bell notificationshomepageloginedit profileclubsdmBox

Read Ebook: Ihanteensa uhri by Osterloh Agnes Brander G A Translator

More about this book

Font size:

Background color:

Text color:

Add to tbrJar First Page Next Page Prev Page

Ebook has 322 lines and 16774 words, and 7 pages

"Ei luulevainen eik? utelias", kehui h?n. "Kaksi mainiota ominaisuutta -- hyvin harvinaisia naisv?ess?."

Keskustelun kuluessa kertoi h?n pienen jutun todisteeksi sanoillensa. Ensim?isi?, jonka h?n oli tavannut t?nne saavuttuansa, oli er?s opettajatar, joka oli ollut h?nen yst?v?tt?rens?, se on, jonka kanssa h?n oli helliss? suhteissa viimeisin? opintovuosinansa Strassburgissa. Sen j?lkeen ei h?n ollut kuullut mit??n h?nest? eik? luonnollisesti osannut aavistaa, ett? h?n olisi t??ll?. "Ja ajatteles", h?n jatkoi, "vaikka min? kuljin k?sikk?in morsiameni kanssa, kun tapasin h?net kadulla, tervehti h?n ollenkaan joutumatta h?milleen. Arvaamaton h?n oli aina. Min? luulen, ett? h?n ensi kerralla saattaisi jo puhutella meit?."

"Sit? pit?isi sinun kuitenkin v?ltt??", neuvoin min?, vaikka h?n tietenkin paremmin voi arvostella sellaisia asioita kuin min?.

H?n kohautti olkap?it??n. "En tied?, mitenk? min? voisin tehd?. H?n varmaankin vastaisi, ett? h?n ei k?sitt?nyt miksi h?n ei tervehtisi sit?, jonka h?n tunsi niin hyvin kuin minut." Muuta h?n ei tarkoita. Arvaamaton, niinkuin sanottu. Marga tuosta ei kuitenkaan ollut mill?ns?k??n, kysyi vain aivan v?linpit?m?tt?m?sti, kuka tuo kaunis neiti oli, ja kun min? selitin, ett? olin joku aika ennemmin asunut h?nen ?itins? luona, oli asia p??ttynyt.

H?n ei tutkinut enemp??, ei koettanut saada minua h?milleen -- ei mit??n.

Minusta, joka niin v?h?n tunsin naisv?ke?, ei tuo luonteenominaisuus tuntunut niin oudolta, kuin se oli h?nest?, ja mik? minua enin huvitti koko jutussa, oli saada tiet??, oliko tuo ihmeellinen Marga nyky??n kaupungissa.

"Tietysti. Me olemme tulleet t?nne yksiss? neuvoin etsim??n itsellemme asuntoa."

"T??ll?? Te siis aiotte muuttaa t?nne?"

"Niinp? kyll?." Ja h?n alkoi puhua tuolla mahtailevalla tavalla, joka on h?nelle luonteenomaista ja joka ei ole koskaan minua oikein miellytt?nyt. "Mist? sin? oikeastaan olet kotosin? Mill? taivaankappaleella sin? oleskelet? Etk? sin? ole lukenut, ett? min? olen laajalti aikakauskirjallisuudessa mainittu mies, ett? min? olen erinomaisen arvossapidetty anatoomi ja uusiaikaisimman tieteen, bakteriologian edustaja ja semmoisena nimitetty prosektoriksi t?nne?"

Ei, kaikki tuo oli mennyt sivuitseni. Asia huvitti minua niin v?h?n, ja olen vakuutettu, ett? Altenhofilla puolestansa ei ollut parempia tietoja minun tieteenalani suuruuksista. Tosin ei voida kielt??, ett? l??ketiedett?, eritt?inkin yleist? terveysoppia tulisi jokaisen sivistyneen ihmisen harrastaa, ja yst?v?ni tohtori Nordau, jonka kanssa viimeksi puhuin asiasta, vakuutti, ett? minun oikeastaan olisi pit?nyt tiet?? Altenhofin nimityksest?. Altenhofia pidettiin tiedemiehen? suuressa arvossa ja h?nell? oli edess??n loistava virkaura, sit? varmemmin nyt, kun h?n oli mennyt kihloihin rikkaan tyt?n kanssa ja siten saattoi aineellisista huolista riippumatonna antautua kokonaan tieteellisiin t?ihins?.

