Read Ebook: Aatetoverit by Kretzer Max Soini Lauri Translator

Font size: 10 px 15 px 20 px 25 px 30 px 35 px

Background color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Text color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Apply/Save settings

Ebook has 1382 lines and 38850 words, and 28 pages

Translator: Lauri Soini

Release date: November 18, 2023

Original publication: H?meenlinna: Arvi A. Karisto Oy, 1909

Credits: Juhani K?rkk?inen and Tapio Riikonen

AATETOVERIT

Sosiaalinen romaani

Kirj.

MAX KRETZER

Suomentanut

Juho Ahava

H?meenlinnassa, Arvi A. Karisto, 1909

Niin kauvan kuin viel? on kaksi ihmist?, joiden ulkonainen asema on erilainen, niin kauvan tulevat my?s Kain ja Abel olemaan.

"Gustav, sin? j??t --"

"Ja min? sanon sinulle, Wilhelm, en ikip?ivin?! Sin? olet p??ssyt hyvinvointiin, olet rakentanut oman pes?si, mutta min? olen i?ti j??nyt retkaleeksi. Silloin on parempi, ett? vet?ydyn tieheni, ennenkuin minulle k?y ero vaikeammaksi kuin t?n??n."

"Ja mihin tahdot menn?, mik? on p??m??r?si?"

Puhuteltu vaikeni tuokion, vaivuttaen katseensa lattiaan. H?nen rinnastaan p??si huokaus, sitte vastasi h?n hiljaa:

"Jumala sen tiennee, en min?. Kenties sinne miss? minunlaiseni ovat: halveksitut ja kurjat, joilla ei ole vaimoa eik? lapsia, ei is?? eik? ?iti?, ei sisaria eik? velji?, joilla ei ole kotia, ei is?nmaata eiv?tk? saa mist??n tointa. Ja kaikki vain siksi, ett? heill? on syd?nt? rinnassaan k?yhyyden k?rsimyksi? kohtaan ja he tahtovat n?lk?isille hankkia riitt?v?n leiv?n. Sent?hden, j?? hyv?sti -- en saa h?irit? el?m?si rauhaa."

Puhuja koetti irrottaa k?tens? toisen k?dest?, mutta t?m? ei sit? hellitt?nyt, vaan sanoi uudelleen:

Kaksi miest?, jotka n?in keskustelivat, seisoivat kiviportailla yksikerroksisen, siistilt? n?ytt?v?n pikkukaupungin talon oven edess?. Kuuman kes?kuun iltap?iv?n kirkas p?iv?paiste lep?si kadulla, jolla tuskin n?kyi yht??n ihmist?. Jokainen arasteli kuumuutta, ja jollei h?nen v?ltt?m?tt? t?ytynyt menn? ulos, tunsi h?n itsens? onnelliseksi viile?ss? asunnossaan. Mihin silm?sik??n vastap??t? sijaitsevaan taloriviin, joka lep?si t?ydess? auringonvalossa, olivat ikkunaverhot ja k??rekaihtimet alaslasketut, ja harvojen kauppapuotien akkunatelttaimet kaartuivat alas niin kauvas sein?st? kuin mahdollista. Sielt? n?kyi sekatavarakaupan ja maustekauppiaan kilpi; niiden rinnalla sikari- ja tupakkakauppiaan: loitompaa h??m?tti kangaskaupan n?ytetilkku, ja seuraavan poikkikadun kulmassa komeili loitolle loistavana, keskelle katuk?yt?v?? ulottuvalla, huimaavasti koukertelevalla rautakannattimella j?ttil?issuuruinen, kullattu leijona, jonka mukaan sen takana sijaitseva majatalo ja ravintola oli saanut nimens?.

Jos taloja tarkasteli l?hemmin, t?ytyi niiden harmooniseen kauneuteen ja suurkaupunkien ylellisen el?m?n mukavuuksiin tottuneeseen tuntua poroporvarillisen yksinkertaisilta ja kaikkea edistyneemp?? rakennustaitoa vailla olevilta. Kaikki n?ytti kuivakiskoiselta, s??nn?tt?m?lt?, vinolta ja kulmikkaalta. Sit? enemm?n t?ytyi pist?? silm??n rakennuksen, joka, melkein keskell? kaupunkia sijaiten, kolmine uusimpaan tyyliin rakennettuine kerroksineen, pani kuin mik?kin j?ttil?inen toiset n?ytt?m??n k??pi?ilt?. T?m?n rakennuksen melkein koko pohjakerroksen ikkunat olivat suurista peililasiruuduista, joiden takaa n?kyi kaikenlaisia huonekaluja. Kaikilla akkunatelttaimilla ja sis??nk?yt?v?n puoleisella sein?ll? oli luettavana sama kirjotus: "Franz Ehlertin huonekalukauppa".

