bell notificationshomepageloginedit profileclubsdmBox

Read Ebook: Yhden ainoan kerran by Kajander Kalle

More about this book

Font size:

Background color:

Text color:

Add to tbrJar First Page Next Page Prev Page

Ebook has 720 lines and 24171 words, and 15 pages

Herra nauroi ja he jatkoivat leperryst??n.

-- Kyll? ne >>carbonarit>>, joista luettiin, olivat varmaankin kaikki ihan t?llaisia, kuin t?m? meid?n sysi-ukko. Pitki?, rotevia, tummaverisi? ja tulisia --

-- Ja onko t?m? mielest?si niin tulinen? Pitk? ja musta h?n kyll? on -- -- --

-- On h?n tietysti nuorena ollut tulinen, sen min? n?en nytkin viel? h?nen silmist??n. Mutta olihan heiss?kin tietysti sek? nuoria ett? vanhoja.

-- Jos h?n olisi viitt?kymment? vuotta nuorempi, niin pelk??np?, ett? saisin h?nest? vaarallisen kilpailijan, sanoi herra, taas naurahtaen.

Tytt? painoi vikkel?sti k?mmenens? h?nen suulleen, ja h?n antoi sen olla siin? aivan tyytyv?isesti, hym?hteli vaan.

-- Puhu sin?, mit? haluat, mutta t?ss? ukossa on jotain intresanttia, jotain puoleensa vet?v??, olkoon niin vanha, niin musta ja likainen kuin onkin.

-- Sit? ei voi kielt??.

-- H?n on toisenlainen, kuin n?m? muut maalaiset, vaikka kyll? yht? juro ja harvapuheinen, kuin kaikki muutkin. Mutta h?nen katseessaan on jotain -- oletko huomannut, kuinka h?n vastaan tullessa katsoo meit??

-- En ole siihen eritt?in kiinnitt?nyt huomiotani, emmek?h?n ole h?nt? niin aivan usein n?hneetk??n.

-- Mutta min? olen huomannut h?nen katseensa joka kerta. Kumma ettei h?nell? ole ollut vaimoa. Vanha em?nt? sanoi, ett? h?n on el?nyt yksin??n koko ik?ns?. Kuinka sellainen voi olla mahdollista? Varmaan on h?nell? nuorena t?ytynyt olla rakkaussuhteita, sen ilmaisee h?nen n?k?ns? nytkin viel?. Onkohan h?nt? petetty?

-- Kuka tiet??, hym?hti herra.

-- Niin, kuka tiet??. Min? kernaasti kysyisin h?nelt?. Jaa, mutta min? kysyn, kun tapaamme h?net ensi kerran.

Mies, joka niin oli vet?nyt kaupunkilaisneiden sek? h?nen sulhasensakin huomion puoleensa ja jonka pienen maatupasen lukitun oven edess? he nyt seisoivat, oli vanha ukko, kautta paikkakunnan tunnettu Tiivelin Matin nimell?. H?n oli ik?ns? kaiken ollut taitava, luotettava ja paljon k?ytetty hiilien ja tervan polttaja ja suurimman osan ik??ns? pit?nyt yp? yksin??n asuntoa tuossa maamajassa, jonka jo nuoruutensa parhaina vuosina oli Tiivelin nummeen kyh?nnyt. Mutta harvoin h?n oli kotosalla, paitse syd?ntalvea, jolloin nikarteli yht? ja toista m?kkisess??n, vakkoja, rasioita, p?revasuja ja muuta sellaista. Nyky??n, kun tervanpoltto jo oli v?hentynyt, melkeinp? kokonaan loppunutkin, poltti h?n paraasta p??st? vaan hiili?, mutta ty?t? riitti siin?kin, ja koko kev?tpuolet ja kaiket syksytkin kuljetettiin Mattia talosta taloon, kyl?st? kyl??n miilumestarina. Tiiveli oli suurimets?inen talo, ja kun hiilien poltto murtopuista hyv?sti kannatti kauppaakin varten, oli omassa talossa aina poltatettu kolme nelj?kin isoa miilua vuoden mittaan. Mutta kiireimm?n keskikes?n ja elonkorjuun aikana heilui Matti joka kes? muun v?en mukana Tiivelin niityill? ja vainioilla. Eik? h?n silloinkaan paljon asustanut omassa konnussaan, sill? h?n s?i talon p?yd?ss? ja makaili useimmat y?ns? tallin ylisill? tai muissa ulkosuojissa.