"Marga asuu enonsa salaneuvos Vinklerin luona, jonka sin?kin tunnet", alkoi Altenhof taas puhella. "Vinklerit ovat pyyt?neet tervehtim??n sinua ja pyyt?v?t sinua heille ensi perjantaina. Me aiomme viipy? t??ll? koko viikon, ja Marga on iloitseva saadessaan n?hd? sinut j?lleen."

"N?hd? j?lleen?" huudahdin min? niin kummastuneena, ett? Altenhof alkoi nauraa.

"Paras yst?v?ni. Jos en tiet?isi sit? ennen, niin k?sitt?isin sen nyt selv?sti, ett? sin? olet suuri saksalainen oppinut ja suuri saksalainen runoilija -- semmoisina kuin ne kuvataan huvin?ytelmiss?." Lopun olisi h?n hyvin voinut j?tt?? sanomatta. Aina kun puhe k??ntyy kirjailijatoimintaani, k?ytt?? h?n tuota ivallista kielt?. Olen jo kerran nuhdellut h?nt? siit? ja tied?n siit? l?htien, ett? h?nen halveksimisensa ei koske minua, vaan runoutta ja kaunokirjallisuutta ylimalkaan. "Oletko tosiaankin unohtanut tuntevasi morsiantani?" jatkoi h?n. "Marga D?hren, sisaresi yst?v?. H?n on jo kaksi vuotta asunut vanhempiesi talon viereisess? talossa."

Olisi kyll? ollut helppoa puolustautua, mutta en tahtonut loukata h?nen ylk?miesylpeytt??n. Puheenalainen Marga oli n?et niin v?h?n kiinnitt?nyt huomiotani, ett? olin aivan unhottanut h?nen olemassa olonsa. Nyt muistan h?net paksuksi ja k?mpel?ksi, laiskaksi ja ??nett?m?ksi koulutyt?ksi tahi ?sken t?yteen ik??n p??sseeksi nuoreksi neidoksi, ja min? toivoin itsekseni, ett? h?n olisi sen j?lkeen kerinnyt muuttua eduksensa. Altenhof s??sti minulta kuitenkin vastaamisen vaivan. H?n oli mennyt kirjoitusp?yt?ni luo ja oli sattumalta huomannut k??nn?kset, jotka olivat siin? hajallaan, vaikkakin viel? tarkastamatta.

"Mit? sinulla t?ss? on?" h?n kysyi ?kki?.

"Mit? niin?"

"Tarkoitan tuota k?sikirjoitusta, se ei ole sinun k?sialaasi."

"Ei, ne ovat k??nn?ksi?, joita min? tarvitsen er?st? suurempaa teosta varten."

"Vai niin. Ei siis mit??n kirjeit?. Tapaamme toisemme perjantaina."

Oivallista! H?n on suorittanut ty?ns? aivan erinomaisesti. Vaivoin olin l?pilukenut sananmukaisen k??nn?ksen englanninkielisest? kirjoituksesta, joka englantilaiseen tapaan oli niin lavealti venytelty kuin suinkin, kun viime sivulla tapaan otteen, joka muutamin lausein selv?sti ja riitt?v?sti ilmaisee sis?llyksen.

Sent?hden tahtoi h?n, ett? paikalla olisin tarkastanut k??nn?ksen. Minun t?ytyy itseni menn? h?nen luokseen antamaan tieto asiasta. Onhan se tavallaan velvollisuuteni. Kunhan h?n vain ei t?ll? kertaa olisi l?ik?ytt?nyt lamppu?ljy? lattialle!

