Homepage
Login
Profile
BookClubs
dmBox
Read Ebook: Nuorta ja vanhaa väkeä by Nycander Fredrik Pitk Nen Ari Translator
Font size:
Background color:
Text color:
Add to tbrJar First Page Next Page
Ebook has 1112 lines and 17740 words, and 23 pages
Translator: Ari Aalto
Release date: November 15, 2023
Original publication: Kuopio: K. Malmstr?m'in kirjapaino, 1900
Credits: Juhani K?rkk?inen and Tapio Riikonen
NUORTA JA VANHAA V?KE?
Kokoelma kertoelmia
Kirj.
Fredrik Nycander
Tekij?n luvalla suomentanut
Ari Aalto
Kuopiossa, K. Malmstr?m'in kirjapaino, 1900.
SIS?LLYS:
Esipuhe. Nuorta v?ke?. Matka Lysekiliin. Ei maksa vaivaa. Pohjakalaa. Kaksi kruunua. Kosinta. Vappuy?. Keulapuolella. Lumen alla. Tupa. Vahinkolaukaus. Kun pappi kuoli. Vanha laivuri. Kajavia. Vanhat neidit.
Esipuhe.
Olen nuori.
Ruotsin l?nsirannikolla sijaitsee kotini idyllimaisessa rauhassa kallioiden ja metsien keskell?.
T?m?n rannikon luontoa ja kansaa olen koettanut kuvata. >>Nuorta ja vanhaa v?ke?>>, joka suurimmaksi osaksi sis?lt?? tarinoita aiheineen juuri t?st? seudusta, on kolmas kokoelma samanlaatuisia kertomuksia.
Kaikkia niit? on kohdannut Ruotsissa suopea arvostelu.
Kun min? nyt kolkutan suomalaiselle syd?melle, tapahtuu se toivossa, ett? karun kuoren alta n?iss? kertomuksissani l?ydett?isiin rakkaus siihen turpeesen, jolla olen syntynyt.
Nuorta v?ke?.
Kuusikon suojaan oli Gert istuutunut katsomaan h??joukkueen ohikulkua. H?n oli surullisella tuulella ja pureksi ajatuksissaan ruohonkortta samalla kuin veltosti riippuvien kuusenoksien alitse silm?ili yli teiden ja niittyjen, jotka kylpiv?t auringon paisteessa.
H?n oli karkeapiirteinen ja laajaharteinen kaksikymmenvuotias nuorukainen. Nuori j?ttil?inen siin? istui ja unelmoi kivell?. Unelmat eiv?t olleet suinkaan iloisia. Katrina, h?nen syd?mens? rakastettu seisoi juuri alttarin edess? ja vaihtoi sormuksia Ollin kanssa. Saakeli sit? Ollia, kun sai tyt?n!
H?n toivoi Ollille jotakin pahaa, mutta Katrinalle -- ei toki, h?n olisi voinut laskea h?net puuvillapatjalle. Kun h?n vain ajatteli, kuinka ne nyt siell? seisoivat uskollisuuden lupauksia tekem?ss? -- varmaankin olivat he juuri lasketelleet sanat papin j?lest? -- k?viv?t h?nen kasvonsa tuskan rypist?miksi ja harmin kyynelet pakkautuivat h?nen silmiins?.
Kummallista, ett? ihminen voi pit?? niin paljon toisesta ja se, ett? t?m? ei voi v?litt?? takasin. Sen asian laita on hullusti maailmassa! Eik? h?n, Gert, ollut sanonut Katrinalle niin monta kertaa, ett? h?n oli kiusallisuuteen asti rakastunut h?neen, niin kerrassaan rakastunut, ett? tuskin tiesi mit? tehd? -- ja kuitenkin oli h?nen kerrassaan mahdotonta saada tytt? omakseen. Voiko kukaan k?sitt??, ett? h?n tahtoisi omakseen Ollin? H?nen, joka oli niin sairas pitk?t ajat, niin raihnas mies, ett? tuskin kykeni kynt?m??n, mutta ajoi mieluummin l??k?riin. Rahoja h?nell? oli tiett?v?sti -- ajatteles, jos tytt? rahojen takia olisi h?net ottanut. Ei, sit? h?n ei voinut koskaan uskoa. Se oli kehno ajatus, jonka paholainen oli h?ness? her?tt?nyt!
Gert puristi nyrkki??n yksin?isyydess??n, ja otsasuonet h?nen lakkinsa alla paisuivat.
Samassa kuuli h?n kirkonkellojen soivan. Hele?sti kaikuivat ne yli seudun ja varmaankin loivat rauhaa muiden mieliin, mutta Gertin teki niiden ??ni nyt vain levottomaksi. H?n odotti n?kev?ns? rattaiden tulevan ja ajavan ohi kuusimetsiin...
