Read Ebook: Maattomia by Korhonen Veikko

Font size: 10 px 15 px 20 px 25 px 30 px 35 px

Background color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Text color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Apply/Save settings

Ebook has 1265 lines and 27461 words, and 26 pages

Hentu koetti pit?? puoliaan, mutta huomattuaan jokaisen mielipiteiden olevan h?nt? vastaan, vaikeni kokonaan ja katsella murjaili ladon suulta sateiselle niitylle. Hittojako heid?n kanssaan r?hisem??n, mietti h?n. Ovat nyt niin peevelin komeita, kun p??st??n muka is?nniksi. Jos sitten heist? kykenee yksik??n is?nt?n? olemaan ja omaa maata hoitamaan. Siihen ty?voimaansa muka luottavat. Sattuu sairaus tai muu tulemaan, niin silloin meni palsta vieraalle. Mutta ottakoot ja koettakoot. Sittenh?n sen tiet?v?t. Viev?th?n ne h?nelt?kin maita, mutta viek??t. Loppuu kerran jurnuttaminen ja niskoittelu.

Hentu nousi ja mit??n virkkamatta l?hti astumaan pois niitylt?.

Miehet naurahtelivat.

-- Jopa Henterin niska nyt punoitti, virkkoi joku miehist?.

-- Sai kerrankin kuulla totuuden, sanoi toinen. -- Jos olisivat kaikki maanomistajat tuonlaisia, ei uuden lain k?yt?nt??npanosta tulisi mit??n. Riitaa ja r?hin?? olisi maailma t?ysi.

-- Paljon on t?llaisiakin is?nt?miehi?, arveli joku.

-- Se on tietty. Enin osa heist? kuitenkin mukisematta tyytyy lain m??r?yksiin.

-- Samaa maata se on Arvolan Aatamikin kuin t?m?, sanoi joku. -- Kuuluu pihisev?n ja puhisevan, kun on monta torpparia ja m?kitupaa ja menee paljon maata heille.

-- Niinkuin muka liian v?h?n itselleen j?isi. Melkein kokonainen manttaali miehell?.

Sade rapisi kattoon ja oli oikein mukava jutella ja lev?ht?? tuoksuvissa heiniss?. V?syneimm?t olivat kellistyneet heinille ja kuorsasivat ??nekk??sti. Alkoikin olla jo ilta k?siss?. Ennen nelj?? oli aamulla tultu t?ihin ja aherrettu lep??m?tt? koko p?iv?.

Monellekin miehist? oli viel? riitt?v?sti veroty?t?, vaikka omatkin ty?t olisivat tekij?t? kaivanneet. Mutta kangastelihan tulevaisuus lupaavana. Ensi suvena saisi jo tehd? omaa ty?t??n. Vastenmieliseksi k?ynyt veroty? loppuisi vihdoinkin.

Rinteen Otto palaa my?h?isen? hein?kuun iltana veroty?st?. Arvolan hovitilan niityll? on t?n??n ollut raskas p?iv?, ja Otto laahustaa kumaraisena ja v?syneen? kotim?killeen. Ilta on l?mmin ja autereinen, ja mets?n salaper?iset tuoksut ymp?r?iv?t kulkijaa, mutta Otto ei sit? huomaa. H?nen aistimensa on raskas ty? tylsist?nyt. Nen? tuntee vain piim?leilist? tulevan kirpe?n hajun, kun leili siin? h?nen sel?ss??n heiluu kepin nen?ss?. Yksi ajatus vain takoo miehen p??ss?: -- P??see kohta kotiin ja Riikka ammentaa puuroa kuppiin ja k?skee sy?m??n. Saunarenkkana on ehk? l?mmitetty... saa hautoa noita raajoja. Kova p?iv? niityll?... kotona puuro ja sauna... saattaa olla kahvikin.

Joku uusikin ajatussarja koettaa p??st? eloon, mutta se painuu voimatonna takaisin, ja taas tulee se entinen.

Rinteen Otto on i?lt??n v?h?n yli viidenkymmenen. Pitk?, laiha ruumis huojahtelee k?velless?, ja kasvot ovat kuopalla. Silm?t ovat nuorempana saattaneet olla siniset ja virke?t, mutta nyt niiss? on ainaisen arkip?iv?n eloton harmaus.

Kohta kolmekymment? vuotta on h?n ollut m?kitupam?kiss??n Arvolan takamaalla. Renkin? oli ensin talossaan ja siit? nai piian ja tuli sen kanssa takaliston m?kituvassa lapsia siitt?neeksi niin, ett? viisi vanhinta on maailmalla ja nelj? viel? kotona leip?? huutamassa ja yhteist? toimeentuloa niukentamassa.

