Read Ebook: Kertomuksia elävistä ja kuolleista by Reuter Jonatan Kurimo Anna Translator

Font size: 10 px 15 px 20 px 25 px 30 px 35 px

Background color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Text color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Apply/Save settings

Ebook has 453 lines and 22558 words, and 10 pages

"Mutta pit?? ?est? kotona pari p?iv?? panematta, sit? kokoon ja menem?tt? sill? ajamaan, vaikka on jo v?h?n niinkuin my?h??nlainen ajoaika!"

"No sit? on nyt aina niin paljon tointa tuon lautamiesviran t?hden ja kansakoulujohtokunta antaa my?s ty?t? -- mutta huomenna on minulla kai aikaa ryhty? toden teolla ty?h?n."

Ja aamulla istui Vigilius ylpe?n? kun kuningas korkealla heiluvalla istuimella poltellen "sinisi? veljeksi?" parhaasta piipustaan ja antoi kasvoinsa auringon paistaa h?ik?isev?n? ja mahtavana alas p?iv?l?isten, torpparien ja naapurien yli, jotka olivat kokoontuneet katsomaan tuota kauan puhuttua universaalilapio?est? ja sen ty?t?. Ja Vigilius loisti ja paistoi siin? hyv?ss? tietoisuudessa, ett? h?n osottautui kunnianimityksiens? arvoiseksi, h?n oli uran uurtaja, kyl?l?isten esikuva ja h?n oli niin hiton n?ps?ll? tavalla saanut koneen kokoon paljastamatta itse??n. "Niin, n?hk??s, eih?n sit? olla pilan vuoksi lautamies."

Mutta sin? kes?n? onnistui maanviljelys kuitenkin huonosti. Maa ei tullut ajoissa kuntoon ja seuraavana kev??n? rupesi Vigilius j?lleen kynt?m??n, ennen kun h?n sai iloa heilutella lapio?keell??n.

Mutta viel? t?n? p?iv?n? ajattelee Vigilius tuota asioitsiaa, joka ilmoitti sanomalehdess?, ett? universaali?es tekee kynt?misen tarpeettomaksi ja h?n on ruvennut ik??nkuin rahtusen ep?ilem??n painettua sanaa.

Er?maan kummitus

Torpan Fiina oli rakastanut merimiest?, joka pitkilt? matkoiltaan vierailla vesill? oli tullut kotipuoleen viett??kseen siell? kes??. Kun talvi l?heni, meni merimies matkoihinsa, ja Fiina istui yksin??n vanhan, puolisokean is?ns? ja monien ajatuksiensa kanssa maailman ihmeellisest? menosta ylimalkaan ja mit? pian tulisi tapahtumaan h?nen maailmassaan. H?nen kuukausim??ri? ajatellessaan ja ajatellessaan, istuissaan tuvassa, pilvenkorkuisten kuusien surullisesti suhistessa synk?ss? pimeydess? ylt'ymp?riins?, muuttuivat h?nen ajatuksensa yh? pahemmaksi, ja kun pienokainen tuli maailmaan, tunkeutui paholainen Fiinan ?idinsyd?meen ja pakotti h?nen ompelemaan s?kin, panemaan lapsen ja kiven siihen, solmimaan siteen kiinni ja kantamaan tuon vaikeroivan taakan salomaalle, miss? on lampi, jonka mustaa vett? er?maan puut puolikuivine ja v??ristyneine oksineen varjostavat. H?n ei tuntenut pistostakaan syd?mess??n, kun s?kki molskahti veteen ja katosi. Kun h?n sitten katsoi yl?s ja v?h?n t?hystellen silm?ili pitkin rantoja, olivat vanhat puut h?nen mielest??n pahan ja ilke?n kaltaisia osoittaissaan puolikuivilla oksillaan sinne ja t?nne. Sitten tointui h?n taas, nauraa r?j?hytti niille vasten silmi? ja l?hti kotiinsa torppaan.

Mutta moneen vuoteen ei Fiinan tie vienyt salomaalle. Sill? kuinka uhkamielinen h?nen syd?mens? olikaan, oli lammen kuva, sellaisena, kun h?n n?ki sen silloin kun s?kki putosi veteen, sy?pynyt h?nen mieleens? er?maan koston uhkaukselle.

Kun puolisokea is?vanhus oli kuollut, j?tti Fiina torpan ja meni palvelemaan talonpoikaistaloon, jossa oli paljon askaroimista. Nuoret rengit katselivat vastatullutta ja arvelivat, ett? h?n oli hiton korea katsella, mutta muuten oli h?n r?yhke?, tyly ja pahasuinen heid?n mielest??n. Ainoastaan muutamien kes?vieraina olevien nuorten herrain kanssa antautui h?n puheluihin ja hymyili heille ja syksyksi sanoi h?n itsens? irti palvelluspaikastaan muuttaakseen kaupunkiin.

"Mit? sin? siell? teet?" kysyi is?nt?.

"Palvelen", sanoi Fiina.

