Read Ebook: Elämä aatteiden puolesta by Meysenbug Malwida Von Paalanen Esteri Translator

Font size: 10 px 15 px 20 px 25 px 30 px 35 px

Background color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Text color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Apply/Save settings

Ebook has 506 lines and 64882 words, and 11 pages

L?htiess??n Nettunosta h?n kirjoitti toisen runon, jota h?n viel? tahtoi muodostella, mutta joka ensim?isess? alkuper?isess? muodossaan kuvaa ihmeen kauniisti ja syv?llisesti h?nen sieluntilaansa:

>>Der Tag ist hin. In tiefem Frieden ruht Die weite Wasserfl?che unbewegt; In Westen f?rbt den Himmel milde Glut Und rosa W?lkchen ziehen um den Mond.

Verstummt sind all die hohen Stimmen just, Die aus dem Wasser erst heraufgeschallt, Von froher Jugend ?berm?tiger Lust Die da im Wasser Scherz und Frische fand.

Nur in dem Mondlicht schwebt noch geistergleich -- Ein weisses Segel, eine Seele scheint's, Die losgebunden von dem irdischen Reich In ihre Heimat hinzieht, die Unendlichkeit.

Es ist mein Bild. Ich liege hier allein, Verstummt isi auch f?r mich der laute Tag Ich f?hl's, ich scheide bald!

Und bin ich fern, das Leben setzt sich for Gang wie es war, in buntem Vielerlei. Man war einmal nur.

Blieb nichts von mir auf dieser Erdenwelt Doch in den Herzen, die mich treu geliebt, Wie der Mondglanz jetzt im Wasser So lebt mein Bild Erinnerung.

Huhtikuun alussa sanoi h?n minulle: >>Min? uskon olevani hyv? profeetta; t?m?n kuun loppuessa loppuu minunkin sairauteni, ja jos silloin voimani riitt?v?t, voin ehk? taas nousta, mutta ne eiv?t riit?!>> H?nen oli t?ytynyt luopua melkein kaikesta lukemisesta kirjeiden kirjoittamisesta, ja h?nen koko henkinen el?m?ns? rajoittui pariin tuttavallisen keskustelun hetkeen, jotka h?n viel? joka p?iv? saattoi my?nt?? er??lle l?heiselle yst?v?lleen. Kuitenkin oli h?nelle n?in? viimeisin? aikoina suotu viel? yksi suuri ilo; h?n oli antanut ottotytt?rens? pojanpojan ?iteineen tulla Roomaan, tuon vieh?tt?v?n nelivuotiaan lapsen l?heisyys virkisti suuresti h?nen syd?nt??n. Ei voi kuvitella mit??n ihastuttavampaa kuin n?hd? vanhuksen lepertelev?n, leikkiv?n ja nauravan h?nen kanssaan ja opettavan h?nt? vapisevin k?sin muodostamaan pieni? esineit? ja el?imi? savesta.

Lauantai-iltap?iv?ll? h?n ei en?? kyennyt puhumaan, lauantain ja sunnuntain v?lisen? y?n? oli h?nen heikkoutensa niin suuri ett? me kokoonnuimme h?nen vuoteensa ymp?rille odottaen h?nen viimeist? hengenvetoaan. Ei ollut en?? k?rsimyksi?, ei viimeist? kamppailua, ei kuoleman korinaa. Kello kaksi iltap?iv?ll? huhtikuun 26 p. h?n sammui hiljaa, ilman ett? mik??n muu ulkonainen merkki kuin kasvojen kalmankalpeus ilmaisi el?m?n loppuneen ja sen toiveen vihdoinkin t?yttyneen, jonka h?n lausui er??ss? viimeisi? kirjoittamiaan rivej?:

>>Sie ruht im Vollbesitze ewigen Lebens>>

H?nen toivomuksensa mukaan poltettiin Malwida von Meysenbugin maalliset j??nn?kset Campo Veranolla. H?nen tuhkansa s?ilytet??n uurnassa, joka on laadittu h?nen ottolapsenlapsensa Edouard Monod'n muovaileman maljan mukaan, Monte Testaccion hautausmaalla aivan l?hell? Goethen pojan hautaa.

H?n ei ollut tahtonut mit??n kirkollisia menoja eik? puheita haudallaan. >>Min? en en?? kuulu>>, on h?n kirjoittanut, >>mihink??n oikeauskoiseen kirkkoon, vaan niiden ihmisten suureen seurakuntaan, jotka rakastavat hyv??, korkeata ja kaunista ja pyrkiv?t toteuttamaan sit? itsess??n ja ymp?rill??n.>>

Suuren kaupungin keskell? olisi vaikea l?yt?? paremmalle paikalle rakennettua taloa kuin se, jossa synnyin ja vietin lapsuuteni ensim?iset p?iv?t. Talo sijaitsi Casselin kaupungissa, rinnan muiden rakennusten kanssa ja rajoitti katua, jolle oikeudenmukaisesti oli annettu nimi Bellevue, sill? vastakkaisella sivulla ei ollut ainoatakaan rakennusta, vaan ihana n?k?ala kauniita puisto- ja puutarha-istutuksia p?in. N?m? kohosivat terrassinmuotoisesti hedelm?llisell? tasankomaalla, jonka l?pi virtaa suurehko Fulda-joki. Olin l?hinn? nuorin kymmenest? lapsesta -- kaikki terveit? ja lahjakkaita. Vanhempani olivat viel? nuoria minun tullessani maailmaan. Heid?n el?m?ns? oli onnellista keskitiet? ylellisyyden ja puutteen v?lill? -- asema, joka takaa suurimmat koti-onnen edellytykset. Olen ensim?isist? lapsuusp?ivist?ni s?ilytt?nyt loppumattoman hilpeyden valoisan hohteen. Tuosta valoisasta taustasta eroittuu vain kolme m??r?tymp?? muistoa.

Ensim?inen muisto on ?itini huone maalattuine sein?papereineen, joille oli kuvattu palmumaisemia, kaislametsi? ja oudonmuotoisia rakennuksia. Lapsellinen mielikuvitukseni iloitsi tuosta tarunomaisesta maailmasta. Sit?paitsi kertoi muuan talon yst?v? minulle siit? satuja; niinp? oli er?s noista pikku taloista Blumenbach nimisen velhon asunto, jolle koko luonto oli kuuliainen. Talon vieress? seisoi suuri haikara pitkill?, j?ykill? jaloillaan, pitk?nokkainen p?? rinnalle vaipuneena. Se oli Blumenbachin palvelija, kuten yst?v?ni sanoi. H?n seisoi muka siin? odottamassa herransa k?skyj?.

