Homepage
Login
Profile
BookClubs
dmBox
Read Ebook: Nuorta ja vanhaa väkeä by Nycander Fredrik Pitk Nen Ari Translator
Font size:
Background color:
Text color:
Add to tbrJar First Page Next Page Prev Page
Ebook has 1112 lines and 17740 words, and 23 pages
-- H?nell? on rahoja p??llisiksi -- arveli joku.
-- Jumal'aut, h?nell' on. -- Ollin is? ryiskeli hyvinvoivan n?k?isen?.
-- Morsiusparin malja sitten! -- kohotti Gert lasin ja ny?k?ytti Katrinalle, joka aivan hehkui punaisena.
-- Kiitos, Gert -- sanoi Olli ja koetteli hymyill?.
-- Niin, oikeastaan se ei ollut sinulle -- vastasi Gert. Ja niin tyhjensi h?n viinalasin pohjaan saakka.
-- Eik? teill? tule t??ll? tanssiakin? -- t?hysteli h?n ymp?rilleen.
-- Tietysti tulee -- arveli Ollin is?. -- Ja kun nyt olemme ravitut, niin voimme alkaa.
P?yt? kannettiin pois, soittaja viritti viulunsa ja alkoi sit? vingutella.
-- Kai sit? min?kin sitten saan tanssia morsiamen kanssa? -- kysyi Gert. -- Mit? sanoo Olli siihen?
-- Saathan sin? -- vastasi Olli vapisevin polvin, vaikkakin koetti n?ytt?? tyynelt?.
-- Hyvi? yst?vi? olemme me aina olleet -- sanoi Katrina.
Silloin otti Gert Katrinan vy?t?r?ist?. Ja siin? syntyi sellainen tanssi ruohikolla, ett? m?tt??t p?lisiv?t. Sellaista tanssia ei kukaan ollut koskaan n?hnyt. H?n kieputteli Katrinaa, niin ett? t?m? aivan nauroi ja kuiskasi:
-- No, mutta Gert!
H?n riippui Gertin k?sivarsissa kuin tahdoton olento. Ja Gert hehkui ruoasta, paloviinasta ja rakkaudesta, ja h?nen silm?ns? olivat hurjan tuliset.
-- Sin? tanssit kauniisti -- kuiskasi Katrina.
Ja he tanssivat niin alle omenapuiden, jotka upeilivat v?h?n loitommalla valkeissa, auringon valaisemissa kukissaan.
Ja siell? silitteli Gert Katrinaa, niin ett? t?m? aivan kiemurtelihe. N?ytti kuitenkin silt?, ettei h?n niink??n vastenmielisesti tahtonut suudelmaa. Ja niin Gert silitteli h?nt? viel? kerran.
-- Oh, sent??n, kuinka paljon min? sinusta pid?n -- l??h?tti Gert.
-- Gert, Gert!...
-- Miten hitolla voit sin? ottaa Ollin?
-- Gert!
Katrina n?ytti niin kovin onnettomalta ja k??nsi silm?ns? pois Gertist?.
-- Tanssikaamme toisten luokse -- rukoili h?n ep?toivoisena.
-- Ei, min? tahdon tiet?? sen -- tuskaili Gert. -- Min? tahdon tiet?? sen. Rahojen t?hdenk? sin?, sano?
-- Anna minun olla, Gert. J?t? minut!
-- Rahatko olivat siihen syyn?! Sin? et voi katsoa minua silmiin.
-- El? tee mit??n hullutuksia, Gert. Min? oli pakoitettu, min? olin pakoitettu!
-- Saatana soikoon! -- kirkui Gert.-- Ja sinusta kun min? uskoin niin paljon hyv??.
-- Ei se ollut minun syyni. Is? sen niin tahtoi...
-- Mutta sin? suostuit siihen!
-- Me olimme niin k?yhi?, Gert.
-- Siit? min? viis, mutta min? pidin sinusta, ja sinun olisi pit?nyt tulla minulle, kuuletkos.
-- Min? pid?n sinusta, Gert. -- Se tuli niin kauniisti ja hiljaisesti.
-- Ah, sellainen siunattu tytt?nen kuin sin? olet!
-- Tanssikaamme nyt toisten luo, ?l?k? virka mit??n.
-- En, en.
-- Voimmehan tavata sitten toisiamme monta kertaa, tied?n m?.
-- Kyll?, kyll?.
Gertin silm?t loistivat, kun he tanssivat takaisin toisten luo.
-- Te teitte oikein aimo kierron -- arveli Olli hieman harmistuneena.
-- On niin hauska tanssia -- vastasi Gert. Ja h?nen silm?ns? eiv?t eronneet Katriinasta.
-- Niin se on, niin se on nuorena ollessa -- my?nsi Katrinan is?.
-- Nyt tanssin min? -- sanoi Olli ja otti Katrinaa vy?t?r?ilt?.
Mutta Olli oli hintelo eik? h?nen jaloissaan ollut mit??n j?ntevyytt?.
Gert rupesi nauramaan niin, ett? koko h?nen ruumiinsa vapisi. H?n nauroi ei niin paljo tuon aviomiehen tanssille kuin sille ajatukselle, kuinka h?n tulisi peijaamaan Ollia. Ja kun Olli oli lopettanut tanssin, meni Gert h?nen luokseen ja l?i h?nelle k?tt? oikein reilusti, niin ett? Ollin polvet aivan horjahtivat, ja sitten sanoi h?n, kasvot hyv?? tuulta hehkuvina ja ??ness? mit? toverillisin sointu:
-- Min? olen aina ollut vihainen sinulle, Olli, Mutta ei maksa olla h?ijyn? ja pahaa tahtovana, kuules, jos tahdot kuten min?, niin juomme lasin yhdess? ja tulemme hyviksi yst?viksi.
Olli tuli oikein h?mm?styneeksi ja iloiseksi muutoksesta. Gert, jota h?n niin oli pel?nnyt!
Ja niin he joivat, ja Gert nauroi h?nelle vasten silmi? ja taputteli olkap?ille sek? kutsui h?nt?:
-- Minun rakas Ollini!
Ja kaikki muut jotka t?m?n n?kiv?t, olivat tyytyv?isi? t?h?n yst?vyyteen ja sanoivat toisilleen:
-- Niin hyv? mies, niin siivo mies!
Add to tbrJar First Page Next Page Prev Page