Tuskin olin tuntea koko taloa ja huonetta, semmoisiksi kuin ne muistin k?ynnilt?ni tuona kylm?n? maaliskuun iltana, niin erilaiselta kaikki n?ytti t?n? ensim?isen? kauniina kev?tp?iv?n?. Ikkuna oli selkosel?ll??n: siit? n?kyi koko sikerm? pieni? puutarhoja ja niitten v?lill? pilkisti kapeita peltotilkkuja ja vihert?vi? niitynpalasia, j??nn?ksi? entisajoilta, jolloin kaupunki ei viel? ulottunut t?nne asti. Et??ll? taivaanrannassa kohosi pehme?piirteisi? kumpuja rusottavassa sumussa. Kev??n suloinen lauhkea ilma virtasi huoneesen ja kev?tauringon s?teet leikkiv?t tyt?n kiharoissa ja muodostivat loistavan kehyksen h?nen p??ns? ymp?rille. Kasvonpiirteit? en voinut eroittaa, sill? h?n istui selin p?iv?? kohti. Valaistus taisi olla eritt?in sopiva, sill? h?n n?ytti kerrassaan kauniilta, nuorekkaan sirolta ja miellytt?v?lt?, ja h?n olikin todella -- niin, enh?n min? tiennyt, milt? h?n oikeastaan n?ytti. Ensi kertaa johtui mieleeni, etten ollut h?nt? viel? oikein tarkastanut, ja ett? olin niin v?h?n kiinnitt?nyt huomiotani h?neen, ett? sattumalta tavaten tuskin olisin h?nt? tuntenut.

Sanoin mit? varten olin tullut ja kuinka olin h?mm?stynyt siit?, miten erinomaisesti h?n oli laatinut otteen, niin lyhyen, selv?n ja asiallisen.

"Eih?n siihen mit??n taitoa tarvittu, kun oli selvill?, mit? asiassa oli tarpeen", muistutti h?n.

"Kaikissa tapauksissa tarvitaan siihen ter?v?? ?ly? ja joku m??r? sivistyst?", huomautin min?.

H?n hymyili hieman ivallisesti. "Hm, enh?n aivan sivistym?t?n olekaan."

Tahdoin pyyt?? anteeksi, kiitokseni tuntui loukkaavalta, kun tarkemmin ajattelin.

"?lk?? huoliko", h?n keskeytti. "Olihan vain onnellinen sattuma, ett? satuitte kirjoittamaan alalta, johon olen jokseenkin perehtynyt."

"Todellakin?" Min? katselin h?nt? enenev?ll? mielenkiinnolla, kuitenkaan n?kem?tt? muuta kuin ep?selv?n, kullalle hohtavien hiusten ymp?r?im?n haamun.

"Mik? Teit? siin? kummastuttaa?" h?n kysyi. "Ennemmin voisin min? kummeksia ett? Te harrastatte n?it? asioita."

"Kuinka niin?" Vaikka tarkkaa tehden ei lukisikaan naisasiaa eik? yleens? yhteiskunnallisia kysymyksi? erikoistieteeni alaan, historiaan kuuluviksi, niin t?ytyy kuitenkin my?nt?? niiden olevan sille likeisimm?sti sukua, ainakin kaikkien niiden, jotka katsovat asiaa muulta n?k?kannalta, kuin vain l?hdetutkimusten ja yksipuolisen tietojen kasaamisen kannalta. T?t? h?n ei tarkoittanutkaan, ja min? ymm?rsin pian, minnep?in h?n viittasi.

"Min? tarkoitan vain, ett? se, joka voi sy?d? itsens? kyll?iseksi, tavallisesti ei v?lit? leip?kysymyksest?, ja ett? se, joka on aina nauttinut vapautta, ei niin paljon helli l?himm?istens? vapauden tarvetta. Taistellaan yleens? vain sen puolesta, jota ei omisteta."

Tuollainen tapa k?sitell? vakavia asioita kummastutti minua ja suututti minua samalla.

"Ahdas mielipide", en voinut olla ter?v?sti huomauttamatta.

"Mutta tosi", vastasi h?n tyyneesti. "Kun ollaan viel? hyvin nuoria, voi tapahtua, ett? heitt?ydyt??n turhan p?iten taisteluun toisten puolesta, mutta kun on tultu vanhemmaksi ja saavutettu vakava yhteisteiskunta-asema, niinkuin Te --."

