Read Ebook: Palaavien parissa by Salmela Marja

Font size: 10 px 15 px 20 px 25 px 30 px 35 px

Background color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Text color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Apply/Save settings

Ebook has 689 lines and 23778 words, and 14 pages

H?n painui hervottomasti takaisin paikalleen ja rajut nyyhkytykset vapisuttivat koko h?nen ruumistaan.

Min? nousin, tartuin h?nen p??h?ns? ja painoin sen rintaani vastaan. Sykkih?n siin? ?idin syd?n. Ja olinhan itse antanut rakkaimpani juuri sodan kauhuihin.

Luulen, ett? h?n k?teni kosketuksessa tunsi mielialani, sill? h?n tarttui toiseen k?sist?ni ja painoi sen kiihke?sti huulilleen. Puhua h?n ei voinut.

En tied?, miten kauan olimme siin?, h?n itkien kokon lyyhistyneen? paikallaan, min? vieress? seisomassa, painaen h?nen p??t??n rintaani vasten ja silloin t?ll?in hyv?ilev?sti puristaen h?nt? l?hemm?ksi itse?ni. Ajan kulku tuntuu tuollaisina hetkin? pys?htyneen. Sis?inen n?kemyksemme on niin teroittunut, sis?inen korvamme niin herkk?, ett? kaikki ulkonainen on kuin lakannut olemasta.

Sin? hetken? jaksoin melkein tuntea kiitollisuutta siit?, ett? omasta kohdastani olin tullut pakoitetuksi uhraamaan niin paljon. Tunsin mik? luja ja l?heinen yhdysside se oli minun ja k?rsivien l?himm?isteni v?lill?. Tunsin, etten ollut vain ?iti, jolta kaikki mik? on h?nelle kalleinta oli viety, olin osa k?rsiv?ss? kokonaisuudessa. Ja tuska, jota tunsin ei ollut vain minun, se oli kaikkien. Mutta ymm?rsin samalla, ett? se taudin kipe?n? ilmaisuna nostattaisi meid?t taisteluun itse tautia ja sen alkujuurta vastaan.

-- Lapsi, sanoin niin hiljaa ja hyv?ilev?sti kuin taisin, ja ??neni v?r?hti, sill? sit? nimityst? en ollut k?ytt?nyt sen j?lkeen kuin nuorimpani l?ksi rintamaan. -- Lapsi, teid?n t?ytyy panna levolle.

Tunsin kuinka h?n vapisi rintaani vasten. Ajattelin taaskin sit?, ett? h?n oli vain yksi lukemattomien joukosta. Mutta se, ett? n?in h?net osana k?rsiv?? kokonaisuutta, ei suinkaan siirt?nyt h?nt? et??mm?lle minusta. P?invastoin. Suuri suru opettaa meit? suuresti rakastamaan ei ainoastaan muutamia, vaan kaikkia. Sin? on sen siunaus.

Enemp?? ei tarvittu. H?n nousi kuin kuuliainen lapsi ja rupesi purkamaan tavaroitaan. Kun suojahuivit ja p??nalunen olivat paikoillaan, asettui h?n pitk?kseen ja min? peitin h?net. Sitte paneuduin itsekin maata.

Makasimme taas vastatusten kuten pari tuntia aikaisemmin, mutta miten paljon olikaan mahtunut noihin tunteihin! Ne olivat tehneet meid?t, ventovieraat l?heisiksi toisillemme ja ne olivat kai ainakin jonkun verran syvent?neet ymm?rt?myst?mme muitakin k?rsivi? kohtaan.

Katsoin matkatoveriini ja n?in, ett? h?n valvoi. K??nnyin selin h?neen toivossa ett? h?nen ehk? siten olisi helpompi nukkua. Itse en voinut unta ajatellakaan. Nyt, kun en en?? toisen t?hden el?ytynyt h?nen kokemuksiinsa, olin kokonaan poikieni luona. Makuupaikkani pehmeys pakoitti minua ajattelemaan heid?n kylm?? vuodettaan juoksuhaudoissa. L?mp? junavaunussa muistutti minulle, ett? kamala surmantuli ehk? oli heille ainoa valon ja l?mm?n liesi.

Ymm?rr?n hyvin ?iti?, jonka selk??n ilmestyi j?lki? raipparangaistuksesta silloin, kun h?nen poikaansa tuhansien peninkulmien p??ss? piestiin. Lapsi pysyy aina -- olipa h?n ulkonaisesti kuinka et??ll? tahansa -- osana ?idist??n, viel?p? osana, joka ?idinsyd?melle v?litt?? kaikkein syvimm?t ja herkimm?t tuntemukset.