Er??n? p?iv?n? sattui sitten, ett? Matti taas nokisena asteli Tiivelin kujassa nuorta paria vastaan, kun n?m? palasivat aamuk?velylt??n. H?n n?ytti joutuvan hiukan h?milleen, tullessaan niin ahtaassa paikassa vastatuksin sellaisen hienon herrasv?en kanssa, ja koetti kulkea niin paljon kuin mahdollista aidan puolitse. Mutta h?n katseli heit? kaiken aikaa kulmainsa alta, puolittain salaa, ja niin hartaasti, ett? raapasi hihansa vitsan tynk??n seiv?sparissa, ja h?nen katseensa oli surunvoittoinen ja h?nen poskilihaksissaan k?vi pieni v?re. Lyhyen hyv?np?iv?n tehty??n aikoi h?n sill? hyv?ll??n rient?? ohitse. Mutta neitonen seisattui ja alkoi puhutella h?nt?.

-- Eik? Matti koskaan ole kotona siell? tuvassaan? Min? niin kernaasti tahtoisin kerran tulla sinne sis??n.

Matti k??ntyi ja katsoi pitk??n kysyj??.

-- Sinnek? sis??n? Mit? ry?kkin? nyt leikki? laskee suotta. Eiv?t sinne ole pyrkineet eiv?tk? pyri huonommatkaan sis?lle. Siell? on likaa ja t?rky?, eik? siell? ole edes mihin tuollaisilla helmoilla istuisi.

Ja h?n k??ntyi menn?kseen eteenp?in.

-- Ei maar, jatkoi neiti, kyll? se on oikein totta. Matin t?ytyy kerran n?ytt?? tupansa meille. T?m? herrakin -- h?n on minun sulhaseni -- tahtoisi my?s eritt?in mielell??n n?hd? sit?.

-- Niin, sanoi herra, meit? kumpaakin huvittaisi katsella kerran oikein yksityiskohdittain tuollaista alkuper?ist? asuntoa. Niit? ei n?hd? kaupungeissa.

H?n otti rintataskustaan hopealle hohtavan kotelon, avata napsautti sen ja hypisti sielt? n?ppiins? sikaarin, jota piti toisesta p??st? varovasti kiinni, niinkuin leikkausta tekev? l??k?ri lansettiaan, ja tarjosi toista p??t? Matille.

-- Saanko min? tarjota Matille tupakkaa? Olkaa hyv? -- kunnollinen aamusavu!

Matti vilkasi sek? tarjoojaa ett? sikaaria.

-- Kiitoksia vaan, mit?h?n min? nyt herran sikaaria -- taitaakin olla oikein ruuna riima.

-- Kyll? se on parempi, naurahti herra.

-- Paljon kiitoksia vaan hyv? herra, kiitteli Matti uudestaan ja tarttui sikaariin, samalla kun herra siev?ll?, vikkel?ll? liikkeell? hellitti hyppysens? sen toisesta p??st?.

Matti k??nteli kauvan aikaa sikaaria k?dess??n, kastellen sit? v?lill? huulissaan, ja herraspari katseli h?nt? hymyss? suin. Mutta lopulta purasi h?n toisen p??n poikki ja sylk?si tielle. Samassa h?n kuitenkin suutaan massautellen kumartui katsomaan mihin p?tk? oli lent?nyt, otti sen yl?s ja pisti tupakkamassiinsa.

-- Ei sit? niin hyv?? palaa sent??n sovi tielle heitt?? -- ahhah, kyll? l?htee herk?sti savu. Mit?h?n maksaneekaan?

-- Kyll?h?n se maksaa.

-- Mutta mietoa on minun suuhuni.

-- Sen kyll? uskon.

-- No milloinka Matti on kotona, kysyi taas neiti?

-- Niin tuota, kyll?h?n min? nyt taidan jo kotiin j??d?kin, kun is?nt? puhuu viel? suuren miilun pokattavansa ennen hein?naikaa. Patistavat sep?t h?nelt? hiili? yhten??n, sanoo h?n, niin polttaa heit? sitten. Mutta mit?h?n herrat ja ry?kkyn?t sinne nokisille miiluverstaille tuhraantumaan.

-- Kyll? me tulemme, sanoi neiti nauraen. -- Ja sitten saamme oikein rauhassa jutellakin Matin kanssa. Hyv?sti nyt vaan!

-- Hyv?sti, hyv?sti, jumalan haltuun vaan!

Matti huokasi pitk??n ja jatkoi kulkuaan, hieno havannasikaari puoli mittaansa suupieless?.

-- N?itk? niit? hampaita, kun ne sikaaria purressa tulivat n?kyviin, sanoi neiti kumppanilleen, kun he olivat poistuneet v?h?n matkaa Matista.

