Read Ebook: Onnen arkku by J Maa Ilmari

Font size: 10 px 15 px 20 px 25 px 30 px 35 px

Background color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Text color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Apply/Save settings

Ebook has 875 lines and 25752 words, and 18 pages

Ison kosken kohina painui Varissaaren taa, mutta V?h?n kumeampi pauhu alkoi kuulua yh? selvemmin. V?h?ss? koskessa ei ollut mit??n putousta, vaan virta vilisti vinhaa vauhtia tukinlaskua varten padottujen rantojen v?litse, ry?pyten korkeina hy?kyaaltoina ja alempana muodostaen suuria h?r?nsilm?py?rteit?.

-- Pit?k?? keskell? virtaa ja sitten ajoissa oikealle kosteeseen, olivat Hanneksen viimeiset sanat. Virta veti iloisesti, ja h?n sy?ksyi kuin nuoli kuohukkoon. Toveri tuli v?h?n j?ljemp?n?.

-- Hei, hei, huusi h?n joillekin sillalla katselijoille ja sukelsi sitten ry?ppyihin.

-- Jes siunatkoon! vastasi sillalla katseleva vaimoihminen. -- Nyt ne hukkuivat kumpikin!

Samassa Hannes Manninen oli jo selvinnyt pahimmasta ry?pyst?. Kohottaen p??t??n h?n pudisti uljaasti veden kasvoistaan ja hiuksistaan ja parilla voimakkaalla vet?isyll? siirtyi oikean rannan puolelle. Silloin juuri Taavi Korpela menn? viiletti ohi.

-- Hoi, t?nne, t?nne! huusi Hannes, ja muutamalla rajulla potkaisulla, hurjasti ponnistaen h?n p??si akanvirtaan, joka kevyesti kuljetti h?net rantapoukaman suojiin.

H?n oli ponnistaessaan kuullut matalan huudon ja n?ki kosteeseen tullessaan Taavi Korpelan p??n h?vinneen n?kyvist?.

-- Hoi, hoi, Mikko, huusi h?n nuorukaiselle, joka juoksi t?ytt? vauhtia rantat?rm?st? alas. -- Ota vene -- mihin Korpela h?visi -- mahtoiko k?yd? hullusti!

L??h?tt?en h?n nousi rannalle, toverin kiiruhtaessa kumpareen taa veneelle.

Mutta samassa Pummin ohjaama vene tuli alas koskesta.

-- Hakekaa Korpelaa -- keskelt? virtaa -- alempaa ison tukkiruuhkan luota! huusi Hannes kaikin voimin, kiiruhtaen sitten Mikon j?lkeen.

Mutta he eiv?t p??sseet pitk?lle rannasta veneineen, ennenkuin Pummin alus jo k??ntyi, pojat nostivat jotakin vedest? ja alkoivat soutaa rantaan.

-- Kaikki hyvin, el?k??n! huusi Pummi heiluttaen jonkun paitaa.

-- Turha h?t?kk?, sanoi Taavi Korpela noustessaan maihin veneen pohjalta. -- Mutta kiitos vain! Katsokaas, kun t?m? kumppani huusi minua kosteseen, k??nsin p??ni ja aloin ponnistella liian my?h??n. Samassa sain tukin t?yt?yksen kallooni ja huumaannuin siit?, niin ett? taisin menn? v?h?n p?kerryksiin...

-- Ja v?h?n veden alle, t?ydensi Sakeri.

-- Niin no, jatkoi Taavi, -- mutta kyll? min? siit? olisin pian selvinnyt jonkin tukin selk??n, ellen muuten. Mutta tattis vain silti, pojat. Nyt se on tehty, Manski, vai mik? sin? olet. Ja Mikkokin, mist? sin?, partiojehu, t?h?n lensit? Taisit vainuta hengenpelastusta. Mutta tuossahan on vaateriepumme, Manski, niin ei meid?n tarvitse loikkia intiaaneina kaupungin kauhuksi uimahuoneelle.

-- Meid?nkin on t?st? ment?v?, muuten Limppu paistuu mustaksi ja me muut saamme luoda toisen kerran nahkamme t?ss? helteess?, virkkoi Pummi. -- Mutta sen min? sanon, ettei joka mies V?h?? laske, Manski, lis?si h?n ty?nt?en veneen rannasta. -- Ja -- tuota -- hm -- taisi tulla v?h?n liikaa n?lvitty? niit? likkakoululaisia -- ja tuota -- niit? partiojasseja my?s. Mutta miksi ne aina ovat niin tuppisuita, etteiv?t saa kitaansa auki edes sanoakseen mihin pystyv?t.

KAHDEN PIIPUN SALAISUUS

-- Mik?s teid?t oikein sai koskeen pulikoimaan, Tassu? kysyi hieman ihmetellen Mikko, vakavann?k?inen, leve?harteinen, reipasliikkeinen nuorukainen, jolla oli toisen kes?n ylioppilaslakki p??ss?, samalla avaten tapin ja laittaen airot vieress? olevaan katokseen.

