Read Ebook: Kira Kiralina by Istrati Panait Silfverblad Anna Translator

Font size: 10 px 15 px 20 px 25 px 30 px 35 px

Background color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Text color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Apply/Save settings

Ebook has 916 lines and 33847 words, and 19 pages

Translator: Anna Silfverblad

Release date: November 17, 2023

Original publication: Helsinki: Kust.Oy Kirja, 1926

Credits: Tuula Temonen

KIRA KIRALINA

Adrien Zograffin ensimm?inen kertomus

Kirj.

PANAIT ISTRATI

Kahdennestakymmenennest? painoksesta tekij?n luvalla suomentanut

Anna Silfverblad

Helsingiss?, Kustannusosakeyhti? Kirja, 1926.

SIS?LLYS:

ESIPUHE

Tammikuun alkup?ivin? vuonna 1921 sain kirjeen er??st? Nizzan sairaalasta. Se oli l?ydetty er??n onnettoman taskusta, joka oli yritt?nyt p??tt?? p?iv?ns? leikkaamalla poikki kurkkunsa. H?nen toipumisestaan ei ollut paljoakaan toiveita. Luin, ja sis?ll?n ry?ppy?v? nerokkuus teki minuun syv?n vaikutuksen. Polttava tuulenhenki yli lakeuden. Se oli balkanilaisen uuden Gorkin tunnustus. H?net onnistuttiin pelastamaan. Halusin tutustua h?neen. Kehkeysi kirjeenvaihto. Meist? tuli yst?v?t.

H?nen nimens? on Istrati. H?n on syntynyt Brailassa vuonna 1884. Is?, jota h?n ei koskaan ole tuntenut, oli kreikkalainen salakuljettaja, ?iti kaunis romanialainen talonpoikaisnainen, joka omisti koko ty?teli??n el?m?ns? poikansa hyv?ksi. Huolimatta kiintymyksest? ?itiins? h?n j?tti t?m?n kaksitoistavuotiaana, mihin h?net pakoitti kiertolaisveri tai paremminkin polttava tarve tuntea el?m?? ja rakastaa. Nyt seuraa kaksikymment? vuotta kulkuriel?m??, omituisia seikkailuja, uuvuttavaa ty?t?, toimetonta harhailua ja k?rsimyksi?, milloin helteess?, milloin sateessa, koditonna, y?vahtien ahdistelemana, n?lkiintyneen?, sairaana, intohimojen raatelemana ja kurjuuden n??nt?m?n?. H?n tuntee kaikki ammatit, on tarjoilijana, sokerileipurina, lukkosepp?n?, mekanikkona, rautatiety?l?isen?, lastaajana, palvelijana, maalarina, sanomalehtimiehen?, valokuvaajana. H?n ottaa jonkun aikaa osaa vallankumouksellisiin liikkeisiin. H?n samoilee Egyptiss?, Syyriassa, Jaffassa, Beirutissa, Damaskuksessa ja Libanonissa, It?mailla, Kreikassa ja Italiassa, usein tyhjin kukkaroin, joskus piilottautuen laivoihin, mist? h?net matkalla keksit??n ja heitet??n rannalle l?himm?ll? pys?hdyspaikalla. H?n on putipuhdas, mutta tallettaa syd?meens? kokonaisen maailman muistoja, ja usein tyynnytt?? n?lk?ns? lukien ahmimalla etenkin ven?l?isi? mestareita ja l?nsimaisia kirjailijoita.

H?n on synnynn?inen kertoja, it?mainen kertoja, joka haltioituu ja heltyy omista tarinoistaan ja vieh?ttyy niihin siin? m??rin, ett? h?nen kerran alotettuaan ei kukaan tied?, yht?v?h?n kuin h?n itsek??n, kest??k? tarina tunnin vaiko tuhannen ja yksi y?t?. Mutkitteleva Tonava... T?m? kertojaluonto on niin vastustamaton, ett? kirjeess?, joka on kirjoitettu itsemurhan aattona, h?n pari kertaa keskeytt?? ep?toivoiset vaikerruksensa kertoakseen pari huvittavaa tapahtumaa menneen el?m?ns? ajalta.