Mutta ennen kun syksy tuli, oli paljon ehtinyt muuttua toiseksi...

Fiina teki tavallisissa oloissa kotiaskareita, laittoi ruuan, lypsi ja h??r?eli navetassa. Mutta toisinaan, kun hein?n korjuu oli kiireimmill??n ja rukiinaikana, t?ytyi koko v?en menn? niitylle ja pellolle; silloin t?ytyi v?liin yhden, v?liin toisen, kuka vaan parhaiten ehti, hakea lehm?t mets?st?, silloin, kun ne eiv?t itse saapuneet taikka kun kellokas oli eksynyt takamets?n soihin ja roukkioihin.

Er??n? p?iv?n?, jolloin oli ollut kiire ulkot?iss?, rupesi puolen p?iv?n aikana tuulemaan ja pilveilem??n. Mets?ss? humisi ja ryskyi ja ty?n? oli koota sis??n toisen niitoksen kuivunutta hein??. Pilvet kulkivat mustina ja raskaina, mutta miten lieneek??n, haihtuivat ne taas pois ja illan suussa tuli ilma kauniimmaksi. Se joka oli ollut lehmi? hakemassa, ei ollut l?yt?nyt niit? kaikkia. Kaksi el?imist? olivat mets?n ryskeess? kadottaneet kuuluvistaan kellon kilahtavan ??nen, eronneet laumasta ja eksyneet. Niit? piti Fiinan l?hte? hakemaan, h?nen, joka oli enemm?n ollut kotona ja v?hemm?n v?synyt. Mutta katsokoon vaan, ettei itsekin eksyisi, oli is?nt? sanonut. Mutta kuitenkin k?vi h?nelle juuri niin.

El?imet olivat t?n??n olleet kaukana nummella, jossa siell? t??ll?, harjun notkelmissa kasvoi ruohoa. Sitten olivat ne luultavasti menneet alas suorapaikkoin juomaan. Sinne p?in tuli Fiinan siis suunnata matkansa, tuumi se, joka oli ajanut kellokkaan kotiin. Kun Fiina ehti nummelle, alkoi jo h?m?rt??.

"Tui kotiin, tui kotiin, tui tuii!" kaikui halki mets?n pitkin venytetyin s?velin.

"Tui kotiin, tui kotiin!"

Sitten seisahtui Fiina ja kuunteli henke??n pid?tellen. Ei mit??n vastausta kuulunut. Yh? edelleen kulki h?n karjapolkuja pitkin, joita k?vi ristiin, rastiin joka suuntaan, yh? edelleen suota kohden, kuten h?n luuli, ja houkutteli houkuttelemistaan. Taivas oli yh? viel? pilvien peitossa, mutta juuri siin?, mihin aurinko laski, oli kirkas kohta. Ja kun aurinko loisti t?st? aukosta, levisi yht?kki? kuin veripunainen valovirta yli maailman. Se v?rj?si mets?t punaisiksi, vuoren typpyr?t punaisiksi, honkien latvat kimaltelivat vihert?vin? ja purppurankarvaisina ja rungot seisoivat kuin hele?npunaiset pylv??t sadun lumotussa linnassa. Maa oli punainen, niin ett? Fiinan silmi? h?ik?isi ja toisinaan loisti illan hohde puiden lomitse, kuin olisi koko mets? ollut tulessa. T?ss? v?rien taikaloisteessa k?vi Fiinan mieli niin kummalliseksi ja kamalaksi, ettei h?n en?? eroittanut polkua polusta, vaan eksyi vihdoin kokonaan eik? huomannut muuta merkki? tiest?, kuin muutamia vanhoja j?lki?, jotka olivat t?ynn? mustanpunervaa vett?.

Kun h?n oli k?ynyt tuon kostean pehme?pohjaisen, ruskea-multaisen notkon poikki, jossa kasvoi tihe?ss? pieni? puita ja pensaita, tuli h?n taas lujemmalle maalle, mielens? rauhoittui v?h?n ja h?n huusi taas:

"Tui kotiin -- tui tuii!" Mutta ei yht??n mylviv?? vastausta kuulunut.