Toinen muisto liittyy iltaan, jolloin hoitajattareni kertoi, ett? pieni, ?skensyntynyt siskoni, oli kuollut. H?n antoi minun vasten ?idin kieltoa katsoa lasioven l?pi huoneeseen, jossa seisoi musta arkku; arkussa lep?si pieni sisareni, valkeana kuin lumi ja kukkien peitossa.

Kolmas muisto vihdoin punoutuu vanhan ruhtinaan persoonaan, joka oli hallitsijana Hessenin vaaliruhtinaskunnassa, pieness? saksalaisessa kotivaltiossani. H?nen vaununsa ajoivat joka p?iv? talomme ohi. Vaunuissa istui vanha ukko Fredrik Suuren aikuisessa univormussa kolmikolkkainen hattu p??ss?. H?nen valkoiset hiuksensa olivat takaa palmikossa ja toista poskea rumensi hirve? paise. Siihen sairauteen h?n kuolikin. Min? en n?hnyt h?nen hautajaisiaan, mutta vanha hoitajattareni kuvasi niit? minulle lukemattomat kerrat. H?nt? ei haudattu esi-isien kammioon suuressa kirkossa. H?net haudattiin toivomuksensa mukaan er??n huvilinnan kirkkoon. Linnan oli h?n rakennuttanut ja se oli ollut h?nen mielipaikkansa. Hautaus tapahtui y?ll? tulisoihtujen valossa, vanhan tavan mukaan. Mustapukuisen ritarin oli mustalla hevosella ratsastettava heti ruumisvaunujen j?ljess?. T?m? ritari valittiin korkeasta ylimyst?st?, mutta h?nen t?ytyi aina, tarun mukaan, maksaa t?m? kunnia hengell??n. T?ss?k??n tapauksessa ei kansa pettynyt luulossaan. Tuon ?isen n?ytelm?n silloinen esitt?j?, nuori aatelismies, terveytt? ja voimaa uhkuva, joutui kolme viikkoa hautajaisten j?lkeen kuumetaudin uhriksi. Johtuiko tuo kuumetauti yksinkertaisesti vilustumisesta kylm?ss? rautapuvussa pitk?n y?llisen kulkueen aikana? Kansa ei ottanut huomioon tuollaista mahdollisuutta, ja minun lapsellinen mielikuvitukseni piti kansan uskoa oikeana. Joka kerta tunsin salaista v?ristyst?, kun vanhempieni kanssa k?vin huvilinnassa ja n?in asehuoneessa mustan puuhevosen sel?ss? mustan varustuksen, jota onneton ritari oli tuona y?n? kantanut.

Vanhan herran kuolema ei aiheuttanut suuria muutoksia ainoastaan minun perheess?ni, vaan lopetti, niin sanoakseni, kokonaisen ajanjakson pienen is?nmaani historiassa. Hallitsijahuone, johon h?n oli kuulunut, oli hyvin vanha ja laski esi-isiens? joukkoon j?seni?, jotka olivat kuuluja urhoollisuudestaan ja jalomielisyydest??n. Mutta viimeiset sukupolvet olivat huonontuneet. He olivat h?pe?llisill? keinoilla kartuttaneet yksityisomaisuuttaan, myym?ll? alamaisiaan vieraille valloille, jotka k?yttiv?t niit? kaukaisissa sodissa.

Rakastajattaret olivat jo pitk?t ajat hallinneet maata. Viimeinen hallitus oli ollut merkillisen vaihteleva. Vanhan ruhtinaan luonteessa oli kaikista virheist? huolimatta ollut kunniallisuutta. Vuosisatamme kaikkivoivan valloittajan l?hestyess? j?tti h?n vapaaehtoisesti ruhtinaskuntansa, tiet?en hyvin olevansa kykenem?t?n sit? puolustamaan ja tahtoen s??st?? alamaisiltaan turhaa verenvuodatusta. H?n piti parempana maanpakoa kuin h?pe?llist? antautumista muiden saksalaisten ruhtinasten tapaan. H?nen pienen valtakuntansa p??kaupunki joutui taaskin samaan asemaan suuressa kuningaskunnassa, jonka valloittaja lahjoitti nuorimmalle veljelleen J?r?melle. Ranskalainen hienostus, siekailemattomuus ja herkk?uskoisuus p??si valtaan kankipalmikkov?en autioissa asunnoissa. Nuori kuningas loi pienen Pariisin saksalaiselle maaper?lle.

Is?ni, joka ei voinut vied? perhett??n maanpakoon, j?i paikoilleen astuen uuden valtion palvelukseen. ?itini oli aivan nuori ja hyvin kaunis; oli siis luonnollista, ett? molemmat ottivat osaa nuoren hovin vilkkaaseen, hilpe??n el?m??n. Kuinka usein kiusasinkaan ?iti?ni yh? uudelleen kertomaan minulle tarinoita noilta p?ivilt?, jotka olivat p??ttyneet aikoja ennen syntym??ni! Kuinka ahnaasti kuuntelinkaan kuvauksia loistavista juhlista ja vieh?tt?vist? naisista, jotka olivat perheineen saapuneet Pariisista kaunistamaan suloillaan ritarillisen kuninkaan hovia! Mill? mielenkiinnolla tutkinkaan ?itini vaates?ili?t?, jossa viel? oli monta muistoa noilta ajoilta! Miten minua vieh?tt?v?tk??n nuo paimenpuvut, turkkilaiset viitat ja antiikit poimukkeet! Monet mietteet her?siv?t minussa, kun ajattelin kaiken t?m?n ihanuuden ennenaikaista katoamista. Kuin uni oli koko loisto haihtunut. Ven?l?iset olivat ilmestyneet kaupungin porteille, heid?n luotinsa olivat vinkuneet kaduilla. Vanhempani olivat panneet s?il??n parhaat tavaransa ja j?tt?neet talon, joka oli liian suojaton vihollisen hy?kk?yksille. Vanha, luonamme asuva t?ti, oli k?tkenyt useita esineit? aitan jauho-astioihin. Kanuunankuula osui taloon ja j?i muuriin.

Kuullessani n?it? kertomuksia, pahoittelin koko syd?mest?ni, ett? en ollut jo silloin el?nyt ja saanut jakaa vaaraa vanhempieni kanssa. Olisin my?skin hartaasti halunnut tiet??, olisivatko kasakat l?yt?neet jauhoihin k?tketyt esineet, jos kaupunki olisi joutunut ry?st?lle alttiiksi.