Min? sain h?net taivutetuksi kirjoittamaan muistiin osan n?ist? kertomuksista. H?n on ryhtynyt aikaakysyv??n ty?h?n. Siin? on kuva h?nen el?m?st??n, ja teoksen, kuten h?nen el?m?ns?kin, voisi omistaa Yst?vyydelle, joka t?ss? miehess? on pyh? intohimo. Pitkin matkaa h?n pys?htyy muistelemaan kohtaamiansa henkil?it?; kukin heist? k?tkee itseens? kohtalonsa arvoituksen, josta h?n tahtoo p??st? selville. Ja romaanin jokainen luku muodostaa novellin. Kolme, nelj? lukemaani novellia on ven?l?isten mestarien veroisia. H?n eroaa heist? temperamenttiinsa, henkens? kirkkauteen ja selv?piirteisyyteen n?hden, tuohon murheelliseen hilpeyteen n?hden, joka on kertojan ilo ja kevent?? ahdistettua syd?nt?.

Muistettakoon viel?, ett? mies, joka on kirjoittanut n?m? niin eloisat sivut, omin p?in opetteli seitsem?n vuotta sitten ranskankielen lukemalla klassikoltamme.

Romain Rolland.

Te olette sit? mielt? -- samoinkuin yst?v?mme Romain Rolland'kin -- ett? minun pit?isi muutamin rivein selostaa sit? p??aihetta, joka kulkee l?pi kirjojeni.

Itse en ole koskaan tullut ajatelleeksi, ett? minun pit?isi selitt?? jotakin t?ss? suhteessa. En ole ammattikirjailija, eik? minusta koskaan tule sellaista. Villeneuve'in ihmiskalastaja sai minut sattumalta onkeensa yhteiskunnan valtameren pohjavesist?. Olen h?nen ty?t??n. Voidakseni el?? toisen el?m?ni, tarvitsin h?nen rakkauttaan, ja saadakseni t?m?n l?mpim?n, syd?mellisen rakkauden osakseni h?n vaati minua kirjoittamaan. >>En odota teilt? haltioituneita kirjeit?>>, h?n kirjoitti minulle, >>odotan teosta. Luokaa sellainen, oleellisempi kuin te itse, pysyv?mpi kuin te itse, teos, joka teiss? jo on k?tkettyn?>>.

T?m? piiska sel?ss?ni -- ja niiden kaurojen ravitsemana, joita yst?v?ni Georges Jonesco auliisti minulle tarjosi -- aloin lasketella t?ytt? ravia. Adrien Zograffin kertomukset ovat meid?n kolmen ansiota. J?tettyn? yksikseni en olisi kyennyt muuhun kuin talojen maalaamiseen, valokuvaamiseen taivasalla ja muuhun sellaiseen, mihin kuka tahansa pystyy.

Adrien Zograffi on t?ll? hetkell? vain nuori mies, joka rakastaa It?maita. Itseoppinut, joka l?yt?? Sorbonnen, miss? haluaa. H?n el??, uneksii, halajaa monenmoista. Uskaltaapa h?n my?hemmin v?itt??, ett? monet ihmisten ja luojan luomukset ovat pahasta. Tied?n, ett? on hyvin vaarallista nousta luojaa ja sellaisia ihmisi? vastaan, jotka eiv?t maalaa rakennuksia eiv?tk? harjoita ammattinaan valokuvaamista >>Promenade des Anglais'lla>>, mutta te ranskalaiset sanotte, ett? on mahdotonta olla mielin kielin koko maailman ja is?ns? kanssa. Toivon kuitenkin, ett? t?m? r?yhkeys suodaan Adrienille anteeksi. Sill? pit?en kiinni vapaudestaan h?n rohkenee viel? toistamiseen olla uskalikko, nimitt?in rakastaa, ja olla aina ja kaikkialla kaikkien niiden yst?v?, joilla on syd?nt?. Sit? on v?h?n, mutta Adrien ei usko, ett? ihmisyys on niin rajaton kuin luullaan.

Sill? v?lin kun me kuuntelemme h?nen tarinaansa, kuuntelee h?n itse nyt vain, mit? muut kertovat. Kuunnelkaamme h?nen kanssaan, jos suvaitsette.

Panait Istrati.

STAVRO

Adrienin p?? oli t?ynn? sekavia mietteit? h?nen kulkiessaan Brailassa pitkin Jumalan ?idin bulevardia, joka johtaa samannimisest? kirkosta Kansanpuistoon. Puiston portille saavuttuaan h?n pys?htyi h?mmentyneen? ja kiukuissaan.

>>Oli miten oli!>> h?n huudahti ??neens?. >>Enh?n en?? ole lapsi!... Ja luulenpa olevani oikeutettu ajattelemaan el?m?st? miten haluan>>.

