Read Ebook: Keisarin kynttilänjalat by Orczy Emmuska Orczy Baroness Nuotio Tauno Translator

Font size: 10 px 15 px 20 px 25 px 30 px 35 px

Background color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Text color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Apply/Save settings

Ebook has 1067 lines and 40101 words, and 22 pages

"Kardinaali --" alkoi mies k?mpel?sti.

"Ahaa! H?nen ylh?isyytens? tarvitsee teit? n?in my?h??n?" sanoi nainen viel? hiukan katkerasti.

"H?nen ylh?isyytens? l?htee Wienist? t?n??n, ja viel? on kirjoitettava useita kirjeit?. Luultavasti minun t?ytyy kirjoittaa melkein koko y?."

Nainen tuntui tyytyv?n t?h?n selitykseen, ja kun Volenski k?ski er?st? loistavapukuista oopperan edustalla palvelevaa miest? kutsumaan madame Demidovin vaunun, alkoi t?m? puhella jokap?iv?isist? asioista.

"H?nen ylh?isyytens? on varmaankin iloinen saadessaan lomaa viime viikkojen v?sytt?v?n diplomaattisen ty?n j?lkeen. Ja luulenpa, ett? tekin, herra Volenski, olette ansainnut muutaman p?iv?n levon."

"Kardinaali on todellakin antanut minulle parin kolmen p?iv?n loman, sill? aikaa kuin h?n itse menee Tyroliin terveytt?ns? hoitaakseen."

"Ja sen j?lkeen?"

"Tapaamme Pietarissa, miss? h?nen ylh?isyytens? antaa t?rke?n memorandumin h?nen majesteetilleen tsaarille."

"Ah, tapaamme siis pian Pietarissa?"

"Te itse, madame --"

Mies tarjosi h?nelle k?tens?, ja vei h?net alas leveit? kiviportaita koettaen koko ajan salata mielens? kevennyst? sen johdosta, ett? keskustelu vihdoinkin oli p??ttynyt ja ett? h?nen kaunis seuralaisensa j?tt?isi h?net yksin tuskaisten mietteittens? ja mielenkiihtymyksens? valtaan.

"Hyv?? y?t?, Ivan", sanoi nainen, sen j?lkeen kuin h?n oli auttanut h?net vaunuun ja k??rinyt turkikset h?nen ymp?rilleen.

"L?hett?k?? Eugen heti huoneeseeni", sanoi h?n palvelijalle, joka kulki h?nen edell??n portaissa, "jos h?n ei ole kotona, valvokoon joku, kunnes h?n palaa. Jos h?n nukkuu, niin her?tt?k?? h?net heti."

H?n n?ytti liian kiihtyneelt? voidakseen istua, vaikkakin h?nen ylellisen huoneensa nojatuolit olivat kovin houkuttelevan n?k?isi?. H?n k?veli edestakaisin huoneessa kuunnellen joka askeleella. H?nest? oli kaukana kaikki tunteellisuus, h?n ei muistellut harmaata dominoa, jota h?n oli nimitt?nyt Ivaniksi ja joka kaikin mokomin tahtoi p??st? eroon h?nest?.

Se, mit? h?n oli n?hnyt y?ll? puolisen tuntia sitten, oli askarruttanut tavattomasti h?nen ajatuksiaan. H?n oli ainoa ihminen , lukuunottamatta kreivi Lavrovskia ja er?st? luotettavaa palvelijaa, joka tiesi, ett? tuo musta domino oli salapukuinen Ven?j?n valtaistuimen perillinen.

H?nt? oli puhutellut uskaliaasti odaliski-pukuinen naamioitu nainen, mik? ei kyll?k??n ollut h?mm?stytt?v?? eik? tavatonta karnevaalin aikaan, jolloin kaikenlainen tungettelevaisuus ei ole ainoastaan sallittua, vaan my?s suosittua. Tsaarin poika oli nuorekkaan vallattomana ryhtynyt takaa-ajoon unohtaen arvonsa ja asemaansa aina uhkaavat vaarat, ja molemmat he olivat kadonneet vaunuihin, jonka madame Demidov arveli heit? odottaneen, ja olivat ajaneet pois ilman ett? ajuri oli n?k?j??n saanut mit??n m??r?yksi?.

"Sis??n", sanoi h?n tyytyv?isen?, kun oli kuullut hiljaisia askeleita ja naputettavan oveen koko ajan valppaasti odoteltuaan. H?n otti savukkeen pienest? laatikosta l?helt??n, sill? h?n tiesi sen rauhoittavan hermojaan ja ett? se teki h?nen ??nens? varmaksi.