Mutta kaupunki, kuten vanhempanikin, varjeltui perikadosta. Vanha ruhtinas palasi takaisin maahansa. Kankipalmikot ja korpraalinsauvat, jotka ranskalaiset sulottaret olivat karkoittaneet, p??siv?t j?lleen k?yt?nt??n. Maata alkoi j?lleen hallita ep?miellytt?v? rakastajatar, kivulloisen ukon hoitaja. Suosikit, jotka jakaessaan maanpaon ruhtinaansa kanssa, olivat rikastuneet, saivat valtion ensim?iset virat. Kansa oli uskollisena ruhtinashuoneelleen, kuten eri Saksan heimot yleens?, alussa tervehtinyt iloisella innostuksella palaavaa ruhtinastaan; pian kuitenkin k?vi ilmi, ett? nykyisyyden ja menneisyyden v?linen side oli katkennut. Ruhtinaat ja kansat olivat k?sitt?neet aivan eri tavalla kansallisen nousun ja vapaustaistelut. Monen jalon syd?men haltioituneet unelmat h?ipyiv?t tyhjiin ja vapauden aamuruskon asemasta, jota saksalainen nuoriso oli toivonut, nousi uusi, synkk?, sumuinen p?iv?. Vanhan ajan ihmiset pitiv?t v?lin?yt?st? t?ydellisen yksinvallan suuressa huvin?ytelm?ss? p??ttyneen? ja ottivat uudelleen haltuunsa vanhat valtaistuimet ja entisen herruuden. Kansojen veri oli vuotanut turhaan. Historia oli j?lleen pys?htynyt kulussaan.

Mutta kuolema ei ollut pys?htynyt; se k?vi noutamassa vanhuksen kankipalmikkoineen, ja siit? silm?nr?p?yksest? alkaen vapautuivat kaikkien hiukset maassa tuosta menneisyyden kahleesta.

Ulkonaisesti tapahtui paljon muutoksia uuden hallituksen aikana. Is?ni, joka oli lapsena ollut kruununprinssin leikkitoveri, kutsuttiin nykyisen ruhtinaan l?heisyyteen ja sai huomattavan aseman valtiossa. Me j?timme, talon, josta olen maininnut kertomukseni alussa ja siirryimme suurempaan ja loistavampaan asuntoon aivan ruhtinaallisen linnan vieress?.

Kunnioituksen tunne oli minussa varmaan synnynn?inen, sill? minua ei koskaan pakotettu mink??nlaiseen palvontaan ja kuitenkin jumaloin vanhempiani ja vanhinta sisartani. H?n oli jo t?ysikasvanut, kun itse viel? olin pieni tytt?. Vertaan h?nt? muistissani muinaissaksalaisten maalarien madonniin, noihin naisellisen kauneuden perikuviin -- kauneuden, joka enemm?n ilmenee taivaallisena puhtautena ja n?yryyten? kuin piirteiden s??nn?llisyyten?. Ihailin t?t? sisartani siin? m??rin, ett? ?itini oli jonkun verran mustasukkainen. Se oli lapsuuteni ensim?inen ristiriita; se p??ttyi kun sisareni meni naimisiin ja l?hti puolisonsa mukana t?m?n kotiseudulle. T?m? ensim?inen ero maksoi minulle monta kyynelt?.

Rakkauteni ?itiin her?si kuitenkin sen j?lkeen t?ydess? voimassaan. Muistan viel?, mill? ihastuksella h?nt? katselin, kun h?n, yh? viel?kin kauniina, koristi itse??n jotakin juhlaa varten, varsinkin hovitanssiaisiin. Asetuin sitten jonkin pime?n huoneen ikkunaan, josta saatoin n?hd? ruhtinaallisen linnan valoa s?teilev?t ikkunat. Odotin, kunnes h?n oli astunut valaistuihin loistosaleihin ja hiukan raottanut joitakin ikkunaverhoja, niin ett? voin katsella sis??n. N?in komeasti puettuja naisia ja salin kummallakin seinustalla herroja kullalla kirjailluissa univormuissa. N?in ruhtinaan perheineen astuvan sis??n ja kulkevan pitkin ihmisrivej? lausuakseen jokaiselle pari sanaa. N?it? sanoja n?yttiin pit?v?n hyvin t?rkein?, ja taas p?invastoin, jos jokin henkil? sivuutettiin puhuttelematta, oli se n?yryytyksen huippu. Kuinka ylpe? olinkaan n?hdess?ni, ett? ?itini kanssa keskusteltiin kauemmin kuin muiden! Uskoin varmasti, ett? se oli suuri kunnianosoitus. Eik? ruhtinas ollutkin muita ylev?mpi olento? Mink?t?hden h?n muuten olisi ollut ruhtinas? Olin Tuhannen yhden y?n tarinoissa lukenut niin paljon Harun al Raschidin jalosta, suuremmoisesta luonteesta ja p??ni oli niin t?p?t?ynn? kertomuksia keisari Friedrich Punaparran ritarillisista hyveist?, h?nen, joka istuu Kyffh?userissa odottaen silm?nr?p?yst?, jolloin uudelleen saa perustaa ihanan saksalaisen valtakunnan, etten ep?illyt ruhtinaiden ylev?mielisyytt?.

Is?ni, jolla oli ylenpalttisesti ty?t?, ei voinut uhrata paljon aikaa lapsilleen; jos h?n joskus ehti olla parissamme, oli se oikea juhlahetki, sill? rehellisemp??, rakastettavampaa, kultaisempaa luonnetta kuin h?nen olisi ollut vaikea l?yt??.