Pian voi h?n tomupilvest? eroittaa Ollin hevosen, ja sitten vieriv?t vaunut esiin. Niiss? istuivat Olli ja Katrina. Sitten tulivat muut. Mutta Gert istui ja katseli vaan Katrinan kasvoja -- h?n n?ytti niin vakavalta. Ja Olli oli t?n? p?iv?n? v?hemm?n kalpea kuin tavallisesti.
Rattaat vieriv?t ohi per?kk?in alam?ke? talonpoikaiskartanoon, joka hohti kauvempaa punaisena ja valkeana auringon paisteessa. Gert n?ki, kuinka kaikki laskeutuivat alas rattailta ja katosivat sitten talon ymp?rill? olevaan vihre??n puistikkoon. Sinne oli heille tietysti katettu h??p?yt? puutarhaan. Ja niin siell? tulisi olemaan tanssia ja viulunsoittoa ja heihuliheit? my?h??n iltaan.
Gert olisi voinut lopettaa itsens?! H?n tulisi t??ll? k?velem??n yksin ja samoilemaan kuusikon h?myss? samalla kuin rakkaus h?nen ruumistaankin rasitti.
H?n k?yd? vaahlasi edes ja takaisin sammaleisella maalla. Lahorastas lauleli puolip?iv?n l?mm?ss?, mehil?iset surisivat, k?vi yksi suhina ja kuiske kuusen oksissa, ruohikko kahisi, ja tikka takoa nakutteli koivun kylkeen, niin ett? lopuksi kaikki tuo yksi??ninen soitto h?nt? alkoi nukuttaa, ja h?n laskeutui maahan sel?lleen ja nukkui...
K?ki kirkui. Gert her?si siihen. H?n oli n?lk?inen kuin mets?sika ja matka kotiin oli pitk?. Silloin juohtui h?nelle mieleen hullu ajatus, ett? h?n menisi h??taloon. Kun h?nt? ei oltu kutsuttu, voi h?n menn? kutsumattakin. Hyvin mielell??n tahtoisi h?n n?hd? Katrinan morsiamena... Niin nousi h?n yl?s ja alkoi k?yd? taloa kohti samalla kuin hikoili paksussa viitassaan...
Kun he perill? saivat h?net n?hd?, pel?styiv?t he siell? ruohikossa istuessaan. Olli kalpeni hiukan, Katrina tuli levottomaksi, vanhukset pudistelivat p?it??n ja nuoret katselivat toisiaan ihmetellen, mit? nyt tuleman piti. Ei ollut mik??n hyv?n merkki se, ett? Gert tuli h??taloon. Ja vaikka kaikki olivat ?sken ilakoineet, vaikenivat he nyt kerrassaan, kun Gert astui sis??n ver?j?st? ja ottamatta lakkia p??st??n tervehti:
-- Hyv?? p?iv??!
Ensin ei kukaan vastannut tervehdykseen, mutta viimeinkin sanoi Katrinan is?:
-- Hyv?? p?iv??! Sin?kin olet liikkeell??
-- T??ll?h?n on h??t, ja min? ajattelin k?yd? tervehtim?ss? morsianta -- sanoi Gert.
Samassa astui h?n Katrinan luo ja otti h?nt? k?dest?.
-- Hyv?? p?iv??, Gert, ja tervetuloa!
-- Kiitos siit? sanasta!
-- Hyvi? yst?vi? olemme me aina olleet, ja nyt voit sin? hyvin istua alas ja saada osasi h??ruoasta.
Katrina sanoi sen niin s?vyis?sti ja siivosti, ja Gert katsoi h?neen lempe?mmin kuin koskaan ennen.
He eiv?t viel? olleet lopettaneet p?iv?llisi?, ja kun Gert nyt kiitti ja istui alas muiden mukana, alkoi kaikki olut ja viina, jota he olivat saaneet, tehd? heit? yh? puheliaammiksi.
-- Sin? et ollut kirkossa, sin? -- sanoi er?s.
-- Minun olisi pit?nyt olla siell?, tarkoitat sin?. Niin min?kin.
-- Katrina oli niin kaunis seistess??n alttarilla -- hymyili toinen.
-- Kaunis h?n on aina ollut, sen min? kyll? tied?n -- vastasi Gert painolla.
-- Sin? olet aina h?nest? paljon pit?nyt -- letkautti kolmas.
-- Kuuluuko se sinuun? -- tuumi Gert, ja heitti puhujaan silm?yksen, joka pani vaikenemaan.
-- No, no -- varoitteli Katrinan is?.
-- Olli oli varmaan my?skin kaunis? -- kysyi Gert pilkallisesti.
-- H?nell? on rahoja p??llisiksi -- arveli joku.
Add to tbrJar First Page Next Page