Kello oli kuusi illalla. Oli arkip?iv?. Puiston kummallekin p??portille johtavat k?yt?v?t olivat melkein autiot. Ilta-aurinko kultasi hiekan, sireenipensaiden jo verhoutuessa y?n h?m?r??n. Y?lepakot lenteliv?t sinne t?nne, kuin vainottuina. Penkit k?yt?vien vierill? olivat miltei tyhj?t, paitsi puiston et?isimmiss? kolkissa, miss? nuoret parit painautuivat liki toisiaan ja muuttuivat vakaviksi h?iritsevien ohikulkijoiden l?hestyess?. Adrien ei kiinnitt?nyt huomiota ainoaankaan vastaantulijaan. H?n hengitti mielihyvin puhdasta ilmaa, joka kohosi ?sken kostutetusta hiekasta ja johon sekoittui kukkien tuoksua, ja ajatteli sit?, mit? ei voinut ymm?rt??.

H?n ei ymm?rt?nyt nimenomaan sit? vastenmielisyytt?, jota h?nen ?itins? osoitti h?nen valitsemaansa seuraa kohtaan, vastenmielisyytt?, joka vastik??n oli aiheuttanut kiivaan sananvaihdon ?idin ja h?nen ainoan poikansa v?lill?. Adrien tuumi n?in:

Kiihtyneen? h?n polkaisi jalkaansa:

Adrien jatkoi koneellisesti matkaansa, punniten samalla mieless??n kaikkea, mit? h?nen ?itins? oli sanonut. Ja kaikki tuntui h?nest? mielett?m?lt?.

>>Ja ent? tuo naimahanke? Olen vasta kahdeksantoistavuotias, ja h?n aikoo jo s?lytt?? niskoilleni jonkun h?lm?n, h?lm?n, ehk?p? kaniinin, joka n??nnytt?isi minut hellyydell??n ja muuttaisi huoneeni kaatopaikaksi. Jumalani!... Luulisipa, ettei ole mit??n nerokkaampaa maan p??ll? kuin munia pieni? tyhmyreit?, t?ytt?? maa orjilla ja tulla itse tuon roskajoukon ensim?iseksi orjaksi. Ei, ei!... Pid?n enemm?n Mikaelin tapaisesta yst?v?st?, olkoonpa h?n vaikka kymmenkertaisesti ep?ilty. Mit? siihen moitteeseen tulee, ett? >>ved?n ihmisi? kielest? saadakseni heid?t puhumaan>>, en tosiaankaan tied?, miksi niin mielell?ni >>ved?n ihmisi? kielest?>>. Ehk? siksi, ett? valkeus tulee v?kevien puheista, kuten Jumalankin, joka sanoi: 'Tulkoon valkeus!', ja valkeus tuli>>.

Kev?isen illan hiljaisuuden katkaisi ?kki? laivan h?yrypillin viilt?v? ??ni, havauttaen nuoren miehen ajatuksistaan, samalla kun h?n tunsi voimakkaan ruusun ja neilikan tuoksun tulvahtavan vastaansa.

Adrien suuntasi askeleensa suurelle k?velytielle, joka kiert?? yl?ng?n laitaa ja josta n?kee yli sataman ja Tonavan. Hetkiseksi h?n pys?htyi katselemaan tuhansia valoja, jotka tuikkivat satamassa ankkuroivista laivoista, ja h?nen rinnassaan her?si vastustamaton matkahalu:

>>Jumalani! Kuinka ihanaa mahtaisikaan olla matkata tuollaisilla laivoilla, jotka kynt?v?t meri? ja alati l?yt?v?t uusia rantoja, uusia maailmoita!>>

Suruissaan siit?, ettei voinut antaa valtaa mieliteolleen, h?n l?hti allap?in jatkamaan matkaansa. Silloin h?n kuuli huudettavan takanaan:

>>Adrien!...>>

H?n k??ntyi katsomaan. Penkill?, jonka ohi h?n juuri oli kulkenut, istui mies tupakoiden. Likin?k?isyys ja h?m?r? estiv?t Adrienia tuntemasta h?nt?. Mies ei noussut, ja Adrien l?hestyi h?nt? hiukan vastahakoisesti, ja huudahti sitten riemusta:

>>Stavro!...>>

He k?tteliv?t toisiaan, ja Adrien istahti h?nen viereens?.