-- Kyll?h?n ne olisi joskus hyv?t olemassa sellaiset aseet, vastasi herra huolettomasti p??t??n heilauttaen -- mutta eih?n niit? ole kaikilla.

Kaksi p?iv?? latoi Matti puita miiluun m?kkins? edustalla, mekko m?rk?n?, p?? hiess?, sill? ilma oli ankaran helteinen. Kolmantena p?iv?n? h?n peitti sen ja sytytti iltapuolella palamaan. Ja sy?ty??n illallisensa, kuivaa leip??, suolattua merisilakkaa ja talosta tuotua kirnupiim??, l?i h?n lapion lappeella lis?? multaa niihin kohtiin miilun kylke?, mist? savu pyrki sankempana tupruamaan. Sitten istahti h?n piippunys? hampaissa miilunsa viereen, tuulen alapuolelle, miss? savu karkoitti kiukkuiset hyttyset kauvemmaksi.

Siin? h?n istui ja painui mietiskelyyn. H?nest? tuntui hyv?lt? olla taas pitkist? ajoista kotonakin, tarvitsematta kyhj?tell? milloin miss?kin havumajassa. -- T?ss? oli sent??n t?ydellinen suoja, jos sadekin sattui, oli oikea vuode, mihin toisinaan sai heitt?yty? pitk?lleen. -- Oli jo vanhemmalla puolella alkanutkin kolottaa selk?? ja ristiluita se ainainen maaperiss? makaaminen, vaikkapa oli havujakin alla, vaikka viel? olkiakin. Maa oli sent??n aina maa ja varsinkin ?iseen aikaan kostea ja kylm?.

Kauvan h?n istui hievahtamatta paikallaan, katse maahan luotuna, k?det polvien v?liss? ja sammunut piippu kourassa. Pisti vihdoin piipun taskuunsa, pyyhk?si otsaansa ja huokasi syv??n. Se oli sellainen yksin?inen huokaus, jota ei kukaan kuullut, se oli kuin pet?j?n latvan hiljainen kohahdus Matin ahon laidassa, joka hukkuu ilmojen avaruuteen. Ei ollut Matilla tapana huokailla ihmisten kuullen, eik? h?n sit? usein ollut tehnyt yksin??nk??n, sill? h?nell? oli kaikin puolin hyv? toimeentulo ja hyv? terveys, ja el?m? oli kulunut yht?mittaisessa touhussa, niin ettei siin? ollut juuri ehtinytk??n huokailemaan.

Mutta viime aikoina, ja varsinkin juuri t?n? kes?n? oli h?n usein painunut mietteihins?, ollut alakuloisen ja surumielisen n?k?inen, ja silloin aina lopulta syv??n ja hiljalleen huokaissut sek? pyyhk?issyt vitkalleen p??t?ns?, otsasta alkaen korvan taitse aina niskaan saakka, ja viimeksi viel? kyhn?issyt niskaansa. T?m? tapahtui vaan silloin kun h?n oli yksin??n, sill? joukossa ollen oli h?n niinkuin ennenkin. Jos kysyttiin, kuinka h?n jaksoi, sanoi h?n el?m?n aina vaan olevan kuin silkki?. -- Mit? h?nelt? puuttuisi, niinkauvan kuin sysi? maailmassa tarvitaan -- ja tarvituinhan niit? nyt viel? ainakin h?nen elinaikansa.

Kun ei n?kynyt olevan mit??n korjattavaa miilupeitteess?, istui h?n yh? paikallaan ja katseli kuinka aurinko mailleen menness? punaisen hohtavasti valaisi pet?jikk?? nummella. -- Ei ollut sateen pelkoa t?lle miilulle.

Silloin huomasi h?n sen nuoren herrasparin k?sitysten l?hestyv?n polkua pitkin, ja sen neitosen punainen hattu hohti iltaruskossa, niinkuin h?nen p??ss??n olisi ollut ihka ilmeinen tuli. He nousivat aholle huitoen nen?liinoillaan hyttysi? ja kuuluivat ankarasti valittavan sit? h?iri?t? ja kiusaa, mik? saattoi olla noin pienist? jumalanluomista.

-- Siin? ne taas ovat, huokasi Matti itsekseen. -- Pysyisiv?t poissa niin olisi parempi. -- Oli niin vaikea katsella niit?.