?itini puolestaan yritti her?tt?? meiss? eloon taiteellisia taipumuksia. H?n kuului ajatussuuntansa puolesta tuohon ajan henkiseen keskukseen, johon lukeutuivat Humboldtit, Rahel, Schleiermacher, Schlegelit ja muut senaikuiset kuuluisuudet. T?ss? samalla kertaa vapaamielisess?, is?nmaallisessa ja filosofisessa suunnassa oli my?skin omituinen sekoitus mystisismi?, jota silloin parhaillaan kukoistava romanttinen koulu osaltaan lis?si. ?itini riippumattoman luonteen johti t?m?, suunta usein vastustamaan sen seurapiirin sopivaisuusk?sitteit?, johon h?nen is?ni aseman vuoksi oli pakko kuulua. T?m? koski erityisesti niiden henkil?iden valitsemista, jotka muodostivat h?nen l?heisimm?n piirins?. Sen sijaan, ett? yksinomaan olisi seurustellut ylimyst?n piireiss?, valitsi h?n l?heisimm?t yst?v?ns? paljon useammin hengen ja syd?men ominaisuuksien mukaan, v?litt?m?tt? heid?n yhteiskunnallisesta arvo-asteestaan. Eritt?in mielell??n etsi h?n etevimpien n?yttelij?iden seuraa, joiden esitykset ihastuttivat h?nt? ja tuottivat h?nelle nautintoa ja jotka h?n asetti t?ysin samalle tasolle kuin muut vieraansa. T?m? oli siihen aikaan viel? hyvin rohkeata, sill? teatterinj?seni? pidettiin halpa-arvoisena kastina, korkeintaan kyllin hyv?n? varjelemaan muita kuolevaisia ik?vystymiselt?, mutta ei suinkaan oikeutettuna pyrkim??n heid?n rinnalleen. ?itini saikin t?m?n vuoksi moitteita, eik? edes is?ni ollut t?ss? asiassa yht? mielt? h?nen kanssaan. H?n saapui harvoin n?ihin ?itini pieniin seuroihin. Mutta vanhemmat veljeni ja sisareni, jotka kaikki harrastivat taidetta, mik? mit?kin, olivat niiss? mukana, ja eritt?in usein sai talossamme kuulla oivallisia soitto-esityksi?. T?llaisessa henkisess? ja taiteellisessa keskuksessa vietin lapsuuteni. Meid?n perhe-el?m?ss?mme ei lapsia pidetty niin kokonaan erill??n aikuisten el?m?st? kuin esim. Englannissa. ?itini oli sit? mielt?, ett? seurustelu etevien ihmisten kanssa voi ainoastaan vaikuttaa hyv?? lasten henkiseen kehitykseen ja kehitt?? v?hitellen heid?n arvostelukyky??n ja makuaan. Uskon, ett? h?n oli t?ysin oikeassa ja ett? t?llainen huolenpito, mik?li se on mahdollista, on kasvatuksen t?rkeimpi? tekij?it?. Kreikkalaiset tiesiv?t sen hyvin, ja lyseet, joissa heid?n filosofinsa ja viisaansa seurustelivat nuorison kanssa, eiv?t todenn?k?isesti v?h?isess? m??r?ss? vaikuttaneet siihen, ett? heist? tuli kansa, joka hakee viel? t?n??n vertaistaan.

Me emme saaneet mink??nlaista n.s. uskonnollista kasvatusta. En muista, kuka minulle ensin puhui Jumalasta ja opetti pienen rukouksen. Meid?n ei koskaan tarvinnut tuoda esille hurskauttamme palvelijoiden tai vieraiden ihmisten aikana, kuten Englannissa on tapana. Min? puolestani seurasin tiet?m?tt?ni Kristuksen m??r?yst?, jonka mukaan on oltava yksin, jos tahdotaan rukoilla oikein. Joka ilta, kun makasin vuoteessani eik? minulla ollut muuta uskottua kuin tyynyni, toistin hiljaa itsekseni pienen rukoukseni totisen uskon hartaudella. Ei kukaan tiet?nyt siit? mit??n. Rukoilin n?in: >>Rakas Jumala, olen pieni, tee sin? syd?meni puhtaaksi, ettei siell? asu kukaan muu kuin rakas Jumala yksin.>>

En kuitenkaan voinut sille mit??n, ett? syd?mess?ni oli muitakin rakkaita asukkaita. Keksin itse toisen rukouksen, jonka rukoilin joka ilta salavihkaa ensim?isen j?lkeen ja jossa pyysin Jumalaa siunaamaan vanhempiani ja siskojani, opettajaani ja t?m?n perhett? sek? lopuksi kaikkia hyvi? ihmisi?. Kun olin t?ytt?nyt t?m?n syd?men velvollisuuden, oli omatuntoni rauhallinen ja nukuin vanhurskaan unta.

Er??n? aamuna ennen p?iv?nkoittoa her?sin outoon h?lin??n ?itini makuuhuoneessa, jossa nuorin sisareni ja min? my?skin nukuimme. Oli talvi ja uuniin sytytettiin juuri tulta. Kuulin ?itini itkev?n ja vanhan t?din, joka seisoi h?nen vuoteensa vieress?, sanovan: >>?l? sure, lapsesi on nyt Jumalan luona.>> -- Ymm?rsin heid?n puhuvan pienest? veljest?ni, joka oli vasta muutaman kuukauden vanha ja sairastanut useampia p?ivi?. Min? itkin my?skin hiljaa tyynyyni antamatta heid?n huomata, ett? olin her?nnyt ja kuullut sanat, joissa n?ytti piilev?n ylev?, minun k?sityskantani yli menev? salaisuus. Kun minun oli aika nousta, kerrottiin, ett? pieni veljeni oli kuollut. Olisin mielell?ni tahtonut tiet?? enemm?n kuolemaa ja yhtymist? Jumalaan koskevasta salaisuudesta, mutta en uskaltanut kysy?, kun pelk?sin lis??v?ni toisten murhetta.

Iltap?iv?ll? tuli pieni yst?v?t?r meit? tervehtim??n. H?net vietiin huoneeseen, jossa pieni veljeni lep?si, mutta minua ja nuorempaa sisartani ei laskettu sis??n. Se loukkasi minua syv?sti. Minua pidettiin siis liian heikkona kest?m??n tuota tuskallista n?ky?, tai kykenem?tt?m?n? k?sitt?m??n onnettomuutta! En siit? koskaan puhunut, mutta oka oli tunkeutunut niin syv?lle syd?meen, ett? viel? nytkin, paljon suurempien pettymysten j?lkeen, tunnen sen piston.

N?ihin aikoihin olin viisi- tai kuusivuotias. Aloin paljon ajatella. Er??n? p?iv?n? kysyin joltakin vanhemmista veljist?ni, mist? johtuu, ett? kaupunkimme on Hessenin ruhtinaskunnan p??kaupunki ja samalla Saksanmaan kaupunki. Veljeni yritti parhaansa mukaan selitt??, ett? Saksan valtakunta jakautui moneen pieneen maahan, joilla kullakin oli p??kaupunki ja erityinen ruhtinas. Mutta h?nen vaivann?k?ns? oli turhaa, min? en voinut k?sitt??, ett? useat erinimiset maat muodostavat suuren kokonaisuuden.

Er?s toinen kysymys kiinnitti my?skin mit? suurimmassa m??r?ss? mielt?ni, nimitt?in mit? oli >>et?inen>>. Siihen saakka olin vain ollut niin kaukana synnyinseudultani, ett? samana p?iv?n? olin mukavasti voinut palata takaisin. Mutta minusta oli melkein mahdotonta kuvitella l?ht?? niin et??lle, ettei samana p?iv?n? eik? moneenkaan p?iv??n voisi palata takaisin -- ett? saattoi viipy? kokonaan toisissa maissa ja seurustella ihmisten kanssa, joilla ei ollut meihin mink??nlaisia suhteita.

Niinp? p??tin itse kohdastani kokea, mit? >>et?inen>> oli. ?itini oli molempien vanhimpien sisarteni kanssa matkustanut kylpylaitokseen. Er??n? kauniina kes?-aamuna otin hiukan liinavaatteita kaapistani, solmin kaiken ymp?rille nen?liinan ja laskeuduin portaita aikoen rient?? suoraa p??t? postitalolle ja asettua suuriin postivaunuihin, jotka niin usein olin n?hnyt sen edustalla, l?hte?kseni p??t? pahkaa ?itini luo. En ep?illyt, ettei minulle suotaisi paikkaa vaunuissa, kun sanoin tahtovani tiet??, mit? >>et?inen>> on.