Kuluneet sotavuodet ja kapina-ajat olivat k?yrist?neet Oton selk??, joka siihen asti raskaasta raadannasta huolimatta oli koettanut pysy? jotenkin suorana. Pitiv?t v?h?n aikaa vankina, ja leip?kin oli v?hiss? perheelt?, ja se miest? vanhensi. Aatami-is?nt? oli joka vuosi lupaillut torpan maita Otolle, ja siin? toivossa oli koettanut kaikin voimin raataa talon laajoilla vainioilla. Kaksikymment? vuotta oli sen lupauksen t?ytt?minen j??nyt vuodesta vuoteen, ja nyt se tuntui jo h?ipyv?n olemattomiin. Vuosi sitten oli Otto kerran viel? kys?issyt is?nn?lt?:

-- Tuleekohan siit? torpan saannista mit??n?

Siihen oli is?nt? vain naurahtanut:

-- Mit? sin? vanha mies en?? torpalla... toisten hyv?ksi sit? perkkaamaan ja rakentamaan.

Siihen se j?i, ja silloin Otto tiesi sen toiveensa j?tt?? kokonaan. Kapina-aikana temokraatit saivat uskotelluksi maanjaollaan, ja silloin kituvat toiveet oman maan saannista n?yttiv?t toteutuvan, mutta ainoastaan hetkiseksi. Nyt ei en?? tehnyt mieli ajatella koko asiaa.

Otto on p??ssyt jo kotiver?j?lleen. Siin? ovat vastassa nuorimmat lapset, risaisina ja likaisina. Ei ole Riikalla aikaa pest? pyykki?, ja hajoisivat vain pahemmin mukuloiden ryysytkin pestess?.

-- Menk??h?n tuosta... hosii Otto lapsia, jotka ovat siin? jalkoihin sotkeutua.

-- Onko ?itinne keitt?nyt puuron ja l?mmitt?nyt saunan? kysyy Otto.

-- Ei oo puuroa, mut sauna on.

-- Ka, miks'ei puuroa?

-- Kun ei oo jauhoja.

-- Joko ne perhanat on taas lopussa, kivahtaa m?kinmies k?rsim?tt?m?n? ja astuu tupaan.

Riikka, Oton vaimo, on ainaisen k?yhyyden kynim?, el?m??ns? kyll??ntynyt olento. Nytkin h?n k?hnii siin? hellan ??ress? ja korvallistaan raapien kohentelee tulta kahvipannun alle.

-- Toitko sin? jauhoja? kysyy Riikka.

Ottoa sapettaa se kyseleminen. Sy?v?t t??ll? laiskana, akka ja lapset, ja h?nen pit?? kulkea ty?ss?.

-- Helvetist?k? niit? aina piisaa, jurahtaa h?n ja kaivaa piipun, ainoan yst?v?ns?, housujensa taskusta.

Akka vaikenee. Ei halua t?ll? kertaa riitaa rakentaa, kun niin muutoinkin laiskottaa. Helteinen ilma on koko p?iv?n raukaissut. Maha kyll? mouruaa ja vaatii vahvempaa ruokaa kuin kuivunutta leip??, mutta tuleepa y? ja saa unta, joka on kaikesta parhainta.

Otto vetelee savuja ja Riikkaa katsellen miettii omia mietteit??n. Ne ovat muuttaneet ?skeist? suuntaa ja kiertelev?t nyt laihan ja unisen avion l?hettyvill?. -- Ihme, miten rumaksi tuo akka on k?ynyt, on Otto aikeissa sanoa ihan ??neen, mutta huomaa, ett? se saattaisi loukata akkaa, eik? sanokaan mit??n. Ajattelee vain. -- Oli ennen lihava ja punakka ja nyt on tuommoiseksi k?ynyt. Lapsenteossa ja muussa puutteellisessa el?m?ss? lienee surkastunut. Sit? ennen halasi mielell??n, ja siksih?n noita lienee tullut niin paljon lapsiakin.

Otto naurahtaa mietteilleen, ja Riikka kivahtaa:

-- Mit? sin? naurat? Sit?k? ett? jauhot loppuivat?

-- Mit?s min? siit?... tuli tuossa vain vanhat ajat mieleen. Kun olit komea ja lihava.

-- Hyh... viel?k? sinullakin pit?isi olla korea akka mukamas. N?lk? se on minutkin ruotinut.

Riikan uneliaisuus on h?vinnyt, ja h?n aloittaa tavanmukaisen valitusvirtens? ja haukkuu lopuksi miehens?, joka ei ole kyennyt enemp?? hankkimaan.

