Homepage
Login
Profile
BookClubs
dmBox
Read Ebook: Maattomia by Korhonen Veikko
Font size:
Background color:
Text color:
Add to tbrJar First Page Next Page
Ebook has 1265 lines and 27461 words, and 26 pages
Release date: January 6, 2024
Original publication: Helsinki: Otava, 1920
Credits: Juhani K?rkk?inen and Tapio Riikonen
MAATTOMIA
Yhteiskunnallinen maalaisromaani
Kirj.
VEIKKO KORHONEN
Helsingiss?, Kustannusosakeyhti? Otava, 1920.
Savuniemen hein?niityll? oli vilkasta liikett?. Kuivia heini? oli p?iv?n kuluessa kasaantunut melkoinen m??r?, ja nyt oli ne saatava ennen sateen tuloa korjuuseen. Ty?v?ki h??ri v?hiss? vaatteissa is?nt?-Hentu hoputteli m?kkil?isi??n, jotka olivat veroa suorittamassa, kiivaampaan liikkeeseen.
T?m? liiallinen kiirehtiminen n?ytti miehi? kovin sapettavan. Yksi ja toinen jo kirosi, mutta koetti viel? hillit? kiukkuaan pahemmin ilmoille purkautumasta.
Pilvi nousi uhkaavasti, ja useita kasoja oli viel? niityll?. Hevoset huohottivat ja miesten kasvoilta virtaili hiki. Muutamia pisaroita jo putoili.
-- Heilukaa kiivaammin, kastuu kuivat hein?t, helvetti! huusi is?nt?.
Mutta silloinpa miesten sisu jo purkautui.
-- Heilu itse!
-- On t?ss? jo juostukin tarpeeksi. Kun kastuu, niin kastukoon.
Jo joku viel? lis?si:
-- On t?ss? taas riehkaistu niinkuin henki olisi kysymyksess?, mutta viimeist? kertaapa sit? rehkit??nkin veroty?ss?.
-- Viimeist?...? Ala jo k??nt?? hevosta! hihkaisi Hentu v?litt?m?tt? miesten puheista.
-- Niin, niin. Etk?s muista, ett? torpparit on jo vapautettu, sanoi edellinen. -- Ei olisi pit?nyt en?? kiirehti?, kun n?kee, ett? kaikki koettavat parhaansa.
-- Puhukaa sitten vapaudesta, kun olette sen ensin saaneet, sanoi is?nt? kiukkuisesti k?vellen miesten rinnalla, jotka meniv?t viimeisi? hein?kasoja noutamaan.
Oli jokaiselle tunnettua, ett? Savuniemen Hentu ei pit?nyt uudesta torpparilaista.
-- Toisen omaisuutta sen lain avulla riistet??n, oli usein sanonut sen j?lkeen kuin oli tullut huomaamaan, ett? h?nenkin oli luovutettava palstat alustalaisilleen. Niin nytkin. Miehet n?kiv?t, ett? is?nt??n oli sattunut heid?n huomautuksensa. Silm?t paloivat ja suupielet v?r?hteliv?t. Jos ei olisi pitkin p?iv?? kiirehtinyt, ei olisi heid?nk??n puoleltaan ruvettu sanailemaan, mutta nyt kiehahteli sisu molemmin puolin. Sade pieksi heini?, ja miehet kiirehtiv?t latoon, jonne Hentukin tuli viimeisen?.
Oli tuokion kest?v? ??nett?myys, jolloin jo luultiin ?skeisen sanaharkan unohtuneen. Mutta se alkoi pian uudelleen, kun joku miehist? virkkoi:
-- Paljon tuli t?n??n heini? latoon. Hyvill??n saa olla is?nt?kin.
Hentu muljautti vihaisesti puhujaan.
-- Olisi saatu kaikki kuivat hein?t latoon, jos olisi liikuttu ripe?mmin, sanoi h?n.
Se oli kuin pommi, joka r?j?hti miesjoukossa.
-- Voi helvetti mit? puhuu! Henki tuo oli jo melkein katkeamassa, kun yhteen menoon juostiin.
-- Onhan se vanhastaan tiedetty, ettei t?lle is?nn?lle riit? ty?, vaikka sit? tulisi miten paljon tahansa, sanoi toinen, ja kolmas jatkoi:
-- Tuleekohan tuota viel? ensi kes?n? yht? paljon. On se n?hty, ettei p?iv?palkkalainen tee sit?, mink? veroty?l?inen.