Hoitajattareni oli kuitenkin ajoissa huomannut poissaoloni, sy?ksyi s?ik?htyneen? j?lkeeni, sai minut kiinni kadulla ja esti tutkimusmatkani.

Mutta seuraavana kes?n? voin lopullisesti tyydytt?? tiedonhaluni. Sisareni ja min? p??simme huvimatkalle is?n ja ?idin kanssa. Kaikkein ensiksi l?hdimme maalle er??n t?din luo etel?-Saksaan, ja siell? vasta oikein tutustuin varsinaiseen maalaisel?m??n. Suuri talo, vanha luostari loppumattoman pitkine k?yt?vineen -- ihana puutarha t?ynn? kukkia ja hedelmi?, niityt, karja, rajaton vapaus, mist? kaikesta sain nauttia, juoksenteleminen puutarhassa ja niityill? -- oli kuin olisin ollut itse paratiisissa. Eritt?in veti minua puoleensa vanha kirkko, joka aikoinaan oli kuulunut luostarille ja jossa ensi kerran n?in katoliset kirkonmenot. T?h?n liittyy muisto joka viel?kin el?v?sti on mieless?ni. Kirkon kappalainen k?vi usein t?tini luona. H?n oli nuori, rikaslahjainen mies ja hyvin rakastettava t?ss? piiriss?, poissa esimiestens? silmien alta -- mutta h?nt? voi tuskin tuntea samaksi, kun h?n kalpeana ja v?syneen? esiintyi kirkossa papillisessa asussaan.

H?n k?veli usein kahden kesken ?itini kanssa puutarhassa ja he n?yttiv?t syventyneen sangen vakavaan keskusteluun, jonka aihetta en tiet?nyt. Er??n? p?iv?n? l?hdimme h?nen seurassaan katselemaan l?hist?ll? sijaitsevaa Aschaffenburgin kuninkaallista linnaa. Pidin kiinni ?itini k?dest? ja nuori mies kulki h?nen rinnallaan. Kun saavuimme linnan kappeliin, kalpeni h?n, kumartui ?itini puoleen ja kuiskasi h?nelle n?ytt?en alttaria ja sen yl?puolella riippuvaa krusifiksia: >>Tuossa se tapahtui, tuon alttarin ja tuon kuvan edess?.>> -- ?itini katsoi h?neen s??liv?sti ja sanoi: >>Mies parka!>> -- Vasta useampia vuosia my?hemmin sain selityksen t?h?n kohtaukseen, kun ?iti kertoi minulle nuoren miehen tarinan. H?nen ollessaan viel? aivan nuori poika, oli is? suostuttanut h?net rupeamaan hengelliseen s??tyyn, ja ?skenmainitussa kappelissa oli h?n luvannut ainaiseksi luopua runollisen ja intohimoisen luonteensa taipumuksista. My?hemmin oli h?n k?sitt?nyt erehdyksens? ja onnettomuutensa koko laajuuden, ja kun h?n ei voinut rikkoa lupaustaan, oli el?m? ainaista ristiriitaa ja sanomatonta siveellist? kurjuutta. ?itini oli oikeassa sanoessaan: >>Mies parka!>>

Kotiin palattuamme aloin vakavasti opiskella. Nuorin sisareni ja min? saimme tunteja kotona ja se oli mielest?ni silloin paljon edullisempaa kuin kouluopetus, ensinn?kin sen vuoksi, ett? opettaja saattoi kokonaan antautua meille ja minusta tuntuikin, ett? tiesimme kaiken perinpohjaisemmin kuin koulua k?yv?t yst?v?tt?remme, sitten my?skin sent?hden, ettei meill? iltap?ivisin ollut tunteja, jotka olivat ja yh? ovat mielest?ni tuskallisia. Ei voi olla terveellist? heti aterian j?lkeen, ensim?isin? ruuansulamisen hetkin?, palata koulupenkille huoneisiin, jotka koko aamup?iv?n ovat olleet t?ynn? ihmisi?, ja keskitt?? siell? j?lleen tarkkaavaisuutensa enemm?n tai v?hemm?n abstraktisiin asioihin. Olimme mielest?ni hyvin onnellisia, kun aterian j?lkeen saimme vapaasti liikkua puutarhassamme, hoitaa siell? kukkia ja vihanneksia, leikki? mielin m??rin Robinsonia ja tehd? l?yt?retki? uusiin maailmoihin. Ja sittenkin olisi luonnolla pit?nyt olla viel?kin suurempi osa kasvatuksessamme muuhun opetukseen verrattuna. Olisin silloin varjeltunut er??st? vaarasta, joka johtui juuri tiedonhalustani. En voinut n?hd? kirjaa ottamatta selv?? sen sis?llyksest?. Syntym?p?iv?ni tuntui minusta mit?tt?m?lt?, jos ei se tuonut minulle kirjoja. Jos sitten olin jonkun saanut, istuin koko p?iv?n lukemassa ja unohdin mielikuvitusmaailman takia todellisen el?m?n. Intohimoni lukemiseen vietteli minua salaisesti ottamaan kirjoja ?itini kirjastosta. Onneksi osui k?siini vain sellaisia, jotka eiv?t voineet minua vahingoittaa, mutta itse teko vaivasi suuresti omaatuntoani ja min? p??tin vakavasti taistella kiusausta vastaan. Kuitenkin sai intohimoni usein ylivallan t?ss? taistelussa. Vihdoin p??sin voitolle. Se oli ensim?inen tutustumiseni k??rmeeseen ja ensim?inen syntini Eevan tytt?ren?, mutta se oli my?skin ensim?inen vakava voittoni. Kuvatessani n?it? taisteluita olen rient?nyt ajassa eteenp?in vain lausuakseni julki vakaumukseni, ett? olisin s??stynyt t?lt? ennenaikaiselta siveelliselt? taistelulta, jos opiskelu-el?m?n ja luonnonel?m?n v?lill? lapsuudessani olisi vallinnut parempi tasapaino. Rakastin mets??, niitty? ja kukkia yht? paljon kuin lukemista ja jos opiskelun avulla olisin her?nnyt ymm?rt?m??n luontoa, olisin siit? varmasti saanut yht? paljon yllykett? kuin kuvittelun maailmasta.

Mutta niihin aikoihin oltiin viel? kaukana siit? n?k?kannasta, ett? luonnontieteet olisivat v?ltt?m?tt?m?t kasvatuksessa yleens? ja varsinkin nuorten tytt?jen kasvatuksessa.

