Homepage
Login
Profile
BookClubs
dmBox
Read Ebook: Poikien kirja by Korhonen Veikko
Font size:
Background color:
Text color:
Add to tbrJar First Page Next Page
Ebook has 1081 lines and 19372 words, and 22 pages
Release date: December 22, 2023
Original publication: Helsinki: Kustaannusliike Mattila & Kumpp, 1924
Credits: Juhani K?rkk?inen and Tapio Riikonen
POIKIEN KIRJA
Kirj.
Veikko Korhonen
Helsingiss?, Kustannusliike Mattila & Kumpp, 1924.
SIS?LLYS:
Jonni-sed?n luona. Punikki ja porvari. Lokkiluodolla.
JONNI-SED?N LUONA.
Heikki ja Paavo istuivat kirjojensa ??ress?, valmistellen huomisia l?ksyj?. ?iti oli ?sken korjannut p?iv?llisen pois p?yd?st? ja siistinyt huoneen. Oli hiljaista. Vesikattila vain lauloi hiljaa hellalla.
L?ksyt eiv?t oikein maistuneet t?n? iltap?iv?n? pojille. Siihen oli syyn? huhtikuun illan kaunis kajastus, joka tulvehti ikkunasta sis??n ja teki jollakin tavoin rauhattomaksi. Ulkona olisi ollut verrattoman hauska toisten toverien kanssa, mutta ?iti oli kielt?nyt menem?st?, ennenkuin h?n tulisi kotiin kaupungilta ja juotaisiin teet? ensin yhdess?.
-- Korjaa Heikki tulta vesikattilan alle, k?ski Paavo, joka oli kahta vuotta nuorempi velje??n.
-- Korjaa sin?, kun olet kerran nuorempi, sanoi Heikki.
-- Minulla on enemm?n l?ksyj?kin.
-- Min? korjasin viimeksi. Mene nyt.
Viimeinenkin liekki sammui hellasta ja kek?leen p?? putosi permannolle ja j?i siihen.
Heikki ty?nsi jyrin?ll? tuolin syrj??n ja heitti kek?leen hellaan.
-- Olet koko aasi, kimmahti h?n veljelleen. -- Kunhan ?iti tulee, niin....
-- Ett?k? kantelisit, naurahti Paavo.
Heikki vaikeni. H?n tiesi, ettei ?iti pit?nyt siit?, ett? h?nelle tultaisiin kielittelem??n. Siksip? Paavon nallikka niin sanoikin.
Heikki oli ?sken t?ytt?nyt nelj?toista vuotta, pitk?, hontelo poika. H?n oli nyt nelj?nnell? luokalla yhteiskoulussa. Viime kev??n? oli h?n saanut ehdot ja h?din tuskin ne suoritettuaan p??ssyt muuttamaan seuraavalle luokalle. Paavo, kahta vuotta nuorempi, lyhyt, pullea, ter?v?p?inen ja toisinaan sukkelasuinenkin veitikka, lopettaisi loistavasti kolmannen luokkansa, kun Heikki sensijaan voisi j??d? t?n? kev??n? kokonaan luokalleen.
Niin surullisesti olivat asiat.
Ei auttanut, vaikka ?itikin valitti ja opettajat tekiv?t parhaansa. Heikille ei tullut kiirett? milloinkaan. Paavokin pyrki joskus velje??n kiusottelemaan:
-- Kahdenkymmenenviiden vanhana ylioppilas, kolmenkymmenen vanha kandidaatti ja nelj?nkymmenen vanhana maisteri, ja ajatelkaa, seitsem?nkymmenen vanhana saa h?n jo painaa tohtorin hatun p??h?ns?.
-- Ent? sin?, ?r?hti t?h?n aina Heikki, mutta ei voinut ryhty? luetteloa tekem??n. Paavo oli ahkera poika ja, vuotta my?hemmin kouluun tulleena kuin veljens?, hyvin edistynyt.
Vesikattila lauloi hiljaa hellalla ja pojat koettivat taas syventy? lukuihinsa. Paavokin tunsi nyt kovin kaipaavansa ulos ja v?h?n v?li? silm?si h?n ikkunasta pihamaalle, joka oli ?sken lakaistu puhtaaksi. Kostea hiekka ja kulonurmi muutamien puitten juurella n?ytti niin kovin houkuttelevalta. Kohta tulisi kev?t ja koulu loppuisi. Sitten... sitten...
