei pelk?? sinne menn?", sanoin min? ja osoitin suurta, valkoista rakennusta, joka loisti meille pime?st?.

Se valo, jonka min? olin merelt? huomannut liikkui edestakaisin alakerrassa, jonne min? helposti saatoin n?hd? koska oli j?tetty ikkunaluukut sulkematta. Min? huomasin nyt ett? heikompi valo seurasi ensimm?ist?. Oli selv?? ett? kaksi olentoa, toisella lamppu ja toisella kynttil? k?dess?, tutki huonetta ylh??lt? alas.

"Hoitakoon jokainen omia teht?vi??n ?lk??nk? sekaantuko muitten asioihin", sanoi Seth Jameison yrme?sti ja pys?htyi keskitielle. "Mit? se meihin koskee, jos kummitus tai noita saa halun k?yd? Cloomberissa! Meill? ei ole semmoisissa asioissa mit??n tekemist?."

"Etteh?n te, ihminen voi luulotella ett? kummitus kulkee vaunuissa ajaen? Tuolla portilla n?kyv?t lyhdyt ovat kiinni vaunuissa."

"Siin?p? todella olette oikeassa", huudahti seuralaiseni paljoa keve?mm?ll? ??nell? kuin ennen. "Ohjatkaamme valoa kohden, nuori herra West, ja ottakaamme selko mist? se tulee."

T?h?n aikaan oli jo pilkkopime?. Me menimme Wigtowntielle, sille paikalle, jossa korkeat kivipatsaat osottavat Cloomberin lehtikujaan johtavan k?yt?v?n suuta. Vaunut olivat portin edustalla ja hevonen s?i ruohoa tien vieress?.

"Te olitte oikeassa!" sanoi Jameison ja katseli tyhji? vaunuja. "Min? tunnen ne ja tied?n ett? niitten omistaja on herra Mc Neil Wigtownista, h?n, jolla on avaimet.

"Siin? tapauksessa voimme me puhua h?nen kanssaan, kun kerran olemme t??ll?", sanoin min?. "Jos en erehdy tulevat he nyt pihalta."

Viel? puhuessamme me kuulimme ett? raskas k?yt?v?n portti ly?tiin kiinni, ja muutaman minuutin kuluttua n?imme kaksi olentoa pime?ss? l?henev?n meit?. Toinen oli pitk? ja hoikka, toinen lyhyt ja paksu. He puhuivat niin innokkaasti etteiv?t huomanneet meit? ennen kuin olivat menneet portista ulos.

"Hyv?? iltaa, herra Mc Neil", sanoin min? ja astuin muutaman askelen eteenp?in Wigtownin asiamiest? kohden, jonka tunsin.

Pienempi noista kahdesta miehest? k??nsi kasvonsa minuun, kun min? puhuin, ja n?ytti etten min? ollut h?nt? v??rin tuntenut. Mutta pitk? mies hyp?hti muutaman askelen taaksep?in ja n?ytti olevan kovasti liikutettuna.

"Mit? t?m? on, herra Mc Neil", huudahti h?n puoleksi hillityll? ??nenpainolla. "N?ink? te pid?tte lupauksenne? Mik? on tarkoituksenne?"

"?lk?? huolestuko kenraali! ?lk?? huolestuko", sanoi pieni lihava mies rauhoittavalla ??nell?, jolla s?ik?htynytt? lasta puhutellaan. "T?m? on nuori Fothergill West Branksomesta. Mutta min? en ymm?rr? syyt? miksi h?n on tullut t?nne t?n? iltana. Teist? tulee kaikessa tapauksessa naapurukset, ja sen t?hden min? tahdon esitt?? teid?t toisillenne. Herra West, t?m? on kenraali Heatherstone, joka aikoo asettua Cloomber Halliin asumaan."

Min? ojensin k?teni pitk?lle miehelle, joka puolittain vastahakoisesti pusersi sit?.

"L?hdin t?nne", sanoin min?, "koska n?in valoa ikkunoista ja luulin jotakin olevan tekeill?. Minua ilahuttaa t?nne tuloni, koska siten sain tilaisuuden tehd? tuttavuutta kenraalin kanssa."

Puhuessani tiesin Cloomber Hallin uuden vuokralaisen tuijottavin silmin katselevan minua. Kun olin lakannut puhumasta, ojensi h?n pitk?n, vapisevan k?sivartensa ja k??nsi vaunun lyhdyn niin ett? valo siirtyi minun kasvoilleni.

"Herra Jumala, Mc Neil", huudahti h?n samalla s?ik?hdyst? osottavalla ??nell?, "tuo miesh?n on ruskea kuin suklaatti. H?n ei ole englantilainen. Etteh?n te ole syntynyt Englannissa? Oletteko ehk??"

"Min? olen skotlantilainen, olen syntynyt ja kasvanut Skotlannissa", vastasin min? ja mieli teki nauraa, mutta hillitsin nauruni, koska vanha mies n?ht?v?sti oli kauhistuksissaan.

Share on: WhatsApp @Hash Facebook Tweet