Er?s salaper?inen tapaus, joka n?ihin aikoihin kuohutti ihmisi? kotikaupungissani, sai my?skin minun mielikuvitukseni mit? vilkkaimpaan toimintaan, vaikkakin vain jokunen sana pujahti siit? korviini ja kuulin selityksi?, joita en ymm?rt?nyt. Tapaus oli nuoren perint?prinssin ?killinen l?ht?; h?n oli poistunut maasta samalla hetkell?, jolloin h?nen uskottu kamaripalvelijansa oli joutunut ?killisen, selitt?m?tt?m?n kuoleman uhriksi. Kuiskailtiin, ettei tuo kuolema ollut luonnollinen ja ett? uhriksi oli tarkoitettu toinen, nimitt?in herra eik? palvelija. Ruhtinatar seurasi poikaansa maanpakoon, mutta meid?n taloamme vastap??t? sijaitsevaan rakennukseen ruhtinaallisen linnan vieress?, asettui kaunis, ylh?inen nainen lapsineen, jotka olivat yht? kauniita. Kuulin palvelustyt?lt?mme, ett? kauniit lapset olivat ruhtinaan lapsia ja heid?n ?itins? h?nen puolisonsa. En voinut k?sitt??, kuinka miehell? yht? aikaa saattoi olla kaksi rouvaa ja kaksi eri perhett?, mutta olin l?mpim?sti maanpakolaisen prinssin ja h?nen ?itins? puolella, jonka hyveit? ja korkeaa henkist? sivistyst? koko maailma ylisti. ?itini, mik?li voin huomata, oli samaa mielt?, sill? h?n osoitti vain v?ltt?m?t?nt? kohteliaisuutta kauniille naiselle, jota kaikki ylennyksen ja vallan tavoittajat liehitteliv?t. Is?ll?ni oli kokonaan toinen katsantokanta, h?nen kunnianhimonsa p??m??r?n? olivat yksinomaan maan edut ja niit? palvellakseen pani h?n ruhtinaan luona mahtavimmat v?kipy?r?t liikkeelle. Ruhtinaalla oli hyv? syd?n ja v?h?n sivistyst?, h?n oli suuressa m??rin kevytmielinen ja kiivastui aika ajoin mielipuolisuuden rajoille saakka. H?nen laillinen puolisonsa, suuren kuningashuoneen tyt?r, oli hyveellinen, oppinut ja omasi taiteellisia taipumuksia, mutta h?n oli ylpe? ja kylm? eik? ruhtinas ollut koskaan saanut h?nelt? sit? kotionnea, jota oli ik?v?inyt. Heid?n luonteensa olivat liian erilaiset. Ruhtinas kiintyi silloin intohimoisella rakkaudella tuohon toiseen naiseen, joka oli kaunis ja jonkun verran ?lyk?skin, mutta sivistym?t?n ja tavallinen. H?nell? oli melkein rajaton valta ruhtinaaseen. ?itini ei koskaan voinut t?ydellisesti voittaa vastenmielisyytt??n tuohon naiseen, ja kun is?ni ?skenmainitsemistani korkeammista vaikutteista vaati, ett? h?nelle osoitettaisiin jonkinlaista arvonantoa, aiheutti t?m? seikka silloin t?ll?in v?ittelyit? vanhempieni kesken. Jouduin kerran sattumalta tuollaisen, verrattain kiihke?n sananvaihdon todistajaksi ja itkin monta kyynelt? huomatessani, ett? vanhempani, joita kumpaakin rakastin yht? paljon, olivat eripuraisia. Kaikki nuo tosiseikat, joita ainoastaan puolittain n?in ja tajusin, saattoivat minut ymm?lle ja levottomaksi. Pakenin kahdenkertaisella ihastuksella unelmien ja kuvittelun maailmaan. Suurin onneni oli pieni teatteri, jonka olimme saaneet lahjaksi ja jossa esitimme suuria n?ytelmi? ja oopperoita nukkien avulla laulamalla ja lausumalla heid?n osiaan. Tein ty?t? viikkom??ri? saadakseni nuo n?ytt?m?esitykset mahdollisimman upeiksi ja antauduin niin pyh?ll? hartaudella t?h?n, ett? er??n? iltana, jolloin esitimme suurella loistolla Eyryanthen vanhemmillemme ja sisaruksillemme, annoin esiripun langeta ja itkin tuskasta, kun nuorin veljeni, joka my?skin n?ytteli kappaleessa, laski tyhm?? leikki? er??ss? traagillisessa kohtauksessa. T?m? teatteri-intohimo kasvoi viel? suuremmaksi, kun aloimme itse n?ytell?, nuoremmat sisareni, min? ja muutamat yst?v?tt?ret. N?yttelemist?ni kehuttiin ja tunsin olevanikin oikealla alallani. Minulla oli vain yksi ainoa unelma: halusin tulla suureksi taiteilijaksi.

My?hemmin olen useissa ?lykk?iss? lapsissa havainnut samanlaisen teatteri-intohimon ja olen sit? mielt?, ett? t?lle ainekselle olisi kasvatuksessa pantava paljon huomiota sen sijaan, ett? sit? tavallisesti yritet??n tukahuttaa. Uskon my?skin, ett? sen avulla voidaan tehd? t?rkeit? huomioita luonteesta ja luontaisista taipumuksista. On lapsia, jotka yksinomaan rakastavat naamiaisia, ilveilyj? ja karkean sukkelaa, ja taas sellaisia, jotka tuntevat vetovoimaa ylev?n mielen ja sankarillisuuden ilmauksiin. T?t? ainesta voisi kenties sangen edullisesti k?ytt?? hyv?kseen historianopetuksessa ja varmasti olisi pojalla, joka itse on esitt?nyt Wilhelm Telli?, Spartacusta j.n.e. tai tyt?ll?, joka on esiintynyt Orleansin neitsyen?, Iphigeneiana tai muuna sankarillisena historiallisena henkil?n?, el?v?mpi k?sitys kaikesta, mik? koskee n?it? etevi? persoonallisuuksia, kuin h?n konsanaan olisi kyennyt saamaan historiantunnilla ja koulunpenkill?. Ja mik? laaja ty?ala avautuisikaan nuorisokirjailijoille, jos he ryhtyisiv?t kasvatustarkoituksiin kirjoittamaan historiallisia kappaleita ja ohjaisivat kasvattajia j?rjest?m??n esitykset!