Mies astui sis??n, litte?nen?inen ven?l?inen ulkonevine poskip?ineen, alhaisoon kuuluva, jonka matala otsa ilmaisi ?lyn puutetta, mutta jonka ter?v?t, kylm?t, harmaat silm?t, jotka olivat syv?ll? hyvin ohuiden luomien peitossa todistivat oveluutta ja valppautta. H?n oli ep?ilem?tt? hy?dyllinen mies. Madame Demidov n?ytti rauhoittuneen alkaessaan puhua h?nen kanssaan.

"Eugen", sanoi h?n, "kuuntele, sill? t?n? y?n? on oopperanaamiaisissa tapahtunut salaper?isi? asioita. Saat suorittaa er??n teht?v?n nyt heti ja jatkaa sit? huomenna."

"Perint?ruhtinas meni oopperaan t?n? iltana musta dominopuku yll??n."

"Niin! H?nh?n oli Wieniss?... tuntemattomana... Ei kukaan tiet?nyt mit??n... Se oli per?ti typer? teko, ja alanpa pel?t?, ett? t?ss? on jotakin katalaa tekeill?. Er?s odaliskipukuinen nainen houkutteli h?net aitiostaan... h?n oli punaisen ja kullan kirjava luullakseni, ei tarvitse selitell?... Oopperassa oli satoja samanlaisia. Nikolai Aleksandrovitsh seurasi h?nt?; ajuri odotti; h?n astui siihen, ja l?hdettiin vinhasti ajamaan vanhaa kaupunginosaa kohden."

"No niin, madame."

H?n oli keskeytt?nyt puheensa hetkiseksi, ennenkuin p??tti ohjeensa.

"Ottakaa ensin selv??, onko h?n tullut takaisin hotelliinsa, ja ellei h?n ole, niin tiedustelkaa, mit? kreivi Lavrovski tekee salaisuuden selvitt?miseksi. Vakoilkaa ukon kaikkia askeleita, ja jos h?n k??ntyy poliisilaitoksen puoleen tai l?hett?? s?hk?sanoman Pietariin, niin ilmoittakaa heti minulle. Hankkikaa lis?ksi kaikki mahdolliset tiedot paenneesta dominosta ja odaliskista ja heid?n k?ytt?m?st??n ajurista oopperan l?hist?lt?, ajuriasemilta ja kaikilta rautatieasemilta. L?hden huomenillalla kello kahdentoista aikaan pikajunassa Pietariin. Tulkaa ja kertokaa ajoissa sin? iltana, mit? olette saaneet tiet??."

"Voi minua!" huokasi madame Demidov taas, heitti savukkeen pois ja soitti kamarineitsytt??n p??tt?en lakata sin? iltana mietiskelem?st?.

Heti kuin Ivan Volenski oli kadottanut n?kyvist??n madame Demidovin vaunut, nousi h?n helpotuksesta huokaisten oopperan portaita ja liittyi muutamiin dominopukuisiin miehiin, jotka olivat puettuja samoin kuin h?nkin kauttaaltaan harmaaseen ja seisoivat erill??n muiden naamioitujen joukossa, jotka tungeksivat foyerin oven l?hettyvill?. Kaikki kolme l?htiv?t astelemaan Kolowratringi? kohden.

He k?veliv?t hetken aikaa ??nett?min? savukkeita poltellen raivaten tiens? parhaimpansa mukaan kansanjoukon halki.

Ringstrassella oli ilo ylimmill??n; nauravat kymmeni? ihmisi? k?sitt?v?t naamioitujen parvet pitiv?t hallussaan koko katua ja eteneminen oli ty?l?st?. Mutta kolmella dominolla ei tuntunut olevan erikoisen kiirett?. He vastasivat sukkeluuksiin, kun sit? heilt? odotettiin, ja liittyiv?t joukon jatkoksi, kun oli mahdoton sit? v?ltt??.

Komeat talot ja loistavasti koristetut myym?l?t kadun kummallakin puolella oli juhlavalaistu moniv?risin kynttil?in, joten oli valoisaa kuin p?iv?ll?, vaikka olikin y?. Kauniisti kukin koristelluilla parvekkeilla oli katselijoita, jotka tarkkailivat allaan n?kyv?? vilkasta el?m??, ja silloin t?ll?in sekaantui kadulla olevain ??nekk?isiin huutoihin ja nauruun uneksuvain valssien ja tenhoisain csardasten s?veli? kertoen hienoston tanssiaisista ja kutsuista, miss? kuningas karnevaalia palveltiin yht? hilpe?sti vaikka v?hemm?n meluavasti. Joskus pys?htyi parvi naamiopukuisia jonkin ikkunan alle katselemaan, kun jalokivikoristeiset olennot keinuivat ohitse, ja kuuntelemaan mustalaismusiikin pehmeit? tahteja, musiikin, jota unkarilaiset ja wienil?iset eiv?t milloinkaan voi halveksia.