-- Sit? ensi kes?? te nyt odotatte ja toivotte, ett? talollisten ty?t j?isiv?t tekem?tt?, kuohahti Hentu. -- Kyll? rahalla ty?t sujuvat.
-- Kukapa tuosta iloinnee, jos ty?t tekem?tt? j??v?t, sanoi Harjamaan Aapo, Hentun torppari. Siit? taas, ett? verontekij?t p??sev?t omalle palstalleen, ei voine olla kukaan kunnon ihminen iloitsematta.
-- Sitten kun p??see, jurahti Hentu.-- Puhukaa sitten vasta, kun olette is?nti?. Nyt te olette viel? minun alustalaisiani ja teette mit? min? k?sken.
-- Niinh?n on tehtykin. Mutta kun ei jaksa enemp?? kuin jaksaa, niin saa vihoittelut palkakseen.
-- No muuta palkkaahan t?st? veroty?st? ei tulekaan, naurahti joku.
-- Ettek? muka m?kkienne maista saa tuloina palkkaa veroty?st?, kivahti Hentu. H?nt? jo sapetti niin, ett? nousi kiivaasti seisomaan, mutta l?i noustessaan p??ns? ladon katto-orteen ja kirosi karkeasti, painuen j?lleen istumaan.
-- Kyll? ne m?kkien tilukset ovat tulleet jo verot?in? useimmilta maksetuiksi, ja viel?h?n niist? maksetaan lis??kin, sanoi Harjamaan Aapo.
-- Ottakaa ilmaiseksi! kiukkuili is?nt?. -- Eih?n siin? muuta kuin aloitatte taas kapinan ja julistatte maat yhteiskunnan omiksi, pisteli h?n.
-- Eik? oteta. Ei ole t?ss? joukossa yht??n miest?, joka olisi sit? tiet? aikonut ottaa ennenk??n. Mutta lain my?nt?mill? keinoilla otetaan, jos ei kerran vapaaehtoisesti anneta, jatkoi Aapo.
-- Ei anneta! jyr?hti Hentu.
-- Antavatpahan monet muut.
-- Antakoot! Min' en anna muutoin kuin pakolla!
Joku joukosta sanoi t?h?n:
-- On siin? mies, kun puhuu omaa tekem??ns? lakia vastaan.
-- Ei ole minun tekem?ni, sanoi Hentu.
-- Edustajiesi tekem? ainakin, virkkoi joku vanhempi mies. -- Olithan tuota samaisen lain synty? huutamassa joka p?iv?, mutta nyt kun tuli aika panna lakia k?yt?nt??n, onkin toinen ??ni kellossa.
-- Semmoinen siin' on mies, jurautti muuan vanha m?kitupalainen ja purautti suustaan vahvan purusyljen, joka meni is?nn?n keng?n k?rjelle.
-- El? sylje varpaille, kiukkusi Hentu.
-- Vahingossa se... Minullekin t?m? lupasi aina antaa torpan maat, jatkoi mies, -- mutta kun tulin pyyt?m??n, niin toiseen kertaan aina j?i, ja nyt olen jo vanha mies enk? kykene torppaa rakentamaan. Pojatkin ovat menneet maailmalle, kun ei ollut omaa kontua. Semmoista se on. Viel? h?nt? sitten puhuu ja pulittaa.
Naurettiin. Ukko sylk?isi uuden syljen, kuin kaikkea katoovaista halveksien, ja kellistyi heiniin kyljelleen.
Hentu koetti pit?? puoliaan, mutta huomattuaan jokaisen mielipiteiden olevan h?nt? vastaan, vaikeni kokonaan ja katsella murjaili ladon suulta sateiselle niitylle. Hittojako heid?n kanssaan r?hisem??n, mietti h?n. Ovat nyt niin peevelin komeita, kun p??st??n muka is?nniksi. Jos sitten heist? kykenee yksik??n is?nt?n? olemaan ja omaa maata hoitamaan. Siihen ty?voimaansa muka luottavat. Sattuu sairaus tai muu tulemaan, niin silloin meni palsta vieraalle. Mutta ottakoot ja koettakoot. Sittenh?n sen tiet?v?t. Viev?th?n ne h?nelt?kin maita, mutta viek??t. Loppuu kerran jurnuttaminen ja niskoittelu.
Add to tbrJar First Page Next Page