Otto menee ulos ja pihakivell? istuen odottelee saunaan menoa. Jotenkuten joutuu siin? maattomuus mieleen. -- Olisi minullakin torppa ja oma hevonen ja nelj? lehm??. H?t?k? olisi silloin perhett? el?tt?ess?. Arvolan maillakin on puuttomia ahoja ja soita, jotka eiv?t tuota mit??n ja joutaisivat maattomille, minullekin, mutta ukko ei anna. Ei sano antavansa palstoja torppareilleenkaan, vaikka laki kuuluisi semmoinen olevan. Tokko heille sitten lakikaan en?? voinee mit??n, maanjusseille. Semmoisiksi ovat paisuneet.

Omituisen tyls?n? istuu Otto siin? pihakivell?. L?mmin tuulen henk?ily hivelee ruumista avonaisesta paidan aukosta ja puistelee menness??n pihahaavan lehdet liikkeeseen. Otto kuulee jossain lehtien liikkuvan, mutta v?synyt ruumis ei tunne en?? tuulen hyv?ily?. Lyhyt ajatuksen tynk? on vain elossa. -- Kuuluvat saavan torpparit omaa maata, jos saavat. M?kituvat ei saa, en usko. Ja mit? sill? tyhj?ll?. Saakoot. Menen t?st? ruunun t?ihin. Talo ei huoli en?? vanhasta ja vaivaisesta.

Siihen se katkeaa ja tapailee taas samoja asioita. Nukuttaakin jo.

Otto her?? siihen, ett? ulapan ??rell? jyr?ht?? t?risytt?v? ukkonen ja salama leimahtaa yli taivaan. Vilunv?reit? tuntien juoksee h?n saunaan. L?yly virkist?? hetkeksi mielt?, ja kohta h?n jo haastaa Riikalle:

-- Olisi meill?kin torppa, niin olisi riitt?v?sti leip??kin. Nyt saataisiin ehk? omaa maatakin.

-- El? horise. Eiv?t rikkaat sulle maitaan anna, kivahtaa Riikka.

Ja siihen se katkeaa. Ei puhu Ottokaan en?? mit??n. Kiuas vain hiljaa pihisee ja sade rapisee saunan kattoon.

Elokuu on jo menossa. Harjamaan Aapo odottaa vuokralautakuntaa, jonka pit?isi h?nen torppansa erottaa em?talosta. Savuniemel?inen ei ole suostunut vapaaehtoisesti maata luovuttamaan Aapolle. Lautamiehen on vaatinut papereitakin antamaan.

Savuniemen rintamailla ei ollut muita torppia kuin Honkamaa, toiset m?kit olivat takamaalla. Vain muutamat talolliset olivat pit?j?ss? itse tarjonneet torppareilleen maitaan lunastettavaksi ja sovussa oli rajat aukaistu ja hinnoista sovittu. Muutamassa talossa oli lautakunta k?ynyt vain sovittelemassa, kun is?nt? ja m?kkil?inen olivat yhteisesti pyyt?neet. Riitaa ei siell?k??n haastettu.

Savuniemen Hentu oli toista maata. Uhkasi m?kitupalaisensakin ajaa pois, jos aikoivat maata ryhty? vaatimaan. Sanoi heid?n loisia olevan.

Aapo k?veli pihamaalla ja tarkasteli, eik? jo miehi? n?kyisi. Olihan is?nt? uhannut vastustaa palstan luovutusta. Eih?n tiet?nyt, mit? keinoja oli sill? mieless?. Saattoivat auttaa h?nt? lakimiehetkin, niinkuin oli kehunut.

H?nen palstansaantinsa piti olla yht? suora ja selv? kuin toistenkin. Uutta lakia ei h?n tosin tuntenut. Olisi pit?nyt lukea se ja tutkia kaikin puolin.

Aapo oli viel? nuori mies, i?lt??n v?h?n vailla kolmekymment?. Is?lt??n oli h?n saanut torpan, jossa ei muuta perhett? ollut kuin h?nen is?ns? ja ?itins?. Is? oli heikko ja sairaalloinen, mutta ?iti kykeni viel? hoitamaan torpan pienen karjan ja muutakin taloutta. Aapo oli paikkakunnan tunnetuimpia ty?miehi?, ja jo senkin vuoksi olisi Savuniemel?inen pit?nyt h?net edelleen veroatekev?n? torpparinaan. Aapo taas ei mit??n niin kiihke?sti toivonut kuin ett? p??sisi vapaaksi veroty?st? ja saisi kontunsa omakseen. Ensimm?isten joukossa oli h?n palstoitusta pyyt?m?ss?.

Share on: WhatsApp @Hash Facebook Tweet