Tulijat eiv?t huomanneet ollenkaan Mattia, joka istui miilun toisella puolella verhossa sek? hienon savun peitt?m?n?, ja he j?iv?t hetkiseksi seisomaan aholle ja katselemaan miilua. Pian kuitenkin k??ntyi herra toisaalle, istahti kivelle ja alkoi katsella laskevaa aurinkoa. Neitonen laski k?tens? h?nen olalleen, ja nyt kuului auringosta, luonnosta ja iltaruskosta pitki? ihastuksen huudahduksia ja monia ylist?vi? sanoja, joita ei Matin korva kaikkia eroittanut. Eik? h?n niin paljon kuunnellutkaan, kuin katseli, sill? itse se n?ky, joka h?nell? nyt oli miilunsa toisella puolella, kiinnitti enemm?n h?nen huomiotaan.

Jo istahti tytt? herrasmiehen polvelle.

Matti huokasi taas viel? tavallista pitemp??n, ja pyyhk?si p??t?ns?. -- Eih?n niit? nyt oikeastaan olisi tarvinnut katsella -- mutta kun ei voinut olla katselemattakaan, vaikka hyvin tiesi, ett? rauhan se vei mielest? -- katkeroitti vaan, teki kaihomieliseksi. -- Tarvitsiko niitten nyt tulla juuri siihen toisiaan hyv?ilem??n. Vai tahallaanko lienev?t tulleet, h?nt? h?rn?t?kseen -- --

H?n k??nsi p??ns? toisaalle, mutta samassa k??ntyi se kuitenkin niinkuin itsest??n takaisin, ja ajatus kulki samaa latua, mit? oli kulkemaan ruvennut. -- Eiv?th?n ne tahallaan -- mit? ne h?nest?, koska eiv?t edes huomaa, ett? h?n on l?hell?k??n. Eiv?th?n ne tied? h?nen el?m?st??n mit??n -- hyvilt? ihmisilt? tuntuvat sit?paitse. -- Sellainen kallis sikaarikin -- ja joka kerta yst?v?llisesti tervehtiv?t ja puhuttelevat, ja m?kkipahaseenkin tulisivat. Ovat tietysti nyt juuri sill? samalla asialla, ja m?kkikin on niin siivoton. Kuka sit? t?ss? enn?tt?? puhdistamaan. -- Mit?h?n ne nyt siit? auringosta -- ja juuri pahimpaan hyttysparveen j?iv?t -- olisikohan kutsua niit? t?nne savun puolelle. -- Mutta eiv?t ne sied? t?llaista savua, eiv?t itse eik? heid?n pukimensa -- menee l?pi tuollaisten harsojen hienoon hipi??n saakka. Jaa'ah, jaa'ah! Onnellisia ihmisi? -- onnellisia miehi?, nuoria ja onnellisia! -- Ettei pit?nyt minulla, ettei jumalan nimess? pit?nyt minulla olla -- olisihan siit? nyt viel? vanhanakin jotain hupia ja hoivaa -- olisi edes puhekumppani, jolle voisi asioitaan uskoa -- eih?n niit? vieraille voi h?pist? kaikkia, mit? milloinkin mieless? kytee. -- Olisi pit?nyt edes viel? kymmenen vuotta sitten koettaa, ehk? olisi jonkun ij?kk??mm?n saanut viel? silloinkin. Olisihan nyt siivooja m?kiss? ja kahvinkeitt?j? -- --. T?m? ik? menee kuin yksi p?iv?, kuin yksi ainoa auringon kierros noususta laskuun -- ja mik? aamulla j?i, se j??neen? pysyy kun ilta h?m?rt??. Oih noita! -- Kumpikahan lienee heist? ensimm?isen? silm?? iskenyt, kumpi antanut sytytt?v?n vihjauksen? -- Lieneek? neitonen suhauttanut, vai poikako ensin kukersi? Eip? tied?, eip? tied?. -- Eiv?tp? suhautelleet minulle nuorena, eiv?t silm?? iskeneet -- itse en osannut kukertaa. Yksi kyll? lent?? kohautti syliini kutsumatta, mutta se oli toisten kana ja jo kahdesti hautonut. -- Ah, sin? Matleena -- olisipa tainnut olla parempi sent??n ottaa sinutkin, kun olisi arvannut t??ll? n?in vanhaksi yksin el?v?ns? ja lopultakin tyhjyyden alkavan kaivaa syd?nalaa. -- Itse en osannut kukertaa, tyhm? olin ja taitamaton, eik? kutsumatta kukaan muu luokseni lent?nyt -- -- --.

Miilun kyljest? tuprahti yht'?kki? musta savu ja singahti muutamia kipeni?kin.

Add to tbrJar First Page Next Page Prev Page

 

Back to top