T?ss? keskeytin h?net. "J?tt?k??mme sent??n kaikki mieskohtaisuus syrj??n. Te tunnette minua ja minun mielipiteit?ni liian v?h?n -- ep?ill?ksenne niit?. Pysyk??mme esim. Stuart Milliss? --

"Mutta seh?n on vain lis?todiste sanoilleni", huudahti h?n innokkaasti. "Jos ei Stuart Mill olisi rakastunut nerokkaaseen ja lahjakkaaseen Mrs. Tayloriin, joka sek? puheilla ett? kirjoituksella on vaikuttanut paljon naisasian hyv?ksi, niin ei h?n ehk? olisi niin todenteolla syventynyt t?h?n asiaan."

"Onko se todellakin Teid?n ajatuksenne?" H?nen aiheeton hy?kk?yksens? suututti minua. Miksi en puolustautuisi samanlaisilla aseilla? "Tuo henkil?isyyteen vetoaminen tuntuu minusta -- suokaa anteeksi -- naismaiselta."

"Se oli, Te luulette naisten ajattelevan niin. Mahdollista, ett? Te itse ajattelette niin jalomielisesti ja uhrautuvaisesti", lis?si h?n ik??nkuin olisi sill? tahtonut lopettaa ainiaaksi kiistan, "toistaiseksi ainakin, siksi kuin etunne eiv?t satu yhteen meid?n etujemme kanssa. Jos Te menisitte naimisiin, -- sill? Te lienette viel? naimaton silloin tulisi n?kym??n, mit? Te ajattelette yhdenvertaisuudesta. Miehet ovat jaloja ja vapaamielisi? ainoastaan niin kauan kuin se heille sopii."

H?n oli siihen asti puhunut kevyell?, hiukan ivallisella ??nell?; viimeiset sanat tuntuivat surullisilta ja seurasi niit? pid?tetty huokaus. Samassa k??ntyi h?n pois, niin ett? kasvot puoliksi ikkunaan k??nnettyin? tulivat auringon valaisemiksi. Hienot, kauniit, varmat piirteet kuvastuivat kev?ttaivaan sine? vastaan, kuin olisivat olleet kullalla v?ritetyt.

H?n on kaunis, viel?p? hyvinkin kaunis, rakastettavan ja ?lykk??n kaunis, ei niit?, jotka h?ik?isev?t ja her?tt?v?t huomiota, muutoin en kaiketi olisi t?h?n asti j?tt?nyt katsomatta h?neen -- vaan niit?, jotka voittavat edukseen l?hemmin tarkastaessa ja kiinnitt?v?t ihailumme pitemm?ksi aikaa. Minusta tuntui, kuin olisin jo liian kauan ??nett?m?n? katsellut h?nt? t?m?n oudon huomion tehty?ni, sanoin sent?hden v?hemmin osaaottavaisuudesta kuin keskeytt??kseeni ??nett?myyden:

"Onko Teill? ollut niin surullisia kokemuksia, neitini?"

"On", vastasi h?n lyhyesti ja rupesi puhumaan k??nn?ksist?, joita h?nen tuli laatia otteiden muotoon.

Illalla olin Vinkleriss?. Ilta kului niin kuin ainakin pidot, joita pidet??n kihlatun parin kunniaksi. Pari kolme puhetta, joissa ylistell??n rakastettavaa morsianta ja arvossa pidetty? sulhasta, jotka molemmat n?yttiv?t silt? kuin olisi heill? ollut sangen ik?v? ja paljon mieluummin olleet yksin?ns? kahden kesken. Miellytt?v? morsian oli tosiaankin tullut huomattavan kauniiksi, ehk? liian t?ytel??ksi niin nuoreksi tyt?ksi, ja tuo t?ytel?isyys antoi leiman koko h?nen olennolleen, raukean antautuvaisuuden ja hennon taipuvaisuuden: odaliskin, joka p?iv?kaudet lep?? pehmeill? patjoilla, yltymp?ri koristeilla kirjailtuna odottaen herraansa ja haltijaansa. Tuskin voin kuvitella h?nt? toisenlaiseksi. Tuo aistillisuus on kai ollut se ominaisuus, joka on vaikuttanut siin? suhteessa herkk?tuntoiseen yst?v??ni. Olin saanut paikkani h?nen viereens?. Paljoa ei h?n puhellut. H?n silm?ili tummilla samettisilmill??n kaihoisasti sulhastaan ja puristi h?nen k?tt??n p?yd?n alla.

