Homepage
Login
Profile
BookClubs
dmBox
Read Ebook: Tullikavaltajia by Kataja V In
Font size:
Background color:
Text color:
Add to tbrJar First Page Next Page
Ebook has 1081 lines and 25042 words, and 22 pages
Release date: January 7, 2024
Original publication: H?meenlinna: Arvi A. Karisto Oy, 1911
Credits: Juhani K?rkk?inen and Tapio Riikonen
TULLIKAVALTAJIA
Kuvaus Torniojoen varrelta
Kirj.
V?IN? KATAJA
H?meenlinnassa, Ari A. Karisto Oy, 1911.
Syysmunakan aika oli.
Teill? ja vainioilla vastasi viel? routa reenrautaan, mutta joen j??ll? oli liukas ja sile? keli. Tornionjoki oli pari p?iv?? ollut j??n peitt?m?n? suvantopaikoissaan. Jalan kuljettiin jo poikki j??n Suomen puolelta Ruotsin puolelle ja p?invastoin. Vasituisia talviteit? ei ollut viel? tikoitettu.
Talonsa pihalla seisoi Palom?en is?nt? ja katseli joelle p?in. Kuulakan kaunis ja kylm?n kolea oli marraskuun p?iv?, kun aurinko kuin hyv?sti? j?tt?en kulki matalalla taivaanrannalla. Jo pohotti valkoiselta joen j??kin, johon pakkanen ?isin ripoitteli huurretta. Mutta harmaanmustilta n?yttiv?t viel? korkeat vaarat joen toisella rannalla, sill? talven lumi ei ollut ehtinyt niiden puuttomia lakia peitt??.
Poikki joen n?kyi olevan menossa pari miest? -- juuri p??sem?ss? jo ruotsinpuoliselle rannalle. Palom?en is?nt? katseli miesten menoa ja h?pisi itsekseen:
-- Saapa n?hd? eik? jo hevosellakin joku t?n? p?iv?n? aja poikki!
Ja kun h?n viel? lis?ksi huomasi, ett? poikki pyrkiv?t miehet eiv?t isosti varoneetkaan j??t?, vaan n?yttiv?t k?vell? viuhtovan niinkuin paksun j??n aikana ainakin, h?pisi h?n:
-- No nyt, n?en m?, kest?? hyvinkin hevosella ajaa.
T??lt? talonsa pihalta olikin Palom?en is?nn?ll? mainio tilaisuus katsella vastakkaiselle Ruotsin puolen rannalle. Talo oli korkealla m?ell?, josta n?ki pitkin jokivartta sek? yl?s- ett? alasp?in, ja Ruotsin puolelle n?ki moneen kyl??n, ja sopi siihen kahden pit?j?n kirkontornitkin n?kym??n. Ja aivan vastap??t?, joen rannalla ja korkealla t?rm?ll?, oli rikkaan Ruotsin puolen kauppiaan Lampan komea kauppakartano.
Mutta ei kyli? eik? kirkkoja ollut Palom?en is?nn?ll? nyt aikaa katsella, vaan h?n koetti arvata mit? Lampassa hommailtiin.
Patruuna oli varmaan jo vartonut h?nt?, kun j?? alkoi kantaa. Mutta ei ollut viel? sopinut. Kun yritti, niin piti yritt?? isommasti.
N?hty??n, ett? ?skeiset miehet p??siv?t onnellisesti rantaan ja l?ksiv?t k?velem??n Lampalle p?in, py?r?hti Palom?en is?nt?kin kantap??ll??n ja k?veli sis?lle.
H?n oli pienoinen mies, kuivan ja kavalan n?k?inen. Laihoja poskia peitti punertava parta ja p??t? paksu samanv?rinen tukka, joka oli niskan takaa kuin sahaamalla suoraan katkaistu. Silm?t olivat pienet ja harmaat, mutta vilkkaat ja liikkuivat alinomaa, eik? katse koskaan asettunut yhteen paikkaan.
P??sty??n omaan huoneeseensa h?n istahti p?yd?n p??h?n siten, ett? voi samalla n?hd? joen j??llekin. Mutta vaikka h?n aikoikin pit?? silm?ll? joen poikki kulkijoita, siirtyiv?t h?nen ajatuksensa muualle, entiseen el?m??n.
N?in? vuosina h?n oli paljon rikastunut. Talonsa h?n oli p??lt? ja sis?lt? korjauttanut, viljellyt maata ja lis?nnyt karjaa. Onnellisesti oli h?nelt? aina mennyt >>y?-ty?>> eli salakuljetus Ruotsin puolelle. Oli sattunut ?it?, jolloin h?n oli ehtinyt ansaita monta sataa kruunua...
Kun h?n nyt mietiskeli noita asioita ja muisteli kaikenlaisia kepposiaan, joilla h?nen oli onnistunut vied? rajavartioita harhaan, hym?hti h?n, ja silm?t kiiluivat...
Eiv?tp? olleet h?nt?, rohkeaa, mutta samassa varovaista ja kavalaa, rajavartijat milloinkaan saaneet k?siins?, ei kertaakaan h?n ollut menett?nyt mit??n salaa kuljettamistaan tavaroista. Monta muuta tyhm?? oli saatu kuormineen kiinni, ja monta oli semmoistakin, jotka olivat henkens?kin menett?neet salakuljetuksen takia.