Her?sin omista ajatuksistani kuullessani vierustoverini liikahtavan. K??nnyin h?neen p?in ja n?in h?nen makaavan silm?t selkosen sel?ll??n, katse lasittuneena, keskitetty? tuskaa ilmaisevana t?hd?ttyn? kattoon. H?n ei n?ht?v?sti ollut nukkunut sen enemp?? kuin min?k??n.

Koetin l?yt?? sopivaa puheen alkua, mieluimmiten sellaista, joka veisi h?nen ajatuksensa pois h?nt? kalvavasta huolesta, ja joka kuitenkin olisi siksi l?hell? sit?, ett? se pystyisi kiinnitt?m??n h?nen mielt??n. P??sinkin ilokseni k?siksi aikaisemmin katkenneeseen puheenp??h?n.

-- Koska emme kuitenkaan nuku, voimme yht? hyvin keskustella kuin maata vaiti, huomautin alotteeksi.

Matkakumppalini vavahti kuin odottamatonta kosketusta s?ik?ht?v?. H?nen ajatuksensa olivat n?ht?v?sti olleet et??ll?.

-- Niin puhella, toisti h?n hitaasti, tiet?m?tt? itsek??n mit? sanoi.

Mutta min? en hellitt?nyt. -- Te pid?tte minua kenties tunkeilevana, mutta minusta me surun sitein olemme tulleet niin l?helle toisiamme ett? meill? jo on jonkinlaisia oikeuksia. Sent?hden pyyt?isin teilt? jatkoa er??seen kohtaan, josta itse aikaisemmin aloitte puhua.

H?n katsoi kysyv?sti minuun. N?in ett? h?nen ajatuksensa ainoastaan v?hitellen ja vaivalla k??ntyiv?t pois tavallisesta uomastaan.

-- Niin, jatkoin itsepintaisen p??tt?v?sti. -- Te mainitsitte aikaisemmin pikku tapahtumasta, joka lapsesta ?kki? teki kypsyneen aika-ihmisen, Mutta tapahtuma j?i teilt? kertomatta sen kautta ett? ajatuksenne silloin luiskahtivat toiseen uomaan.

-- Niin todellakin! -- H?n n?ytti havahtuvan. -- Joku teid?n kysymyksist?nne kai her?tti eloon tuon muiston. Se koski itsess??n hyvin mit?t?nt? tapahtumaa. -- -- H?n n?ytti ep?r?iv?n, -- Mutta se j?tti pysyv?isen j?ljen el?m??ni, lis?si h?n ja huokasi.

Huomautin, etten suinkaan tahtonut kuulla mit??n, jos puhuminen rasitti h?nt? tai jos se muuten her?tti surullisia muistoja. Mutta silloin h?n vilkastui. H?n tahtoi mielell??n kertoa. Se p?invastoin oli helpoitukseksi.

H?n palasi kertomukseen ensim?isest? kosijastaan. -- Tied?ttek?, niin hullulta kuin se kuluukin, oli kasvatti-is?ni hyvill??n tapahtumasta. H?nt? tyydytti n?hd? minussa haluttua tavaraa. Mutta samalla h?n oli hyvill??n siit?, etten ollut valmis kiitt?m??n ja my?ntym??n ensi tarjoukseen. Puhuessaan asiasta h?n viskasi silmilleni sanan, jonka vaikutusta h?n ei itse edelt?k?sin arvannut. H?n mainitsi jotain siit?, ett? haluttu tavara helposti l?yt?? ottajansa eik? j?? toisten el?tett?v?ksi.

-- Ne sanat her?ttiv?t minut. En tahtonut sy?d? armoleip??. Tahdoin itse ansaita. -- N?en itseni viel?kin, kuudentoista maissa olevana tytt?sen?, paksu palmikko niskassa seisomassa kasvatti-is?ni huoneessa.

-- Set?, sanomalehdiss? olleen ilmoituksen perustuksella olen aikonut hakea er?st? ??neenlukijan paikkaa. Min? tahdon ansaita.

Vanhus nahkaisessa nojatuolissaan r?h?hti nauruun, kumartui hieman eteenp?in ja katsoi yli kakkulainsa minuun. Katse pisti kuin naskali. Ter?v?, aatelinen kotkannen? n?ytti entist??nkin ter?v?mm?lt?, -- Sin? unohdat mit? alkujuurta sin? olet. Meid?n sukumme j?senet eiv?t ansaitse leip?ns?, ei ainakaan sill? tavalla.