Toinen p?yt?toverini, kauhea olento, jutteli sen sijaan. H?nen nimens? on Rosa, kuusitoistavuotias, pit?? kunnianaan luultavan kaksikymment?kuusivuotiaaksi, tiet?? kaikki, tuntee kaikki, arvostelee kaikkea, ja ivaa kaikkea. H?n oli hyvin olevinaan, kun sai istua kirjailijan vieress? ja alkoi heti puhua n?ytelm?st?ni. Joku hyv? yst?v? tahi joku kiihke? uutisenker??j? oli joku aika sitten toimittanut siit? tiedon sanomalehtiin. Pelk??np?, ett? silloin iloitsin siit?. Nyt se minua harmitti. Ei mielell??n puhella hyl?tyist? teoksista.

Rosa neiti selitteli kyll?, ett? teaatterin johtokunnat ovat kerrassaan kelvottomia, ja ett? oli h?pe?ksi, ett? teatterit ottivat n?ytell?kseen vain semmoista, mik? kulki vanhoja, kuluneita j?lki? Mutta ei aina mielell??n kuule edes omia mielipiteit??n jokaisen suusta.

H?n tahtoi v?ltt?m?tt? tiet?? sis?llyksen ja Marga-neitikin k??nsi hetkeksi kauniin p??ns? sulhasestaan, soi minulle katseen samettisilmist??n ja kysyi uneliaasti: "mit? se k?sittelee?"

Hitto viek??n! Min? olin ehk? heist? pikkumainen, mutta n?ytelm?ni ei ole tosiaankaan kirjoitettu viisitoistavuotisille tyt?ille, olkootpa vaikka kuinka kehittyneit?. Altenhof tuli minulle avuksi. H?n levitti suojelevasti siipens? kyyhkyl?isens? yli ja sanoi: "uudenaikaiset n?ytelm?t eiv?t tavallisesti sovellu keskusteltaviksi seuroissa."

Marga painoi kuuliaisesti alas tummaripsiset silm?luomensa, ja Rosa k?ytti tilaisuutta hyv?kseen vakuuttaen minulle, etten h?nen t?htens? tarvitsisi ujostella -- josta kyll? edelt?k?sin olin t?ysin vakuutettu. Se nuori tytt?, joka oli valittu minulle el?m?nkumppaniksi, oli my?s saapuvilla. H?n istui toisessa p??ss? p?yt?? eik? puuttunut puheeseemme. H?n ei n?kynyt ollenkaan v?litt?v?n minusta, eik? kukaan virkkanut mit??n minun poisj??misest?ni viime kutsuista. T?m? ??nett?myys tuntui minusta tahalliselta.

Illallisen j?lkeen, Rosa-neidin jokseenkin ??nekk??sti keskustelua valliten vet?ytyiv?t kihlatut er??seen sivuhuoneeseen, kaiketi hyv?ill?kseen toisiaan. En voinut olla siit? huomauttamatta j?tt?ess?ni Altenholin hyv?sti. H?n nauroi hyv?ntahtoisella ja kuitenkin ylv??ll? tavallaan. "Miksei? Meit?h?n ei pyydet? vieraiksi ollaksemme iloksi. Tahdotaan vain vakuuttautua siit?, miten me sovellumme toisillemme, milt? me n?yt?mme yhdess?, ja olemmeko kyllin helli? toisillemme. Sent?hden teemme heille mieliksi, siin? kaikki."

T?n??n olen puhellut neiti Kellerin kanssa n?ytelm?st?ni. Jo kauvan olin halunnut sit?, sill? luulin varmaan h?nen puoleltaan kohtaavani my?t?tuntoisuutta. Ei sit? pintapuolista my?t?tuntoa, jota seurapiireiss?, kuten esim. ?skett?in, oli sille niin runsaassa m??r?ss? osoitettu, ja joka enemm?n koskee tekij?? kuin teosta, vaan todellista, syv?llisemp?? ymm?rt?mist?, joka virkist?? sepitt?j?? ja jota h?n ik?v?i. Ett? syvennyt??n asiaan ja kuitenkin pysyt??n siksi ulkopuolella, ett? voidaan oikein arvostella.

Add to tbrJar First Page Next Page Prev Page

 

Back to top