Palavimman my?t?tuntoni esinein? olivat, paitsi teatteria, vanhan ajan, varsinkin Kreikan, sankarit ja suuret luonteet. Luin suurella innostuksella helppotajuisen, moni-niteisen ja jotenkin hyvill? vaskipiirroksilla kaunistetun maailmanhistorian, joka oli ?itini kirjastossa. Erin?iset henkil?t ja seikat ovat siit? asti ikuisesti sy?pyneet muistiini. Vuodatin iloisen liikutuksen kyyneleit? lukiessani Leonidaan ja h?nen kolmensadan sankarinsa kunniakkaasta kuolemasta, katsellessani kuvaa, miss? Epaminondas vet?? keih??n haavastaan ja sanoo yst?villeen, jotka itkev?t h?nen lapsettomuuttaan: >>Min?h?n j?t?n teille kaksi kuolematonta tyt?rt?, Leuktran ja Mantinean taistelut>> -- ja kuullessani Sokrateesta, kuinka h?n kuolema silm?ins? edess? keskusteli oppilaittensa kanssa ylevist? asioista. Syd?meni hehkui yh? enemm?n kaikelle, mik? oli ylev?? ja min? voin totuudenmukaisesti sanoa, ett? sankari-ihailu oli lapsuuteni todellinen uskonto.

Mieleni oli kaikesta t?st? suuresti kiihtynyt ja aavistukseni sanoi, ett? tulossa oli arvaamattoman t?rkeit? tapauksia. Mutta kuten lapsilla tavallisesti, olivat tunteeni puhtaasti persoonallisia: pelk?sin rakastetun is?ni joutuvan vaaroihin. Tyytym?tt?m?t maassa kohottivat ??nens? v?itt?en, ett? ruhtinas oli l?htenyt matkalle vain rakastajattarensa takia, jonka l??k?rit olivat m??r?nneet kylpylaitokseen. Moitteet kohdistuivat senvuoksi kaikkiin, jotka kuuluivat ruhtinaan seurueeseen ja is?ni oli p??henkil?. Totuutta salattiin muka sent?hden, ettei laillinen kruununperillinen palaisi maanpaostaan. Vihdoin nureksittiin sit?, ett? maa n?in kriitillisen? aikana oli ilman hallitusta. Vapaamielinen puolue kirjoitti kruununperillisen ja h?nen ?itins? nimen lippuunsa vaatien myrskyis?sti, ett? heid?t kutsuttaisiin takaisin.

Perheeni n?ki surulla raskaat pilvet, joita yh? enemm?n kertyi is?ni p??n ymp?rille. Min? vapisin h?nen puolestaan voimatta kuitenkaan k?sitt?? tapausten koko kantavuutta, ja muistan selv?sti silm?nr?p?yksen, jolloin ?killisen mielijohteen valtaamana k??nnyin Jumalan, korkeimman auttajan puoleen. Yksin?ni, katse kohotettuna taivaaseen, kuin olisi se avaruuksien l?pi tahtonut tunkeutua kaikkivaltiaan istuimelle saakka, l?hetin h?nelle hehkuvan rukouksen. Lupasin voittaa ainoan huonon taipumukseni, josta olin tietoinen, jos h?n s??st?isi ruhtinaan el?m?n; kuvittelin, ett? siit? riippui is?ni onnellinen kotiinpaluu ja turvallisuus.

T?lle lapselliselle sopimukselle saattaa moni nauraa, mutta siin? oli uskoa, joka siirt?? vuoria, joka antaa siivet rukoukselle ja tekee sen kuulluksi. Jumala katsoikin sopimukseni otolliseksi. Parempia sanomia alkoi tulla, ruhtinaan henki ei en?? ollut vaarassa. Mutta ennenkuin h?n ehti toipua niin paljon, ett? saattoi matkustaa, puhkesi levottomuuksia usealla taholla Saksassa ja my?skin meid?n maassamme. Ruhtinaan toivottiin palaavan, mutta ilman rakastajatartaan. T?m? otettiin niin uhkaavasti vastaan rajalla, ett? n?ki parhaaksi palata takaisin. Ruhtinas saapui yksin??n is?ni seurassa. Tunsin syv?? liikutusta, kun n?in h?nen ensi kerran kulkevan jalkaisin linnasta ministerist??n. H?n oli kalpea ja vanhentunut, k?ynti oli ep?varmaa, hiukset harmaantuneet.

Muutamia p?ivi? my?hemmin palasivat h?nen laillinen puolisonsa, perint?prinssi sek? t?m?n sisar kotimaahan. Nuo ihmiset, joita l?heisin luonnollinen side yhdisti, tapasivat toisensa vuosien eron j?lkeen, alamaisten k?skyst?. Sovintoa, josta asianomaisten syd?met eiv?t tiet?neet mit??n, juhlittiin julkisesti. Ruhtinas perheineen saapui parvekkeelle ja n?ytt?ytyi kansanjoukoille, jotka t?yttiv?t linnan edustalla olevan suuren torin. Joukkojen ilohuudot yltyiv?t hurjaksi riemuksi, kun ruhtinas n?ytt?ytyi toisen kerran parvekkeella kansan l?hettil?iden ymp?r?im?n?, joiden mukana olivat kiihkeimm?t vapaamieliset, ja lupasi kansalle, mit? se l?hettil?idens? kautta oli pyyt?nyt -- perustuslain.

Is?ni ryhtyi suurella innolla sen laatimiseen. H?n suunnitteli sen niin laajalle ja vapaalle pohjalle kuin mahdollista. Mutta h?nt? loukkasi syv?sti, kun yh? edelleenkin sai kuulla solvauksia huolimatta puhtaista tarkoitusperist??n ja v?sym?tt?m?st? innostaan. H?nt? syytettiin siit?, ett? muka oli toiminut yksiss? neuvoin rakastajattaren kanssa ja vehkeillyt ruhtinatarta ja perint?prinssi? vastaan suosionosoituksia jaettaessa henkil?ille, jotka eiv?t niit? ansainneet, lyhyesti, ett? h?n oli ollut despotismin aseena, vaikka h?n p?invastoin maan eduksi oli pontevasti vastustanut ruhtinaan mielivaltaisuutta ja turvautunut rakastajattaren apuun vain silloin, kun oikeita, hyvi? asioita oli ajettava onnelliseen loppuun.

Kuinka usein n?ink??n ?itini kuoleman tuskassa odottavan, miten kohtaukset p??ttyisiv?t linnassa, jossa is?parkani yksin??n sai taistella tuhansien valtiaan kesytt?mi? intohimoja vastaan. Aloin vihata niit?, jotka h?nt? ep?iliv?t, n?hdess?ni, kuinka suru uurti vakoja h?nen kunnianarvoisiin kasvoihinsa, ja kuinka niit? kaunistanut, hyv?ntahtoinen hymy, katosi j?ljett?miin. Olin intohimoisesti h?nen puolellaan vallankumouksellisia vastaan, vaikka en huolestuneessa perhepiiriss? uskaltanut purkaa ilmoille syd?meni tunteita. Jos joskus en voinut hillit? vihaani, pakenin palvelusv?en puolelle ja pidin siell? hehkuvia puheita is?ni hyveist? ja h?nen vihollistensa ilke?mielisyydest?.