T?m? talo oli kaikessa tapauksessa muhkein vertaisistaan. Jollei se ollutkaan suurempi kuin useimmat muut, vaikkei se n?ist? lainkaan eronnut rakennustavan ajanmukaisuuteen n?hden, niin t?ytyi kuitenkin k?velij?n katseen ennen kaikkia muita viiv?ht?? siin? mielihyv?ll?. Ensim?isen kerroksen nelj?st? ikkunasta loistivat puhtaaksi pestyjen peilikirkkaiden ikkunain l?vitse kauneimmat kukat, joiden n?keminen sai jokaisen rauhallisesti sykkiv?n syd?men ihastuksesta v?r?ht?m??n. Ja ikkunain puitteet v?lkkyiv?t ?skett?in siveltyin? tummanvihre?ll?, aivan kuin niiden pit?isi muodostaa kukille sopusuhtainen kehys.

Ulko-ovi oli maalattu samalla v?rill?; paksu messinkinen k??kk? pisti v?lkkyv?n? esiin tummasta pohjasta. Sen oikealla puolella oli pieni puoti, jonka n?yteikkunasta ja kohtuullisen korkeasta lasiovesta saattoi n?hd?, ett? vasta nyttemmin oli muuan sein? murrettu, jotta myym?l? suurenisi.

Lasioveen oli sis?puolelle kiinnitetty mit? erilaisimpia k?velykeppej?. Pieness? n?yteikkunassa oli sopusuhtaisesti j?rjestettyn? kaikellaisia myyt?vi? esineit?, jollaisia sorvariliikkeess? tavallisesti on myyt?v?n?: pitki? ja lyhyit? piippuja kirjavine nauhoineen ja tupsuineen, samaten valkosia ja ruskeita savipiippuja. Niiden vieress? oli merenvaha-imukkeita, yksinkertaisesti ja taitehikkaasti vuoltuja. Ja ikkunan editse juoksevassa nuorassa riippui porsliinisia piipunpesi?, joihin oli maalattu kauniita nais-, mets?stys- ja muita kuvia. Kaikenlaisia koruesineit? oli riveiss? ja ruoduissa maassa.

Ei tomuhiukkastakaan ollut esineill? havaittavissa, kaikesta tunsi j?rjestyst? rakastavan ihmisen k?den. Katu oli pikemmin kaupungin laidalla, mutta varsinaisen liikekaupungin asukkaat torin varrella, kaupunginosassa, jossa suuret, loistavat myym?l?holvit sijaitsivat ja miss? varakkaimmilla ja ylh?isimmill? oli tapana tehd? ostoksensa -- eiv?t edes hek??n voineet menn? sorvaripuodin ohitse heitt?m?tt? tarkastavaa, mieltynytt? katsetta n?yteikkunaan. Ja milloin ne tarvitsivat joitakin Wilhelm Shcornin tavaroita, silloin saattoi ly?d? vetoa sadasta yht? vastaan, etteiv?t he kammoksuneet kulkea pitemp?? taivalta, sill? he tiesiv?t ostettujen esineiden mukana tuovansa kotiin tietoisuuden siit?, ett? olivat kohtuullisella hinnalla vaihtaneet lujia tavaroita.

Yksi niist? miehist?, joiden keskustelua kuuntelimme, oli Wilhelm Schorn, mainitun pikkutalon omistaja; toisen nimi oli Gustav Rassmann.