-- Silloin haen toista ty?t?. -- Siin? oli kova kovaa vastaan,

Toverini kertomus katkesi siihen. H?n painui muistoihinsa enk? tahtonut h?irit? h?nt?. Mutta hetken kuluttua h?n itsest??n jatkoi:

-- Miss? m??rin ?itini varhaisemmat kokemukset olivat syyn? siihen surumielisyyteen, jonka huomasin pysyv?isesti asustavan h?nen olemuksensa pohjalla, siit? en koskaan p??ssyt kokonaan perille. Mutta sen ymm?rsin, ett? h?n oli kokenut paljon raskasta. H?nen ainoa poikansa, minua viisitoista vuotta vanhempi veljeni, oli osaksi hurjan el?m?ns?, osaksi kasvatti-is?ni ankaruuden johdosta nuorena l?htenyt Amerikkaan ja sille tielle h?vinnyt. Veliraukallani oli kai peruja is?ni suvusta, jonka miehiset j?senet olivat tunnetut sek? pelikiihkostaan ett? suurellisesta yli-varojensa-el?misest?. Monet kodin naisj?senist? olivat sek? tavalla ett? toisella saaneet kuitata heid?n laskujaan.

Toverini huokasi syv??n, mutta jatkoi taas.

-- Kun, ?iti sin? iltana katsoi minuun, kysyi h?nen katseensa: Viel?k? sin?kin? Eik? maljani jo ole t?ysi. -- -- Ymm?rr?tte ett? sin? iltana kypsyin t?ysi-ik?iseksi. En ollut lapsi en??n. Olin nainen. Ja riippuvassa asemassa olevan naisen tavoin keinottelin siit? alkaen, p??st?kseni pyyteitteni perille. Opin iloitsemaan siit?, ett? olin kaunis ja ett? nuorekkaalla naiskauneudella oli vaikutuksensa vanhaan ukonr?hj??nkin. Opin k?ytt?m??n n?pperyytt?, sanansutkauksia ja leikinlaskua aseinani. Sanalla sanoen: lapsellinen v?litt?myys vaihtui valtioviisaan naisen harkittuun menettelyyn. Mutta enemm?n kuin mit??n muuta opin sittekin suhteessani ?itiin. Siit? illasta asti oli h?n el?m?ni keskipiste. H?nelle, h?nen hyv?kseen elin. Ja siit? maaper?st? nousi my?skin vastaisuudessa rakkauteni Borikseen.

Muistot olivat kokonaan temmanneet toverini muassaan. Luulen ettei h?n ollut tietoinen milloin h?n puhui, milloin h?n painui ajatuksiinsa. Kaikkein v?himmin h?n muisti sit?, ett? h?nell? oli kuulija.

-- En tied?, jatkoi h?n kuin itsekseen, olisinko min? toisissa oloissa kasvaneena kiintynyt Borikseen. Joskus ajattelen, ett? me joka tapauksessa olisimme l?yt?neet toinen toisemme. Meh?n olemme luodut toisiamme varten. Toiste taas tuntuu silt?, kuin juuri ahtaat olot ja rakkauteni ?itiin olisivat kehitt?neet minussa sit?, mik? kohta ensi n?kem?lt? kiinnitti minut Borikseen.

-- Te ette koskaan ole rakastaneet toista miest??

-- En koskaan. -- L?mmin ilon kajastus kirkasti h?nen v?syneet kasvonsa, ja h?n kohoutui ?kki? istumaan.

-- Se oli oikeastaan omituinen pieni asianhaara, joka tutustutti meid?t toisiimme. Er?s lapsuusaikani leikkitovereista oli oltuaan useampia vuosia ulkomailla kasvatettavana palannut kotiin. H?nen veljens? kuului ihailijoitteni joukkoon, ja kun pidettiin kutsut t?ysikasvuisena kotiinsaapuneen kunniaksi, kutsuttiin minutkin sinne. Boris oli my?skin kutsuttujen joukossa, ja me kiinnyimme kohta, joskin hyvin eri tavalla toisiimme.

-- Te olette ehk? miehenne ainoa rakkaus, kuten h?n teid?n, rohkenin tiedustella.

