Read Ebook: Meripoikia by Jacobs W W William Wymark Palm Emil Translator

Font size: 10 px 15 px 20 px 25 px 30 px 35 px

Background color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Text color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Apply/Save settings

Ebook has 1243 lines and 21869 words, and 25 pages

"Sy?k?? se sitten, sir", sanoi Joe, ep?toivoisen rohkeudella. "Jos se on myrkytetty, kuolette te ja min? hirtet??n teid?n murhastanne. Pitemm?lle en tosiaankaan voi menn?."

Kuului mutinaa ymp?rill? seisovasta miesjoukosta ja kaikki katselivat laivuria huomattavalla odotuksella.

"No, sitten saa poika sy?d? sen", sanoi laivuri. "Sy? t?m? silli, poika, niin saat kuusi pence?."

Laivapoika l?hestyi hitaasti, katsoi miehist?st? laivuriin, laivurista miehist??n ja sai ennen pitk?? jalat allensa.

"Jos luulette sen olevan myrkytetyn", keskeytti per?mies, "niin teid?n ei pit?isi pakottaa poikaa sy?m??n sit?. Min? en tosiaankaan pojista pid?, mutta rajansa sent??n kaikella."

"Se on myrkytetty", sanoi laivuri ja heilutti silli? onnettoman Joen nen?n edess?, "ja ne tiet?v?t sen. No niin! Panempa s?ilyyn sen ja rantaan p??sty?mme tarkastetaan se. Se on oleva surullinen p?iv? sinulle, Batts, kuin varmasti saan tiet?? kalan sis?lt?v?n myrkky?. Kuukauden vankeutta v?hint?in saat."

H?n k??ntyi ymp?ri ja meni kajuuttaan, niin mahtavana kuin rikki revitty? silli? kantava herrasmies vaan jotenkin taisi. T??ll? asetti h?n sen puhtaalle lautaselle ja lukitsi visusti hyttiins?.

Kahden p?iv?n ajalla ei miehist? kuullut sanaakaan koko kalasta, ainoastaan laivurin silm?t loistivat onnettomuutta ennustavina joka kerta kuin katseensa tapasi Joen. Ilma oli melkein troopillinen, ei heng?hdyst?k??n tuntunut tuulesta, ja Arethusa, kauheine salaisuuksineen, keinuili peilikirkkailla mainingeilla, liikahtamatta sanottavasti paikoiltaan.

"Ooh! Ettek? tahtoisi s?ilytt?? tuota silli? hytiss?nne, George?" sanoi laivuri per?miehelle, kun seuraavana iltana istuttiin ja juotiin teet?, "tulen, joka kerta aivan raivoihini, n?hdess?ni sen."

"En. Se on mahdotonta, kapteeni", vastasi per?mies p??tt?v?sti. "N?inkin se tarpeeksi minua suututtaa. Ja kun ajattelen heid?n myrkytt?misaijettaan ja viatonta koira-raukkaa, olen v?h?ll? tukahtua. Koitan vaan unohtaa koko asian."

Laivuri vilkasi vinosti per?mieheen ja kaasi uutta teet? kuppeihin.

"Ei suinkaan tiedossanne sattuisi olemaan kannellista peltiastiaa?" kysyi h?n vihdoin ep?r?iden.

Per?mies pudisti p??t??n.

"Katselin sellaista juuri t?n? aamuna", sanoi h?n. "Ei l?ydy edes pulloa, johon voisimme pist?? sen ja v?ltt?m?tt? on se saatava kannen tai korkin alle."

"En mielell?ni antaisi my?tenk??n", sanoi laivuri. "Siit? tulisi noille irvisteleville marakateille liian suuri hauskuus. Muuten sen kyll?kin heitt?isin yli syrj?n. On mahdotonta s?ilytt?? sit? t?ss? kuumuudessa."

"Kuulkaapas! Min? keksinkin keinon", sanoi per?mies. "Te kutsuttu Joen t?nne ja k?skette h?nen s?ilytt?m??n sen kanssissa. Se on opetukseksi heille kaikille."

"Ja h?n tietysti toimittaisi sen heti yli syrj?n, - hullu!" huudahti laivuri k?rsim?tt?m?sti.

"Tietysti h?n sen tekee", vastasi per?mies, "mutta se on paras ja arvokkain keino p??st? koko kapineesta. Silloin voitte kutsua h?nt?, miksi haluatte, -- haukkua koko h?nen loppuel?m?ns?. -- Ja samalla he juuri n?ytt?v?t olevansa syyllisi?."

Se tosiaankin n?ytti parhaalta keinolta. Laivuri joi teens? ja nousi kannelle. Miehist? kutsuttiin kokoon per?kannelle ja julistettiin heille p??t?s, jonka loppuponnessa uhattiin kauheimmat rankaisut ja onnettomuudet, jos silli katoaisi. Kokki sai noutaa sen kajuutasta ja irvistellen otti Joe lautasen k?teens?.