Schorn oli kolmikymmeninen mies. Soikeahkoilla, hieman kalpeahkoilla kasvoilla oli s??nn?lliset piirteet; lyhyeksi leikattu tummanvaalea t?ysiparta antoi kasvoille todellisen miehekk??n leiman. Vahva, kiharainen tukka peitti p??n ja osan korkeata otsaa. H?nen vartalonsa oli tuskin keskikokoista pitempi, hoikka, vaikkakin lujarakenteinen; sent?hden n?ytti h?n suuremmalta kuin oikeastaan oli. Hartiat olivat tavallista enemm?n koholla, kaula n?ytti sent?hden sis??npainuneelta, selk? hieman kumaralta. Eri ammattien teht?v?in tuntijat, jotka voivat ty?miehen ulkon??st? kohta p??tt??, mit? h?n tekee, tiet?v?t, ett? korkeat hartiat johtuvat alituisesta ty?skentelyst? h?yl?- ja sahauspenkin ??ress? -- enimm?kseen h?yl?n heilutuksesta. Wilhelm Schorn oli paitsi sorvaamista oppinut muunkin puusep?n ammatin ja pikkukaupungissa l?yt?nyt siin? m??rin tilaisuutta sen harjottamiseen, ett? h?nell? oli vakituista ty?t? kahdelle kis?llille.

Niinp? oli h?nell? naapurilleenkin, huonekalukauppias Franz Ehlertille milloin sit? milloin t?t? teht?v?? ja oli sent?hden t?m?n kera s??nn?llisiss? liikesuhteissa.

Esiintymisess??n oli h?n hieman avuton, kuten tavallisesti henkil?t, jotka aina ovat hyv?ntahtoisia ja yst?v?llisi? ja sent?hden tuntuvat v?h?n tyhmilt?.

Vaikka Schorn olisi pukeutunut soreimpaankin muotipukuun, ei h?n olisi voinut konsanaan kielt?? ammattiaan.

Sininen esiliina riippui sittenkin h?nen edess??n, hengess? n?ytt?ytyi se jokaisen silmiin. Se ei j??nyt pois, vierailipa h?n naapuristossa, seisoi puotitiskins? ??ress? tai kenties iltap?ivisin pist?ytyi hetkiseksi "Kultaiseen leijonaan" lukemaan tuoreimpia p??kaupungin sanomalehti?.

Aivan toisellainen oli Rassmann ulkon??lt??n.

H?n oli itse sanonut ainaiseksi j??neens? retkaleeksi. Ja ottaen huomioonsa h?nen ulkoasunsa t?ll? kertaa t?ytyi tunnustaa h?nen olevan oikeassa.

H?n n?ytti rappeutuneelta ja repaleiselta -- t?ydelleen tuuliajolle joutuneelta, kuten henkil?, joka on tottunut paremmissa olosuhteissa el?m??n ja koettaa viel? kurjuuttansakin pukea er??nlaiseen loistoon.

Mutta vaikka muodinmukainen pystykauluksensa olisi n?ytt?nyt viel?kin likaisemmalta, vaikka h?nen sinisilkkisess? kravatissaan olisi ollut tahroja viel?kin enemm?n, vaikka h?nen kes?takkinsa olisi n?ytt?nyt viel?kin haalistuneemmalta ja enemm?n nukkavierulta, h?nen housunsa ja h?nen saappaansa viel?kin kuluneemmilta ja vahamaisemmilta -- olisi h?nt? n?hdess??n sent??n jokaisen t?ytynyt olla sit? mielt?, ett? h?n oli mies, jolla oli sivistyst? ja ?ly? ja joka tunsi seurael?m?n muodot. Eritt?inkin miellytti ja kiinnitti h?nen kasvojensa henkev? leima. Kasvoja koristi hyv?kasvuinen t?ysiparta, piirteet olivat hienot, mutta niit? uursivat hurjan intohimon j?ljet; lis?ksi tulivat vaihtelevat kasvojen ilmeet, jotka antoivat h?nen eleilleen jotakin ep?vakaista.

Jos Rassmannin kasvojen alituisista liikkeist? olisi saanut p??tt?? jotakin h?nen sis?isiin tuntoihinsa n?hden, niin olisi tullut siihen p??t?kseen, ett? h?nen rinnassaan t?ytyi k?yd? erilaisten tunteiden lakkaamaton vaihtelu, tunteiden, joita h?n koetti ulkomaailmalta salata, mutta joka kuvastui h?nen kasvoistaan ja silmist??n. Rypyt h?nen kas voissaan, se seikka, ett? h?nen yh? viel? aukoton tukkansa alkoi harmaantua, tekiv?t h?net vanhemmaksi kuin h?n oli, sill? h?n oli vain kaksi vuotta vanhempi kuin Wilhelm Schorn.