V?rikk??t kuvat kes?st? keskeyttiv?t kokonaan Paavon lukemisen.
Portaissa kuului askeleita, ja ?iti tuli sis??n.
-- Voi rakkaat lapset, kun olette antaneet tulen sammua kokonaan, sanoi h?n heti pojille.
-- Min? k?skin Paavoa, mutta h?n ei korjannut tulta, puolustautui Heikki.
-- Miksei Heikki pojuni itse korjannut, sanoi ?iti. -- Pienien teht?vien suorittamisesta saa aina enemm?n iloa kuin k?skemisest?. Paavonkin pit?isi tehd? k?skem?tt?, mit? osaa ja saa aikaan.
?iti n?ytti olevan hyv?ll? tuulella, ihanpa iloinen, ja pojat miettiv?t, mist? se mahtoi johtua. Jokin hyv? uutinen oli varmaankin ?idill?.
Pian valmistui tee ?idin laittamana, ja katettuaan p?yd?n sanoi ?iti:
-- Minullapa on hyvi? uutisiakin. Ja se koskee teit?, pojat
-- Arvasinhan sen. ?iti n?yttikin niin iloiselta, virkkoi Paavo. -- Sanohan sitten meillekin.
-- Jos lupaatte olla ahkeria ja teette nurisematta, mit? ?iti vaatii, niin p??sette kes?ksi Jonni-sed?n luokse maalle.
Sain h?nelt? kirjeen, jossa h?n lupaa ottaa teid?t koko kes?ksi kotiinsa.
-- Sep? hauskaa, iloitsi Paavo, mutta Heikki arveli, ett? set? vaatii tekem??n ty?t? ja se ei olisi h?nest? yht??n hauskaa, varsinkaan kes?lomalla.
-- Huonostipa Heikki ottaa vastaan uutisen, sanoi ?iti. -- Ei set? liikoja vaadi ja ty?h?n on kaiken olevaisen alkul?hde. Ilman ty?t? ei el? kukaan, ei ainakaan saisi el??. Ne, jotka el?v?t ty?tt?min?, eiv?t saa nauttia koskaan raitista el?m?niloa, usko se poikani.
-- P??semmek? me sitten maalle heti, kun koulu loppuu? kysyi Paavo, jota ei n?ytt?nyt ty?nteko kovin pelottavan.
-- Luulisinpa. Koetan saada siihen valmiiksi kaikki, mit? siell? tarvitsette.
-- Siell? nyt ei tarvitse liioin mit??n, maalla, sanoi Heikki. -- Ollaan hurstissa, niinkuin rengit ja piiat, naureksi h?n ja alkoi kertoa, milt? silloin oli n?ytt?nyt maalla, kun muutamia vuosia aikaisemmin olivat olleet ?idin kanssa k?ym?ss? Jonni-sed?n luona. Heikin kertomus oli puhdasta pilkkaa ja ?iti sai taas syyt? nuhdella Heikki?.
-- Ei saa halveksia piikoja ja renkej? eik? muitakaan maaty?miehi?, sill? he kantavat t?ss? maassa raskaimman kuorman ja helteen. Heid?n ty?ns? on monastikin suuriarvoisempaa kuin monen muun, jolle p?? paljastetaan. Toivoisin, ett? sin? Heikki oppisit kunnioittamaan maan p??elinkeinoa.
Puheltiin kaikenlaista maalle muutosta, johon Heikkikin jo innostui. Pojat saivat teens? ja luvan menn? v?h?ksi aikaa ulos.
-- Parin p?iv?n per?st? on Vappu ja sitten hummataan, sanoi Paavo hyp?hdellen innoissaan.
-- Mit? se hummaaminen on? kysyi ?iti naurahtaen.
-- Semmoista, ett? poikasakki kulkee kadulla ja v?liin hihkaisee. Etk? sit? nyt tied?, ?iti.
-- Kadulla kuljetaan kauniisti, eik? huudeta. Eih?n koulupojat saa s?llim?isin? kulkea, neuvoi ?iti.
Pojat vilistiv?t ulos ja olivat pian naapurin pihalla kertomassa maalle muutostaan toisille tovereille.
-- Mit?s tyhj?? te nyt puhutte, alkoi muuan Paavon luokkatoveri kiusotella. -- Mihink?s kotihiiret muuttavat.
Add to tbrJar First Page Next Page