Homepage
Login
Profile
BookClubs
dmBox
Read Ebook: Valkoliljan tytär by Beskow Elisabeth Maria M S Matilda Siljansaari Translator
Font size:
Background color:
Text color:
Add to tbrJar First Page Next Page
Ebook has 2988 lines and 67489 words, and 60 pages
Translator: Clara M. S. Lowe
Release date: December 12, 2023
Original publication: Porvoo: WSOY, 1919
Credits: Juhani K?rkk?inen and Tapio Riikonen
VALKOLILJAN TYT?R
Kirj.
Runa
Suomentanut
M.S.
Porvoossa, Werner S?derstr?m Osakeyhti?, 1919.
SIS?LLYS:
HARJULLA.
Harjun toisen kerroksen suuressa vierashuoneessa istui dosentti Sverker Randal avoimen akkunan ??ress? olevassa lepotuolissa. Keve?, vanulla sisustettu silkkinen y?nuttu oli auki raskaasti ty?skentelev?n rinnan kohdalta, ja pehme?n, alask??nnetyn kauluksen alla oleva silkkinen kaulaliina oli h?ll?ss? solmussa ja liukunut syrj??n.
Varhaisen kev?taamun sarastus lankesi kalpeille ?lykk?ille kasvoille ja sai nuo v?syneet silm?t sulkeutumaan.
Hengenahdistus oli ollut vaikeaa koko y?n, mutta nyt aamupuolella raskas hengitys helpotti ja ysk? asettui. Helpotus tuntui kuvaamattoman hyv?lt?, sairas istui liikkumatta, nojaten pieluksiin, pelokkaana h?iritsem??n t?t? tavattoman tervetullutta lepoa.
Huoneen ilma oli t?ynn? tupakansavua, sill? tupakoiminen oli ainoa keino, joka tuotti lievityst? ahdistuskohtauksissa. Mutta nyt piippu oli saanut sammua ja liukua k?dest? ja oli huomaamatonna lattialla.
Sairaan takana olevan oven avasi hiljaa ja sulki yht? hiljaa mies, joka oli tullut sis??n ja astui nyt niin hiljaisin askelin kuin mahdollista akkunan luo, miss? lepotuoli oli.
Randal kuuli h?nen tulonsa, mutta viivytteli raskaiden silm?luomien avaamista, kunnes h?nen is?nt?ns? oli ehtinyt perille ja seisoi h?nen puoleensa kumartuneena tuntien terveen ja voimakkaan miehen s??li? sairasta kohtaan.
Kasvot, joihin Randalin v?synyt katse suuntausi, olivat p?ivettyneet, tyynet ja voimakkaat.
-- Sinulla on ollut vaikea y? taasen, n?emm?, sanoi Erik Sander, Harjun patruuna.
H?n oli vasta ?skett?in tutustunut dosentti Randaliin. Noiden molempien miesten v?lille oli heti syntynyt my?t?tunto, ja kun dosentti kansantajuistieteellisell? esitelm?kiertueellaan tuli V?stanforsiin, oli selv??, ett? h?n tuli Erik Sanderin vieraaksi.
-- Se on ohi nyt, kuului lyhyt ja heng?stynyt vastaus.
Randal liikahdutti oikeaa k?tt??n, mutta ennenkuin h?n oli enn?tt?nyt kohottaa sen tervehti?kseen, oli h?nen is?nt?ns? pannut sitke?n ty?k?tens? sen p??lle.
-- ?l? liikahda! Ymm?rr?n, ett? tarvitset olla aivan hiljaa. Se on helpottanut nyt, eik? ole?
-- Tavallisesti helpottaa aina aamupuoleen.
-- Haluatko jotain sy?t?v???
-- En viel?, kiitos! Vain nukkua.
-- Enk? saa auttaa sinua vuoteeseen? kysyi Erik Sander katsahtaen koskemattomaan vuoteeseen.
-- Et, silloin puuska uusiintuu.
Sander silitti k?mpel?n hell?sti tarmokasta k?tt?, joka nyt oli voimatonna lepotuolin k?sinojalla.
-- Minun on sinua enemm?n s??li kuin osaan sanoa.
Randal avasi silmi??n v?h?n enemm?n ja loi toiseen yst?v?llisen katseen, mik? kuitenkin n?ytti torjuvan s??littelyn.
-- Minulla on aikaa istua tukehtumassa nyt, l??h?tti h?n hymyillen. Olen lopettanut lupaamani esitelm?t.
-- Sinun ei olisi koskaan pit?nyt suostua niiden pit?miseen. Puhuminen on sinulle vahingollista.
-- Hyv?ksyith?n sin? sen, mit? puhuin?
-- Enemm?n kuin hyv?ksyin. Se oli sanomattoman mielenkiintoista. Sin? osaat tehd? tieteen jokap?iv?isen el?m?n tajuttavaksi ja k?ytett?v?ksi. Ja niin hauskaksi sitten! Sinua kuunteleminen tuotti iloa. Mutta sinua itse?si puhuminen vahingoittaa!