Tuli syksy; kansan levottomuus ei tyyntynyt ja mellakoita puhkesi yhten??n. Ruhtinas oli siirtynyt kes?-asuntoonsa, jonne oli tunnin matka p??kaupungista. H?n sanoi huonon terveytens? vuoksi tarvitsevansa rauhaa, mutta itse asiassa h?n kai tahtoi olla kauempana kapinan p??pes?st?. Vanhin h?nen aviottomista tytt?rist??n, ?lyk?s, ylev?luonteinen nuori tytt?, oli h?nen luonaan. Ruhtinatar ja perint?prinssi olivat kaupungissa. Is?ni oli ruhtinaan luona kes?-asunnossa, mutta k?vi joka p?iv? kaupungissa tehd?kseen ministerinvirastossa ty?t? perustuslakisuunnitelman hyv?ksi.

Tuskaisena odotin joka aamu akkunan vieress? vaunuja, jotka toivat h?net ja olin syv?sti surullinen, kun h?nell? tuskin oli aikaa tervehti? meit?. K?vimme tosin h?nt? tervehtim?ss? ruhtinaan kes?-asunnossa, mutta sek??n ei meit? tyydytt?nyt. Meid?n t?ytyi aina ajaa suljetuissa vaunuissa, sill? tiet?m?tt?m?n kansan ep?oikeudenmukainen viha ei kohdistunut ainoastaan is??ni, vaan koko h?nen perheeseens? ja vaunujamme olisi voitu kivitt??, jos meid?t olisi tunnettu. Omasta puolestani en pelj?nnyt vaaraa, mutta tunsin surullisen, kauhistuttavan kohtalon uhkaavan meit? kaikkia ja olin syv?sti loukkaantunut siit?, ett? viattomien t?ytyi k?rsi?. Is?ni ihana asunto, jossa lapsena olin viett?nyt niin monta onnellista hetke?, tuntui minusta nyt jonkinlaiselta vankilalta, jonka ymp?rill? leijaili synkk? tulevaisuus.

Er??n? p?iv?n? levisi kaupungille h?lyytt?vi? tietoja, ett? vihattu rakastajatar oli y?ll? salaisesti saapunut huvilinnaan, ett? ruhtinas valmistautui pakenemaan, ett? perustuslakity? aiottiin siirt?? tuonnemmaksi, ett? vallankaappausta suunniteltiin -- ja mit? kaikkea huhut tiesiv?tk??n. Se oli kipin?, joka putosi ruutitynnyriin. Kadut olivat tuossa tuokiossa t?ynn? raivostuneita kansanjoukkoja, jotka j?rjestyiv?t suunnattomaksi kulkueeksi ja l?htiv?t huutaen ja uhaten ruhtinaan kes?-asunnolle. Talostamme olivat useimmat asukkaat ulkona kaduilla seuraamassa tapausten kulkua ja etenkin n?kem?ss? kansanjoukkojen paluuta. Nuorin veljeni, kuusitoistavuotias poika, muuan palvelija ja is?ni vanha kirjuri olivat t?ll? hetkell? ainoat miehet talossa. Sit?paitsi oli meit? kotona ?itini, vanha t?ti, nuorempi sisareni, min? ja muutamia palvelustytt?j?. Ensim?isess? kerroksessa oli ruhtinaallinen kanslia t?rkeine papereineen. Vanha kirjuri istui siell? kuin sotilas vartiopaikallaan odottaen tapausten kehityst?. Kaupunki oli melkein tyhj?, sill? meluava kulkue tarvitsi useampia tunteja k?yd?kseen huvilinnassa ja ehti?kseen sielt? takaisin. Muut asukkaat pysytteliv?t hiljaisina kodeissaan. Ikkunoistamme saattoi n?hd? pitk?n kadun, jonka p??ss? oli portti ja sen takana huvilinnaan johtava tie. Muutamien tuntien tuskallisen odotuksen j?lkeen kuulimme melua, joka muistutti valtameren kohinaa. Pian n?imme et?isyydess? tihe?n, tumman, hitaasti liikehtiv?n lauman, joka t?ytti kadun ??ri??n my?ten. Edell? kulki harvinaisen kookas mies heiluttaen k?dess??n paksua sauvaa. H?n oli muuan leipuri, ja koko metelin johtaja. ?kki? h?n pys?htyi talomme edess? ja h?nen mukanaan koko ihmislauma. H?n nosti sauvaansa ikkunoitamme kohden syyt?en suustaan kauheita kirouksia. Samassa silm?nr?p?yksess? kohosi tuhansia k?si? ja sauvoja ja tuhannet ??net huusivat ja kiljuivat. Tuskin olimme enn?tt?neet vet?yty? pois ikkunan ??rest?, kun ensim?isen kerroksen ikkunoihin sinkosi suuria kivi? ja useat sattuivat toiseenkin kerrokseen, jossa asuimme. Samalla jyskytettiin talon ovia. Nuoremmalla veljell?ni oli ollut siksi paljon mielenmalttia, ett? oli sulkenut ovet ja sys?nnyt salvan eteen kansanjoukkojen l?hestyess?. Raivoisa joukko aikoi avata ovet v?kivallalla, ja Jumala tiet??, miten meid?n olisi k?ynyt, jos ei apua olisi saapunut oikealla hetkell?. Kaksi nuorta upseeria tunkeutui jalkaisin v?kijoukon l?pi. Ne olivat perint?prinssi ja h?nen adjutanttinsa. He asettuivat ovemme eteen ja prinssi lausui muutaman sanan kapinoitsijoille, k?ski heid?n hajaantua ja rauhoittua ja lupasi, ett? heid?n oikeutetut toivomuksensa otetaan huomioon ja t?ytet??n. T?m? rohkea teko vaikutti hyv??. Samaan aikaan n?htiin er??n ratsuv?ki-osaston hiljakseen ratsastavan katua pitkin paljastetut miekat k?dess?. Joukot alkoivat h?lvet? yh? viel? kiroillen ja uhaten. Kun katu oli puhdistunut, saapui prinssi luoksemme lausumaan ?idilleni osanottonsa ja s??lins? sek? ottamaan vastaan h?nen kiitoksensa. Iltap?iv?ll? olivat ?itini huoneet t?ynn? ihmisi?. Yst?v?t ja tutut riensiv?t kysym??n vointiamme. Heid?n joukossaan oli useita vapaamielisen puolueen j?seni? kansalliskaartin univormussa.

Share on: WhatsApp @Hash Facebook Tweet