Stavro, kulkukauppias -- yleisemmin tunnettu nimell? >>mehusaksa>>, myym?ns? aineen mukaisesti -- oli Adrienin ?idin pikkuserkku, ja aikoinaan hyvin tunnettu ilmi? esikaupunkien huimap?iden kesken; menneet kolmekymment? vuotta ja silloin sattunut h?v?istysjuttu ovat nyt haudanneet h?net unholaan.

H?n oli kooltaan yli keskimitan, kasvoiltaan kalpea, hyvin laiha ja hyvin ryppyinen. H?nen suuret siniset silm?ns?, toisinaan avoimet ja vilpitt?m?t, toisinaan ep?luotettavat ja p?lyilev?t, milloin mitenkin, kuvastivat Stavron koko el?m??. H?ilyv??, levotonta el?m??, johon h?net saattoi kummallinen kulkuriluonne ja jota h?nen viidennest?kolmatta ik?vuodestaan alkaen synkisti yhteiskunnan murheellinen v?liintulo , yhteiskunnan, jonka ulkopuolelle h?n vuotta my?hemmin joutui h?v?istyn?, syd?n rikkirevittyn?, luonne turmeltuneena.

Adrien tunsi h?m?r?sti h?nen tarinansa. H?nen ?itins? oli kertonut sen h?nelle kajoamatta yksityiskohtiin, varoittavana esimerkkin? paheellisesta el?m?st?. Mutta Adrien teki siit? aivan p?invastaiset johtop??t?kset. Ja useammin kuin kerran h?n oli sis?isen vaistonsa vet?m?n? l?hestynyt Stavroa, niinkuin l?hestyt??n soittokonetta, jonka ??nt? halutaan kuulla; soittokone oli vaiennut.

Muuten he olivat tavanneet toisiaan vain pari kolme kertaa, aina ulkosalla. H?nen ?itins? koti oli suljettu Stavrolta, niinkuin kaikki kunnialliset kodit. Mit?p? sanottavaa olisikaan ollut halveksitulla kulkukauppiaalla t?lle hemmoitellulle pojalle?

Stavro oli kaiken kansan silmiss? suurveijari, ja se h?n todella olikin ja tahtoi olla. Hoitamattomana ja puku rypistyneen?, vaikka se olisikin ollut uusi, n??lt??n puolittain maalaisena, puolittain kaupunkilaisena, paita silitt?m?tt? ja kauluksettomana, ilmeelt??n kuin hevosvaras, h?n k?ytteli kielt??n ja elehti tavalla, mik? huvitti ihmisi?, mutta samalla alensi h?nt? ja saattoi h?net ylenkatsotuksi.

H?n sinkautti keskell? katua tuttavilleen pilkkanimi?, jotka eiv?t koskaan olleet ilkeit?. Monet heist? saivat pit??kin ne. Jos joku miellytti h?nt?, pyysi h?n h?net kanssaan kahvilaan, tilasi puolikkaan viini?, ja juotuaan pist?ytyi ulos muka jollekin asialle, j??den sille tielleen. Jos joku vastaantulija pid?tti h?nt? liian kauan, saattoi h?n huudahtaa:

>>Se ja se henkil? odottaa sinua siin? ja siin? kahvilassa; mene pian!...>>

Kukkarojuttu oli viel?kin parempi. Kuten tunnettua, on it?mailla tapana, milloin haluaa kiert?? itselleen savukkeen, pyyt?? tupakkaa niilt?, joiden seurassa sattuu olemaan. Stavro ei hidastellut k??nty? ensim?isen vastaantulijan puoleen. Mutta sensijaan ett? h?n, k?ytetty??n tupakkakoteloa hyv?kseen, olisi kiitt?en antanut sen takaisin omistajalle, h?n pisti sen omaan taskuunsa, mink? l?pi se heti liukui maahan. Silloin h?n kiiruhti nostamaan sen yl?s, pyyhkieli sit?, pyyteli anteeksi, ja tahtoen muka panna sen omistajansa laskuun, h?n antoi sen sujahtaa ohi. Nikkeli- tai pahvikotelo putosi j?lleen kadulle.

>>Ah, kuinka k?mpel? olenkaan>>, huudahti Stavro.

>>Ei mit??n>>, vastasi tavallisesti ilveilyn uhri, tutkien vahingoittunutta koteloa, l?sn?olijoiden v??ntelehtiess? naurusta.

Share on: WhatsApp @Hash Facebook Tweet