-- Viel? mit?! l??h?tti Randal, henki virke?n? huolimatta ruumiin heikkoudesta.
-- En voinut olla ajattelematta, mik? her?tysprofeetta sinusta voisi tulla, jos suuntaisit puheesi uskonnolliselle alalle, sanoi Erik Sander ja katsoi uuteen yst?v??ns? jonkinlaisella uteliaisuudella.
-- Se henki ei ole vuotanut minun ylitseni, vastasi dosentti hieman lyhyesti, ik??nkuin ei olisi tahtonut keskustelua siihen aineeseen.
H?nest? pidettiin paljon puhujana, sill? h?n oli tavattoman monipuolisesti sivistynyt, h?nell? oli selv? ja mallikelpoinen esitystapa, suurta suvaitsevaisuutta eri ajatussuuntiin n?hden, jopa niin suurta, ettei helposti voinut p??st? selville siit?, mik? oli h?nen omansa. H?nen personallisuutensa vaikutus oli voimakas ja mielenkiintoinen ja ehdottomasti hyv?. Tieteellisiss? ja yleissivist?viss? aineissa pidetyt esitelm?t, jotka h?n juuri V?stanforsissa oli p??tt?nyt, olivat er??n kansanvalistusyhdistyksen toimeenpanemat, yhdistyksen, joka piti itse??n erikoisen onnellisena onnistuttuaan saamaan niin etev?n kyvyn, kuin dosentti Randalin, my?t?vaikutusta. Harjun patruuna Erik Sander oli samaisen yhdistyksen j?sen ja asiamies kotiseudullaan, senvuoksi oli langennut luonnostaan, ett? h?n oli vastaanottanut Randalin vieraakseen kotiinsa t?m?n V?stanforsissa oleskelun aikana, joka oleskelu oli pitentynyt joksikin aikaa senvuoksi, ettei Sander tahtonut p??st?? mielenkiintoista vierastaan. He olivat molemmat iloiset t?st? tilaisuudesta, jonka kuluessa he saivat syvent?? entisen pinnallisen tuttavuuden yst?vyydeksi.
-- Nyt sinun pit?? nukkua, sanoi Sander. Anna jokin merkki, kun haluat aamiaista. Emmek? ole antaneet sinulle mit??n soittokelloa?
-- Ei se ole tarpeen. Kunhan vain saan nyt nukkua, niin voin hyvin. Saatan tulla alas.
-- Sit? sinun ei pid? tehd?. Meill? on puhdistushommat talossa. Voit saada vetoa tai p?lyynnyt.
-- Sitten soitan tuota pianoa, kun her??n.
-- Tee niin! Sanon, ett? he tuovat sinulle aamiaista, kun kuulevat sinun soittavan. Suonethan anteeksi puhdistushommat! Se on vain tuo tavallinen perjantaisiivous, jota vaimoni ei voi koskaan j?tt?? tekem?tt?.
-- Ei minulla ole siit? mit??n haittaa t??ll?. Kunhan minusta ei vain ole liikaa vaivaa?
-- Ei toki. Ja jos olisikin, niin vaimoni pit?isi vain enemm?n sinusta sen vuoksi, h?n rakastaa puuhaa. Hyv?? y?t? nyt!
Ja Erik Sander j?tti vieraansa, joka pian senj?lkeen nukahti, istuen tuolissa.
Vanha piano, jolla Anna Bentick oli soittanut asuessaan veljens? vieraana t?ss? samassa huoneessa, seisoi paikallaan. Se oli perinpohjin korjattu ja siin? oli nyt kaunis ??ni. Kun Randal muutaman tunnin h?iriintym?tt?m?n unen j?lkeen her?si virkistyneen?, nousi h?n yl?s, j?rjesti mit? v?ltt?m?tt?mimp??n pukeutumiseen kuului ja istuutui sitten pianon ??reen soittamaan.
H?n teki sen ilmoittaakseen, ett? oli nyt hereill? ja n?liss??n, mutta pian h?n unohti soittavansa saadakseen aamiaisensa. H?n oli musikaalinen, h?nell? oli harvinaisen kaunis kosketus, vaikka ei paljon harjaantumista, ja h?n soitti mielell??n, etenkin itsekseen tai jollekin harvalle, my?t?tuntoiselle kuulijalle. Suuremmassa seurassa h?n ei soittanut koskaan, miten paljon h?nt? toisinaan pyydettiinkin. Arveltiin h?nen tekeytyv?n erikoiseksi, olevan tyly, itsep?inen tai oikullinen, ja sen h?n tiesi, mutta siit? h?n ei koskaan v?litt?nyt.
H?n oli aivan unohtanut aamiaisen, jonka piti tulla h?nen pianonsoittonsa tuloksena.
Add to tbrJar First Page Next Page