Tyhm?sti ja varomattomasti olivat liikkuneet, -- kummako sitten oli, ett? ajoivat suoraan tullimiesten syliin kuormat ja hevoset menett?en. Mutta ahtaalla oli h?n itsekin ollut monta kertaa. Silloin kerrankin, kun kuormana oli kolme mattoa tupakkaa... Nopean hevosensa avulla p??si silloin pakenemaan ja ajaa karautti takaisin Suomen puolelle...
Se oli silloin.
Mutta nyt olivat ajat muuttuneet. Tullikavallus oli k?ynyt paljon hankalammaksi kuin j??nein? vuosina. Ruotsin puolen rajavartiostoa oli lis?tty, ja se oli nyt valppaampaa ja ?lykk??mp?? kuin ennen. Olipa melkein mahdotonta p??st? heid?n huomaamattaan rajan toiselle puolen.
Mutta monesti oli Palom?en is?nt? sent??n p??ssyt, viime talvena ja kes?ll?kin, eik? ollut h?nen kimppuunsa osuttu.
Mutta sen h?n hyvin ymm?rsi, ett? yh? vaikeammaksi k?vi poikkivienti. Ruotsin puolen tullimiehet tiesiv?t hyvin, mit? peli? Palom?en Santeri oli vuosikausia heid?n kanssaan pelannut, ja he koettivatkin kaiken voitavansa, saadakseen kerrankin >>tuon kavalan lurjuksen>> kiinni.
Niin oli Palom?en is?nt? kuullut tullimiesten kesken??n puhelevan. Ja lis?ksi olivat uhanneet, ett? jahka kerran saadaan, otetaan entisetkin asiat pengottaviksi.
Niinp? tietenkin!
Palom?en is?nt?? nauratti. Eiv?t ne tienneet nelj?tt? osaakaan siit?, mit? h?n oli tullitta Ruotsin puolelle kuljettanut, eiv?tk? osanneet aavistaakaan, mit? keinoja h?n oli k?ytt?nyt saadakseen heid?t syrj??n silloin, kun enemm?lti tullia kavallettiin!
Mutta nyt niit? oli vaikea en?? pett?? ja narrata. Ne olivat tulleet niin ylen valppaiksi ja varovaisiksi, ett? y?t? p?iv?? vaaniskelivat.
Ja taas h?n hym?hti.
Kes?n kuluessa h?n oli miettinyt monenlaisia keinoja ja aikoi viel?kin yritt??.
Suomesta oli kauppias Lamppa tilannut paljon tullinalaista tavaraa, joka oli kuljetettu rahdilla Palom?keen, mutta Santeri Palom?en nimess?. Ja nyt syksyn tullen olivatkin Palom?en kaikki ulkohuoneet ja aitat t?ynn? kaikenlaista tavaraa; oli jauhoja monenlaisia, tupakkamattoja, puisia paperossilaatikoita isoja pinoja ja muutakin.
Lujalla oli ollut Lamppakin monta kertaa tullikavalluksesta ja saanut sakkoa, mutta yh? yritteli, tiet?en hyvin ansaitsevansa...
Kun Palom?en Santeri muisteli Lampan entisi? tyhmyyksi?, arveli h?n itsekseen olevankin parhaiksi, ett? sakotettiin. Omaa tyhmyytt??n sai syytt??. H?t?ili ja hoppusi silloin, kun olisi pit?nyt hoksata ja toimittaa! Mokoma pahnus!
Taas Santeri muisti silm?t? j??lle, mutta kun ei ket??n kulkijaa n?kynyt, nousi h?n ja meni pirttiin.
Talon em?nt? oli ainoa pirtiss? olija ja puuhaili hellan luona v?elle keittoa valmistellen. H?n n?ytti vanhemmalta kuin is?nt? ja oli laiha, pitk? ihminen punoittavine silmineen, jotka melkein aina n?yttiv?t olevan kyyneliss?.
>>Mit? sin? taas alat hommata, kun kuulut Oinas-Matin Ja Ranta-Jussin panneen poikki k?ym??n?>> sanoi h?n valittavalla ??nell? miehelleen.
>>Hommaan mit? hommaan. Mit?p? sin? siit?>>, vastasi Santeri tylyll? ??nell?.
>>Viel? sin?... K?y sinullekin niinkuin on k?ynyt Alatalon miehellekin... niin kauan sin? v?rkk??t... Etk? minua kuuntele...>>
>>El? lavertele>>, virkkoi vain is?nt? ja l?ksi ulos, mutta ennenkuin h?n ehti ovelle, kerkisi em?nt? viel? sanoa:
>>Kuuluu olevan Ruotsin puolen tullimiehill?kin tietona, ett? Lampan tavaraa on meill? kuormittain.>>
Is?nt? py?r?htikin ovelta takaisin.
>>Kuka sinulle sit? on kertonut?>> tiukkasi h?n ?ke?ll? ??nell?.
>>Ruotsin puolen Iso-Liisa kertoi...>>
>>Liisa valehtelee...>>
>>Itse oli kuullut tullimiesten kesken??n puhelevan. Uskotko nyt?>>
Is?nt? ei vastannut siihen mit??n, meni vain ulos ja ryk?isi.
Add to tbrJar First Page Next Page