Homepage
Login
Profile
BookClubs
dmBox
Read Ebook: Kira Kiralina by Istrati Panait Silfverblad Anna Translator
Font size:
Background color:
Text color:
Add to tbrJar First Page Next Page Prev Page
Ebook has 916 lines and 33847 words, and 19 pages
>>Ei mit??n>>, vastasi tavallisesti ilveilyn uhri, tutkien vahingoittunutta koteloa, l?sn?olijoiden v??ntelehtiess? naurusta.
Mutta kerran vahingoittamiansa koteloita Stavro ei en?? toistamiseen n?hnyt.
N?in Adrien oli alkanut pit?? t?st? miehest? h?nen ilveilyjens? vuoksi. Er??t omituiset seikat kuitenkin h?iritsiv?t ja kiusasivat h?nt?: joskus, kesken kujeilun ja hullutusten, Stavro k??ntyi vakavana Adrieniin p?in, upottaen h?nen silmiins? kirkkaan, tyynen ja ylv??n katseen, jollaisen me luomme vasikan hyviin ja typeriin silmiin. Silloin h?n tunsi itsens? v?h?iseksi t?m?n kulkukauppiaan rinnalla, tuo oppimaton mies lumosi h?net. T?m? oli h?nest? selitt?m?t?nt?, ja h?n ryhtyi tekem??n huomioita. Mutta tilaisuutta sattui harvoin. Salaper?inen ja h?iritsev? katse, jota Adrien salaa nimitti >>toiseksi Stavroksi>>, n?ytt?ytyi harvoin, ja vain h?nelle.
Mutta er??n? p?iv?n? -- kymmenen kuukautta ennen tuota tapaamista puistossa -- saattaessaan Stavroa maustekauppiaan, vanhan, ?re?n kreikkalaisen, luo, jolta t?m? osti sokerin ja sitruunat, h?n n?ki yht?kki? >>toisen Stavron>> edess??n. Adrien iski silm?ns? h?nen silmiins?.
He olivat kolmisin tuossa huonosti valaistussa kaupassa, kun Stavro, kasvojen rypyt ik??nkuin silennein?, piirteet pehmennein?, silmiss??n avoin, luja ja kirkas ilme katsoi yrme??n ja ??nett?m??n maustekauppiaaseen ja sanoi arasti, mutta p??tt?v?sti, toisen ny?k?tess? my?nnytellen p??t??n:
>>Kir Margulis... Ajat ovat huonot... Ei ole l?mmint? eik? kukaan osta virvokkeita... Sy?n s??st?j?ni ja teid?n sokerianne... Mutta olemmehan yht? mielt?? T?m?n kerran viel? saan maksutta, eik? niin? Sopimus on entinen: jos kuolen, menet?tte kymmenen frangia>>.
Ja kauppias, tuo saituri, mutta ihmistuntija, my?nsi luottoa, tarjoten k?tens?, joka oli yht? kuiva kuin h?nen el?m?ns?kin.
Ostokset kainalossa Stavro ulos tultuaan lasketteli sanasutkauksia, taputteli joitakin tuttavia olalle ja hyppi yhdell? jalalla.
>>Min? puijasin h?nt?, Adrien, min? puijasin h?nt?!>> suhahti h?n nuorukaisen korvaan.
>>Eth?n toki, Stavro!>> vastusti Adrien, >>et sin? h?nt? puijannut. Sin? maksat takaisin!...
>>Niinp? niin, Adrien, min? maksan, jollen kuole. Ja jos kuolen, niin maksaahan piru!...>>
>>Jos kuolet... Se on toista... Mutta sin? sanot puijanneesi h?nt?, ja seh?n olisi ep?rehellist?>>.
>>Kenties olenkin ep?rehellinen...>>
>>Et ole, Stavro, haluat vain pett?? minua; sin? et ole ep?rehellinen!>>
Stavro pys?htyi ?kki?, ty?nsi seuralaisensa aitausta vasten, ja kasvojen saadessa hetkiseksi tuon peloittavan ja ylpe?n ilmeen, h?n sinkautti Adrienille p?in naamaa:
>>Niin, olen ep?rehellinen!... Ik?v? kyll?, Adrian, olen hyvin ep?rehellinen!...>>
Ja n?in sanottuaan h?n k??ntyi menem??n. Mutta jonkinlaisen kauhun valtaamana Adrien tarttui h?nen takkinsa rintapieliin, pid?tti h?net, ja huudahti tukahtuneella ??nell?:
>>Pys?hdy, Stavro! Nyt sinun on sanottava minulle totuus!... N?en sinussa kaksi olentoa; kumpi on oikea, hyv?k? vai paha?>>
Stavro vastusteli:
>>En tied?>>.