Taas valahti l?mmin ilonpuna h?nen kasvoilleen -- Ainoa! -- Sana soi ja helisi kuin juhliin kutsuvat kellot. -- Boris sanoo kohta kiintyneens? minuun niin vakavasti, ettei toisen kuva hetkeksik??n saanut sijaa h?nen sisimm?ss??n. H?nen siit? johtuvaa pyrkimyst??n Maruscha Paulownan ja h?nen veljens? kautta p??st? l?hemp??n tuttavuuteen kanssani saankin kiitt?? siit?, ettei ensi tapaamisemme j??nyt viimeiseksi. Ulkonaiset olot olisivat muuten est?neet tutustumistamme. Ja oma kiintymykseni oli aluksi jossain m??rin pintapuolista.

H?n vet?isi taskustaan matkakreditivin tapaisen suojakkeen, avasi sen ja otti esille useampia valokuvia. Valikoituaan hetken h?n ojensi yhden minulle.

-- Tuon n?k?inen h?n oli silloin. Kaunis, kuten n?ette. Mutta min? en ajatellut h?nen s??nn?llisi? piirteit??n, enk? mustaa kiharaista tukkaa. Sit? opin rakastamaan vasta hyv?illess?ni sit?. Min? vaan en voinut unohtaa h?nen syv??, surumielist? katsettaan ja tuota naisellisen pient? suuta, jonka ymp?rill? ilonkin hetkin? v?reili omituinen liikuttava k?rsimyksen piirre. Se suu ei koskaan osannut hymyill?.

-- Se oppi sit? teid?n kauttanne.

H?n ei vastannut, mutta h?n oikasihe ja ojensi molemmat k?sivartensa yl?sp?in kuin liikkein tulkitakseen sit?, mit? h?n ei sanoin voinut ilmaista, Sitte painui h?nen katseensa pitk?ripsisten luomien peittoon hitaasti kuin hiljaa laskeutuvan verhon taakse. H?n tahtoi olla yksin sielunsa pyh?k?ss?.

Olimme vaijenneet pitk?n aikaa, h?n nojautuneena junavaunun selustaan, min? maaten ajatellen poikiani. Silloin kumartui h?n ?kki? puoleeni ja alkoi puhua, hiljaa ja h?t?isesti kuin sis?isen pelon ahdistamana. -- Min? sanoin teille, ettei Boris koskaan ostaisi itselleen etuuksia, ett? velvollisuus merkitsee h?nelle enemm?n kuin el?m? ja onni. Ja se on totta. Mutta rakkauteni tekee minut heikoksi. -- Tied?ttek?, se on kuin kohtalon ivaa, mutta min?, joka niin suuresti k?rsin kasvatti-is?ni -- ja muutamien muiden sukulaisten itsevaltiudesta ja sukuylpeydest?, min? olen n?in? aikoma miltei toivonut, ett? he viel? el?isiv?t. Halveksin itse?ni, ja sittekin. -- -- Hakisin heid?t vaikutusvaltoineen nyt vaikka Manalan mailta Borikselle suojaksi. -- Ja rahakin, jatkoi h?n kiihke?sti. -- Raha merkitsee muutakin kuin rahaa. -- -- Nyky??n etenkin. -- Min? kuroitan k?si?ni kuin saita rahaa tavoitellen. Min? tahtoisin ostaa h?net vapaaksi, -- hinnasta mist? hyv?ns?.

Viime sanat lausuttiin melkein kuulumattomasti.

Min? en vastannut. Ulkona rynnisti tuuli kiihtyneell? voimalla eteenp?in. Vaunumme akkunat kalisivat, ja junan pys?htyess? kuulin myrskyn vihaista ulvontaa.

Ajattelin niit? h?t?huutoja, jotka nousivat lukemattomista syd?mist?. Kuulin niit? sek? ymp?rill?ni ett? sisimm?ss?ni. Mutta min? ymm?rsin, ett? ne hukkuivat siihen rajumyrskyyn, joka nyt j?risytti maailmaa.

Toverini pehme? k?si tarttui samassa omaani. Muistin ?idin "silkki?kin pehme?mp?t? k?tt?" ja ymm?rsin miten sattuvan tosi kuva oli.

-- Anna Petrovna, antakaa minulle anteeksi.

Min? en kohta ymm?rt?nyt.

-- Te olette antanut kolme kukoistavaa poikaanne rintamaan, ja min? puhun teille t?ll? tavoin!

Min? nousin, istuuduin h?nen viereens? ja suljin h?net syliini. -- Rakas lapsi, yksi voi joskus merkit? samaa kuin kolme. Kaikki on kaikki.

Silloin h?n hyr?hti itkuun, painoi taas k?teni huulilleen ja kuiskasi hiljaisen "kiitos!"

Share on: WhatsApp @Hash Facebook Tweet