Mutta n?m? kolme dominoa eiv?t j??neet kauaksi aikaa iloisten ja h?lisev?in ihmisten pariin, eik? loistavasti valaistu Ringk??n n?ytt?nyt heit? vieh?tt?v?n, sill? he k??ntyiv?t syrj?kadulle, vaikka se olikin synkk? ja ep?miellytt?v?, ja vapauduttuaan ihmisist? astelivat he nopeasti, ja iloinen nauru ja humu j?i pian kauas heid?n taakseen.

He kulkivat yh? ??nett?min? piittaamatta muutamista naamiopukuisista, jotka kulkivat ohi nauraen ja leikki? laskien matkalla kaupungin juhlivaa osaa kohden.

Muutamia poikkeuksia lukuunottamatta olivat heid?n t?m?n j?lkeen kulkemansa kadut aivan autioita. Ikkunat eiv?t olleet juhlavalaistuja, uneksuva valssimusiikki ei ilahduttanut synkeit? seutuja, kivettyj? pihoja, jotka ammottivat kolkon autioina kadun kummallakin puolella.

"Sin?k? se olet, Balukin?"

"Kyll?", vastasi domino, "mukanani Ivan ja Sergei, p??st? sis??n".

Huoneessa, mihin he nyt astuivat ja joka oli sisustettu kohtalaisen mukavasti puolittain toimiston, puolittain tupakkahuoneen tapaan, oli noin kaksi tai nelj?toista eri-ik?ist? miest?, ilmeisesti my?s vaatteistaan p??tt?en eri yhteiskuntaluokkiin kuuluvia. Nelj?ll? tai viidell? oli ty?vaatteet ja k?mpel?t keng?t, ja he olivat ilman kaulusta ja ehk? my?s paitaa. Toisilla oli muodikkaat iltapuvut, tahrattomat paidat ja napinl?vess? kukkanen. Er?s vanhahko mies, jolla oli harmaa pujoparta ja kauniit ylh?iset piirteet, piti takkiinsa kiinnitettyin? paria kunniamerkki?. Kaikki kuitenkin, sek? ylh?iset ett? alhaiset, tuntuivat hyvin tulevan toimeen toistensa kanssa, ja he polttivat rauhan ja veljeyden piippuja ja savukkeita.

"Kuuluko mit??n uutta?" kysyi puolisen tusinaa ??ni?, kun dominot riisuivat pukunsa ja puristivat l?sn?olevain k?si?.

"Hyvi? uutisia."

"Miss? h?n on?" kysyttiin.

"Mirkovitshin vaunuissa Maria Stefanovnan kanssa."

"Ja nyt?"

"Mirkovitshin vieraana Heumarktin 21:nness?." Kysymykset ja vastaukset seurasivat toisiaan nopeasti. J?nnitys oli varmaankin ollut suuri, ja uutisten tuottama helpotus oli mit? tervetullein, sill? tyytyv?inen huokaus p??si yht'aikaa kymmenest? ennen masentuneesta rinnasta.

"Ja Mirkovitsh?" kysyi er?s vanhahko mies.

"H?n on tuota pikaa t??ll?."

"H?n on siis vallassamme?"

"Ehdottomasti."

"Yrittik? Lavrovski seurata h?nt??"

"Ei ennenkuin oli jo liian my?h?ist? ja vaunut poissa n?kyvist?. H?n meni loukkoon ep?ilem?tt? hiukkaakaan."

Syntyi ??nett?myys. Oli ilmeisesti ajateltava paljon ja harkittava t?rkeit? kohtia, sill? seuraavain kymmenen minuutin aikana ei mik??n ??ni h?irinnyt huoneen hiljaisuutta, lukuunottamatta isossa uunissa palavain halkojen r?tin??, ja jotkut kuiskasivat jotakin kysyen ja vastattiin nopeasti.

Silloin kuului raskaita askeleita porrask?yt?v?st?, oveen koputettiin m??r?tyn tahdin mukaan, ja juro ??ni lausui:

"Mirkovitsh."

Tulija oli kuin Herkules, enemm?n kuin kuuden jalan pituinen, h?nen pitk? harmaa tukkansa oli kammattu taaksep?in korkealta otsalta, h?nell? oli ter?v?t harmaat silm?t, jotka puoliksi peittyiv?t tuuheiden kulmakarvain alle, ja h?n liittyi tupakoiviin miehiin tervehtien heit? vain yhdell? sanalla:

Share on: WhatsApp @Hash Facebook Tweet