Ja riist?ytyen rajusti Adrienin k?sist? h?n huusi suuttuneena:
>>J?t? minut rauhaan!>> Arvellen loukanneensa nuorukaista h?n vasta et??mp?? lis?si:
>>Sanon sen sinulle, kunhan korvantauksesi ovat! kuivat>>.
Senj?lkeen he eiv?t olleet n?hneet toisiaan. Maaliskuusta lokakuuhun Stavro kierteli markkinoilta markkinoille, ja myyskenteli talvisin paahdettuja kastanjoita Jumala ties miss?. Brailassa h?n k?vi vain ostoksilla.
Tavatessaan h?net tuona p?iv?n? puiston penkill? Adrien oli yht? tyytyv?inen kuin lienev?t joet saadessaan yhty? virtoihin ja virrat kadotessaan merten helmaan.
Stavro oli vastoin tapaansa vaitelias, mik? etenkin miellytti Adrienia. Viimeksimainittu tarkasteli h?nt? illan kelme?ss? valossa ja huomasi h?nen olevan entisell??n. Kukaan ei olisi voinut tarkalleen arvata h?nen ik??ns?. Mutta Adrien huomasi, ett? vaalea tukka alkoi ohimoilta vivahtaa hopealle.
>>Miksi katselet minua noin?>> kysyi Stavro n?rk?styneen?. >>En ole myyt?v?n?>>.
>>Tied?n sen, mutta halusin n?hd?, oletko viel? nuori, vai jo vanha>>.
>>Olen nuori ja vanha niinkuin varpuset...>>
>>Se on totta, sin? oletkin varpunen, Stavro!>> Hetken vaiti oltuaan, h?n jatkoi:
>>Etk? haluaisi tupakkakoteloani, saadaksesi pudottaa sen maahan? Se ehk? muistuttaisi sinulle, ett? olen aina utelias tiet?m??n, mist? tulet ja mihin menet, ja kuinka kauppa sujuu>>.
>>Ei paljoakaan merkitse, mist? tulen ja mihin menen, mutta kauppa sujuu melko hyvin. T?ll? haavaa olen kuitenkin hiukan pulassa, poikaseni>>.
Ja h?n taputteli Adrienia polvelle.
>>Sellaista sattunee sinulle harvoin>>, vastasi t?m?.
>>Ja miksi olet pulassa, vanha veikko? Ovatko sitruunat k?yneet harvinaisiksi?>>
>>Ei, eiv?t sitruunat, mutta entisajan 'rehelliset katupojat'>>.
>>Rehelliset katupojatko!>> huudahti Adrien, >>seh?n on sanaleikki? eiv?th?n katupojat voi olla rehellisi?.
>>Luuletko tosiaankin niin? Min? tunnen useita sellaisia>>.
Stavro istui etukumarassa, tuijottaen maahan. Adrien tunsi h?nen puhuvan vakavissaan ja halusi kuulla lis??, mutta edeten varovasti h?n sanoi:
>>Voisitko ilmaista minulle, mihin tarkoitukseen tarvitsisit sellaista katupoikaa?>>
>>Seuraamaan mukanani S:n markkinoille ensi torstaina. En tosin h?nt? tarvitse, mutta olisihan niinkuin oli ennenkin. Tied?th?n, ett? minun on tapana asettua torilla sokerileipurin viereen, joka paistaa ohukaisia. Talonpojat sy?v?t, tulevat janoisiksi, ja siin? olen min? virvokkeineni. Tarvittaessa hyppysellinen suolaa ohukaistaikinaan... No niin, sokerileipurini on Kir Nikolai...>>
>>Kir Nikolai!>> huudahti ?llistynyt Adrien.
>>Naapurinne, entinen is?nt?si. Mutta nyt tullaan asiaan: h?n ei voi j?tt?? paistinuuniaan ja tulla torille. Siksip? tarvitaan >>rehellinen katupoika>> h?nen palvelijansa Mikaelin avuksi kokoamaan maksuja, toisen k??nnelless? ohukaisia ?ljyss?. Kokonaista kaksi p?iv?? olen etsinyt >>rehellist? katupoikaa>>.
Vakavana ja suruissaan Stavro p??tteli lopuksi:
Adrien tunsi helpotusta. H?n hyp?hti seisoalleen >>mehusaksan>> eteen ja sanoi:
>>Stavro! Kelpaanko min? tuoksi rehelliseksi katupojaksi?>>
Kaupustelija kohotti p??t??n:
>>Tarkoitatko totta?...>>
>>Kautta rehellisen katupojan kunnian! Min? seuraan teit?!>>
Stavro ponnahti pystyyn kuin simpanssi ja huudahti:
>>Paiskaahan k?tt?, sin? lemmensairaan romaniattaren ja vallattoman seikkailijan poika!... Olet esivanhempiesi kunniakas j?lkel?inen...>>
Add to tbrJar First Page Next Page Prev Page