Tehty??n viimeisen vaatimuksensa j?lleenl?ydetylle yst?v?lleen, tarttui Schorn t?m?n k?sivarteen ja koetti vet?? h?nt? puoleksi hell?varoen, puoleksi v?kivetoon mukanaan.

Mutta Rassmann ponnisteli uudelleen vastaan ja silm?ili pukuaan. Sitte sanoi h?n:

"Mutta en tied?, rakas yst?v? -- sin? saat h?vet? minun t?hteni; ja mit? ajatteleekaan rouvasi, kun n?kee minut t?ss? asussa, minut, jota h?n ei lainkaan tunne!"

Wilhelm Schorn nauroi t?ll?in.

"Eik? tunne sinua? Jos se on ainoa huolesi, niin silloin ovat k?rsimyksesi lopussa. Vaimoni tiet?? vallan hyvin, kuka Gustav Rassmann on, h?n vain ei t?h?n p?iv??n asti ole miest? n?hnyt, vaikka usein on ilmottanut sit? haluavansa. Luuletko sitte, ettemme lue t??ll? sanomalehti? emmek? tied?, mit? tapahtuu ulkona suurissa kaupungeissa, varsinkin p??kaupungissa, jossa kaikki suuret asiat tapahtuvat? Kuinka usein olen kertonutkaan h?nelle sinusta, kun sattumalta luimme nimesi jonkin suuren kokouksen kertomuksesta. Sinustahan on tullut koko oppinut, kuten sanotaan, silloin voit kyll? k?sitt??, kuinka henke??n pid?tt?en vaimoni kuunteli, kun kerroin ett? olet ollut kanssani samassa koulussa, joka minun valitettavasti t?ytyi j?tt?? niin aikaisin; ja ett? me p??kaupungissa kymmenen vuotta sitte olimme jo parhaat yst?v?t. Ylip??ns? ajattelee h?n samoin kuin mekin, siis -- mutta tuolla h?n jo on, nyt ei auta mik??n rimpuileminen."

He olivat jo puutarhan ovella, kun Schorn huusi ??nekk??sti:

"Hannaseni, Hannaseni -- miss? olet?"

Peremm?lt? puutarhasta tuli oven eteen n?kyviin vaalea puku ja hele? ??ni vastasi:

"T??ll?, Wilhelm! Tulen jo."

Rouva Schorn aikoi juuri astua ulos ovesta, kun h?n paitsi miest??n huomasi viel? vieraankin olevan tulossa luokseen. Se pid?tti h?net, mutta pani h?net uteliaasti silm?ilem??n valosta puolipime??n esimajaan.

Ja h?nen miehens? huusi edelleen iloisen vallattomasti, vet?en Rassmanin mukanaan:

"Hannaseni, Hannaseni, auta minua, muuten muuttaa h?n viel? mielens? ja k??ntyy ymp?ri. Arvaas vain, kenen tuon, mink? rakkaan muuttolinnun, jota toivottavasti emme toistaiseksi p??st? pes?st?mme."

Rouva Schorn ei voinut selitt?? miehens? huimap?isyytt?; h?n vastasi:

"Mutta Wilhelm, kuinka sen voisin tiet??."

Nyt tuli n?kyviin pari lapsenkasvoja, joista toiset kuuluivat hoipertelevalle kiharap?iselle kolmivuotiaalle pojalle ja toiset viisivuotiaalle, mit? suloisimmalle, valkokiharaiselle tyt?lle. Poika oli kaikesta p??tt?en juuri ponnistellut vet??kseen per?ss??n raskaasti kuormitettuja pieni? santarattaita, mutta oli siin? onnistunut niin, ett? nyt makasi maassa pitkin pituuttaan ja osa rattaiden sis?ll?st? puolialastomilla s??rill??n. H?n alkoi surkeasti huutaa, pikku siskon auttaessa h?nt? j?lleen nousemaan, muttakun h?n ?lysi pitk?partaisen vieraan miehen, lakkasi h?n heti itkem?st? ja hiipi ?itins? taakse, pit?en pelokkaasti kiinni t?m?n hameesta; tytt?nen sill?v?lin katsoi suurin silmin vieraaseen.

Molemmat miehet olivat astuneet puutarhaan.

Share on: WhatsApp @Hash Facebook Tweet