-- P??h?npisto ja poikien suunsoitto, sanoi Taavi k?yden istumaan nurmikolle ja tukkaansa kuivaillen.

-- K?vi ylip??ns? v?h?n kunnialle se poikien haukuskelu, vastasi puolestaan Hannes tyyneen tapaansa. -- Ja sit? paitsi, lis?si h?n kelloaan katsoen, -- meid?nh?n piti tavata toisemme t??ll? kello 12 -- enk? min? tainnut paljoa my?h?sty?.

-- Et totisesti. Tulit manskimaisen t?sm?llisesti, hymyili Mikko palaten toisten luo. -- Saan t?ss? esitell? sinulle, Tassu Korpela, partiolippukuntamme varajohtajan ja Lokkien papan Hanski Mannisen, seitsenluokkalaisen, harvaanhaastajan, Curtiuksen, t?sm?llisyyden perikuvan.

-- Aina sin? vain, pyh? Mikaeli, riiput noissa partioasioissa, virkkoi Taavi. -- Eik?s jo sota karistanut sinusta lapsellisuuksia? Muuten -- en min? niist? asioista ymm?rr? enemp?? kuin pitsinnypl?yksest?.

-- Nyt sit? vasta koetetaankin p??st? oikein vauhtiin, kun olot vakiintuvat ja rauhoittuvat. Poikien parissa on kerrassaan hauska puuhailla. Meill? on ollut oma pikku huoneemme, P?ntt?mme, johon t?intuskin mahtuu kaksikymment?viisi poikaa, mutta joka meille on Aladinin palatsiakin kalliimpi.

-- Sellaista lapsekasta pelleily?. Kokouksia, juhlia, mukamas sota?ksiisi? ja -kuria. Ilmankos isommat pojat yleens? ovat eronneet, irvisteli Taavi.

-- Eroamisten syyt ovat monenlaisia, vastasi toveri loukkaantumatta. -- Mutta ulkoilma- ja luontoel?m? -- jota tied?n sinunkin ymm?rt?v?n, on partiolaiselle ja my?s meille kaikki kaikessa. Osoitukseksi siit? voin ilmoittaa sinulle, ett? lauantaina joukko poikia l?htee Halkiovuorelle kes?leirille.

-- Mit?s sill? sellaisella keksinn?ll? tarkoitetaan?

-- He l?htev?t sinne telttoineen, vehkeineen oleilemaan, oikein syd?nmaille muutamaksi viikoksi.

-- Sinne metsiin vetelehtim??n ja maleksimaan, kaatamaan puita ja sytytt?m??n mets?paloja ja harjoittamaan muuta koirankuria.

-- N?kyyp? sinulla, Tassu, olevan perin punainen k?sitys partiolaisista, nauroi Mikko heid?n kolmisin alkaessaan nousta rantat?rm??. -- J?rjestys siell? kyll? on ja ty?t? tehd??n, sek? partioharjoituksia ett? oikein ruumiillistakin ty?t?. Soisinpa, ett? kerran olisit n?kem?ss?, niin ehk? k?sityksesi v?h?n muuttuisi. Ajatteles: korkean vuoren juurella suuren sel?n rannalla teltat, mainio uimaranta, mahtava mets? ymp?rill?, sopiva kanervakangas urheilukentt?n?, kalastus, nuotiollaolo, kuri, reipas, s??nn?llinen ty?. Se on luontoel?m??, Tassu. Ja sitten viel? --, Mikko keskeytti ja k??ntyi Hannes Mannisen puoleen kuin olisi jokin ?kki? juolahtanut h?nen mieleens?, -- piippujen laita on ali right.

-- Hyv?, vastasi Manski, -- koskas vedet??n?

-- Ahaa. Se kuuluu viel? luonnonel?m??n, sanoi Taavi Korpela pilkallisesti. -- Aivan niin, silloin ei olla koulukurin alaisia, ja t?ytyyh?n intiaanien toki rauhanpiippuja tuprutella.

-- Partiolainen ei tupakoi, vastasi Manski vakavasti.

-- Ei, Tassu, toisenlaiset piiput ja rassit on t?ss? kysymyksess?, jatkoi Mikko selittelyj??n. -- Sanoin sinulle, Manski, pari viikkoa takaperin, jos muistat, ett? erityisist? syist?, riitt?v?n itsekk?ist? kyll?kin, tahtoisin vihki? Taavi Korpelan salaisuuteemme niin pian kuin h?n tulisi kotiin. H?n on luotettava kuin kallio ja niist? asioista perill?...

-- No, no, ?l? haaskaa rasvaa, ennenkuin n?et, l?hteek? muutenkaan py?rim??n.

-- ... ja h?nell? on harrastusta asiaan. N?etk?, Tassu, noita kahta korkeata piippua?

-- Tuon viinapr?nn?rink?? On ne tarpeeksi suuria n?ky?kseen.

-- Osaatko ajatella, mihin tarkoitukseen ne sopisivat mainiosti?