"Ja muistakaa", sanoi laivuri menness??n, "j?t?n sen nyt teid?n huostaanne ja jos se katoaa, tapahtuu se vaan teid?n k?ttenne kautta -- siis selv? todiste rikollisuudestanne; jonka mukaan min? tulen toimimaan."

Selvitys tuli pikemmin kun h?n oli odottanutkaan. Istuessaan seuraavana aamuna aamiaisella, astui Joe hiukan pel?styneen? kajuuttaan ja Sam Clark seurasi h?nt?, tyhj? lautanen k?dess??n.

"No, mit? nyt?" kysyi laivuri vihaisena.

"Se on siit? sillist?, sir", vastasi Joe ja v??nteli lakkia k?siss??n.

"No?"

"Se on poissa", vastasi Joe valittavalla ??nell?.

"Tarkoitat kai, ett? olet heitt?nyt sen yli syrj?n, kirottu lurjus", kirkui laivuri.

"En, sir."

"Se kai itse k?veli yli kannen ja lopuksi hypp?si mereen", sanoi per?mies pilkallisesti.

"Ei, sir", vastasi Joe peloissaan. "Koira on sy?nyt sen, sir."

Laivuri k??ntyi ymp?ri ja katseli miest?, suu sel?ll??n.

"Onko -- koira -- sy?nyt sen? kysyi h?n h?mm?styen.

"Kyll?, sir. Clark n?ki sen tekev?n sen, -- eik?s totta Clark?"

"Kyll?! Kyll? min? sen n?in", vakuutti Clark auttavana. H?nell? olikin suuri syy puolustaa Joeta, koska h?n itse y?ll? oli heitt?nyt sillin mereen.

"Pian se nyt n?hd??n", jatkoi Joe. "Minun viattomuuteni joka tapauksessa on tullut todistettua. Ja saatte n?hd?, ettei koirallekaan mit??n vahinkoa tapahdu. Katsokaas vaan sit?."

Laivurin rinta nousi ja laski tihe??n, vaan h?n ei puhunut sanaakaan.

"Ja ellette usko puhettani, sir, niin voitte n?hd? viel? lautasenkin, jonka se nuoli puhtaaksi", sanoi Joe. "Annappas lautanen t?nne, Sam."

H?n k??ntyi ymp?ri, ottaakseen sen toveriltaan, vaan t?m? arvoton todistaja, pudottikin samassa lautasen lattiaan, kiiruhti kiivainta vauhtia kajuutan rappusille ja onnistuikin tavattomien ponnistusten avulla p??sem??n kannelle, jonne Joekin, t?m? totuutta rakastava mies, ennen pitk?? saapui, vahvojen k?sivarsien takapuolelta auttaessa.

HELVETINKONE

"Vanhat rappuset Wappingissa", sanoi r??syinen kantaja, heitt?en olalleen aivan uuden merimiesarkun ja l?htien eteenp?in. "Tunnen kyll? paikan, kapteeni. Ensi matkako, sir?"

"Tuhat tulimmaista, tietystikin", vastasi arkun omistaja, pieni ep?miellytt?v?n n?k?inen, nelj?ntoista vuotias poika. "?lk?? kiiruhtako niin hitosti -- kuuletteko?"

"All right, sir", sanoi mies ja k??ntyi katsomaan seuraajataan.

"Se ei ole teid?n ensi matkanne, kapteeni", sanoi h?n ihmettelev?ll? ??nell?. "N?keeh?n sen heti ensi silm?yksell?. Miksi k?yh?? ty?miest? petkutatte."

"Niin, luulenpa kyll?kin, ettei merell? paljoa l?ydy, jota min? en tiet?isi", sanoi poika, hyvill??n mielistelev?st? puheesta. "Per?sin ylihankaan! Ylihankaan, sanon min?."

Mies totteli heti ja loppumatka kulettiin t?ten suureksi harmiksi kaikille vastaantulijoille.

"Puoli kruunua on liian v?h?n t?st?", sanoi mies, asettaessaan arkun rappusten ylimm?lle astuttavalle ja istui sen p??lle odottamaan maksua.

"Menen Susan Janeen", sanoi poika ja k??ntyi rappusista kiini pitelev??n soutajaan.

"All right", vastasi t?m?. "Arkku alas vaan."

"Nostakaa arkku veneeseen", k?ski poika kantajaa.

"All right, kapteeni", sanoi kantaja hymyillen. "Mutta puoli kruunua ensin, ellette pahaksu."

"Kuusi pence? sanoitte asemalla", tuumi poika.

"Kaksi ja kuusi pence?", sanoi mies yh? hymyillen. "Mutta minulla on v?h?n nuhaa, jotta puhun huononpuoleisesti. Ette taitanut sent?hden kuulla sit? kahta ollenkaan. Puoli kruunua on taksa, eik? meill? ole oikeutta halventaa sit?."

Share on: WhatsApp @Hash Facebook Tweet