-- Ehk? nokikolarinn?ytteit? varten tai uimatelineiksi? Olen aina ollut huono arvoituksia selitt?m??n.

-- Eip?, ei. Mutta tuumihan! Meid?n asuntomme on tuossa heti suljetun viinapolttimon takana. Kuinka suureksi arvioit piippujen korkeuden?

-- Pariksikymmeniksi metriksi. Ent?s sitten?

-- Hyv? arviomies niinkuin partiolainen. 24 m. Niin, Tassu, jatkoi Mikko ??nt??n hiljent?en, -- nyt uskon sinulle sen mainitsemani salaisuuden: me rakennamme kaikessa hiljaisuudessa langattoman lenn?ttimen, ja noista tulee kerrassaan komeat antennipylv??t, ei tarvitse muuta kuin vedet??n johdot vain piippuihin. Vanhan Aaretin, R?nnin talonmiehen kanssa olen k?ynyt tarkastamassa piippuja ja saanut h?nen siunauksensa. Piippuihin voidaan nousta tehtaan sis?lt? piipuissa olevia porraspyk?li? my?ten, ja kun kerran on p??ssyt yl?s...

-- Niin on pimi? ruumiiltaan ja sielultaan kuin neekeri. Mutta ei langaton lenn?tin ole sill? valmis, ett? on antennipylv??t.

-- Meill? on koko antenni jo valmiina, kaksilankainen, kolmisenkymment? metri? pitk? -- veto- ja kiinnitysk?ydet, taljat ja erist?j?t, koko kidedetektorivastaanottolaite kuulotorvineen, viritysk??meineen, viel?p? yksi parin tuuman kipin?induktori l?hetyskonetta varten. Kaikki on haalittu kokoon osaksi lippukunnan varoilla, osaksi sielt? t??lt? saatu ilmaiseksi.

-- Hyyh, vihelsi Taavi. -- Mihin sitten aiotte k?ytt?? sanokaamme yht? vastaanottajaa ja l?hett?j???

-- Nyt tulemmekin siihen kohtaan, joka koskee sinua. Tied?n, ett? sinulla on kolmen tuuman kipin?induktori ja kuulotorvet, detektori ja viritt?j?k??mi jo valmiina -- sin?h?n hankit itsellesi salaa tarpeita jo viime kes?n?, jolloin kahden valmistimme viritt?j?n, vaikka puuhasi j?iv?t kesken levottoman ajan takia. Etk? nyt voisi ly?tt?yty? meid?n kanssamme yhteen? Meill? on parin millin kuparilankaa toiseen antenniin -- kolme akkua k?ytett?v?n? -- 18 volttia -- sinulla on ainakin yksi lis??. Me emme voi nyt ainakaan t?n? kes?n? hankkia toista vastaanottajaa ja toista l?hett?j??, mutta jos panisimme kamppeemme yhteen, niin pian olisi kaksi asemaa pystyss?. -- Hm, mit?s arvelet? keskeytti Mikko ?kki? pys?htyen ja katsoen kysyv?sti Taaviin. He olivat k?velless??n tulleet tiilisen viinatehtaan luo.

-- Joutavaa puoskaroimista, sanoi Taavi Korpela n?ytt?m?tt? suurestikaan asiaan innostuneelta. -- Tavallista maallikkojen l??pimist?. Koko partiosakki mokomassa talkoossa! Se ei ole mit??n kukkop?ksyisten hommaa.

-- Meit? on vain kolme isompaa, jotka olemme perehtyneet asioihin niin tarkoin kuin ikin? on ollut omin p?in ja amerikkalaisten radiolehtien mukaan mahdollista. Me olemme lujasti p??tt?neet kokeilla ja koettaa, vaikkapa sitten vain yhdell? vastaanottajalla ja l?hett?j?ll?, ellet sin? suostu tuumaan, h?n vilkaisi Taaviin kasvoilla p??tt?v? ilme. -- Lippukunta on antanut meille t?ydet valtuudet. Me emme leiki. Mutta kun me tied?mme, miten pitk?lle muualla maailmassa jo pikkupojatkin t?ll? alalla ovat ehtineet... on, on meist?... melkein kansallinen h?pe?, ettei t??ll? edes yritet? ottaa selv?? asioista.

-- Te kai tied?tte, ett? langattomalla kokeileminen on kielletty?, virkkoi Taavi hetken vaitiolon j?lkeen.

-- Tied?mme. Ja siit? seikasta mm. johtui, ett? niin monet paikkakunnat kapinan aikana joutuivat kokonaan eristetyiksi. Silloin kyll? monella taholla h?t?iltiin: olisipa langaton lenn?tin, niin saataisiin edes tietoja. Mutta nyt istutaan taas k?det ristiss? ja sanotaan: sill? kokeileminenhan on kielletty?. Me aiomme ensin kaikessa hiljaisuudessa koettaa ja sitten, jos se onnistuu, anoa viranomaisilta langattoman lenn?ttimen amat??riasemien perustamislupaa.

Share on: WhatsApp @Hash Facebook Tweet