Silloin oli h?nen mielest??n paras k??nty? ymp?ri. Mutta nyt huomasi h?n yht?kki?, ettei h?n tiet?nyt miss? oli. Ja sitten sammuttivat viel? lis?ksi pilvet valon, niin ett? mets? ?kki? tuli melkein pime?ksi. Fiina rupesi pelk??m??n, h?n saisi viett?? kylm?n y?n villiel?inten keskell? ja kaiken, mit? er?maassa voi l?yty? -- ja mit? se on, sit? ei edes tied?, sill? yksi on n?hnyt yht?, toinen toista, kummallisia nelijalkaisia siivekk?it? el?imi?, harmaita velhoja, jotka olivat ihmisten kaltaisia, mutta hiipiv?t hiljaa ohi, tytt?j?, jotka k?viv?t puolialastomina ja rallattivat kun hullut ihmiset, hiukset hajallaan, ja tulikonnia, jotka meniv?t l?pi veden ja valkean. Kun h?n siten kulki ja pelj?tti itse??n moisilla ajatuksilla, tuli h?n aukealle paikalle, jossa oli muutamia vanhoja honkia hajallaan siell? t??ll?. H?n arveli voisikohan se olla joku noista hiilipuiden kaatopaikoista, joita oli takamets?ll?, jossa aikojen aikoina oli poltettu hiili? ja myyty rautatehtaisiin. Juuri k?ydess??n, narskahti h?nen jalkainsa alla, se oli hiilten j??nn?ksi?. T?m?n seudun pit?isi olla tuttua, arveli h?n. Mutta kuinka h?n etsikin, ei h?n l?yt?nyt tiet?, jonka piti viem?n t??lt? kotiin p?in. Vihdoin l?ysi h?n tihe?st? kuusimetsik?st? vanhan miilunpolttajan majan ja h?n p??tti viett?? mieluummin y?ns? siell? kuin kulkea umpim?hk??n ymp?ri mets??. Se oli hatarasein?inen, ilman ovea ja sen tuohikatto oli puoleksi sortunut sis??n, mutta siit? oli sent??n v?h?n suojaa. Nurkassa oli l?j? puolim?d?nneit? olkia.

Pilvipeite kajautui repeileviin hattaroihin taivaan rantaa kohti ja kuu nousi puiden takaa. Majan kaikki sein?n raot irvisteliv?t, kuu kumotti katon l?pi ja oviaukko oli kuin suuri, valkoinen neliskulmainen l?pi. Oli rauhallista, mutta ei hiljaista. Kaikkialla kuului ??ni?, joilla ei tuntenut olevan syyt?, eik? alkua, jotka voivat olla ihmisten jalkojen narinaa, mutta yht? hyvin kyhmyisen, kuivan hongan tuntematonta kielt?, ne voivat olla kehr??j?lintujen ??nten surinaa, mutta yht? hyvin rukin py?rin??, jota vanha noita pit?? k?ynniss?, ne voivat olla lintujen siiven suhinaa, mutta my?skin mets?kummitusten ja henkien kuiskeita.

Fiina istui majan oljilla ja tuijotti oviaukkoon. H?n oli kiihottanut mielens? mietteill??n ja istui vaan ja odotti, ett? y? kuluisi. Silloin muisti h?n ?kki?, ett? mets?ss? oli useampia sysipoltto-alueita, ja ett? yksi sellainen oli my?skin ihan l?hell? sit? lampea, mihin h?n aikoinaan oli heitt?nyt s?kin jossa oli lapsi. Sinne asti ei h?nen sent??n olisi pit?nyt ehti? -- se oli toisella suunnalla. Ajatus lapsesta pelj?tti h?nt? kuitenkin viel? enemm?n ja h?n rupesi miettim??n katkismusta. "Ei sinun pid? muita Jumalia pit?m?n minun edess?ni" -- ei, sit? ei h?n toki ollut tehnyt. "Ei sinun pid? turhaan lausuman Herras, sinun Jumalas nime?." Niin, ei h?n juuri niin rivosuinen oikeastaan ollut, mutta ehk? sent??n joskus ajatuksissaan. "Ei sinun pid? huorin tekem?n" -- "Ei sinun pid? tappaman." Voi, voi, voi! H?n oli tehnyt ensinmainitun, mutta se ei liene niin vaarallista, ajatteli h?n yksinkertaisuudessaan, mutta se toinen. Oi, voi, voi! H?n painoi k?den syd?nt??n vasten -- silloin t?misi yht?kki? maa oviaukon luona ja siin? seisoi musta kummitus kuun valossa -- se oli paholainen -- h?n oli n?hnyt sen kuvan viinalohik??rmeen p??ll? tuvassa, kotona -- kaksi karvaista jalkaa, hontelo ruumis, suuret korvat ja sitten kartioilla nuo kauheat siivet tuntosarvineen -- nyt tuli paholainen hakemaan h?nt? tuon s?kin t?hden -- h?n veti hameen kasvojensa yli -- kuuli p?ristyksen, huusi kuin kuoleman tuskassa ja heitt?ytyi alas painaen p??ns? olkiin. Kuinka kauan h?n makasi, ei h?n itsek??n tiennyt, mutta kun h?n tointui ja uskalsi katsoa ulos, oli paholainen poissa ja aamuruskon kajastus levisi puiden takana, jotka kuvastuivat taivasta vasten v??ntyneine, puolikuivine oksineen. Oliko h?n siis kuitenkin tullut lammelle? Ne olivat samoja puita, joita kasvoi sen j?rven rannoilla, jonka pohjalla s?kki oli.

Hui, kuinka se huusi! Taivaan Jumala armahda minua! Lapsi huutaa viel?, huutaa, huutaa... kime?sti, vaikeroiden, se itkee, itkee. Taivaan Jumala, armahda -- se on vedenhaltia, joka tahtoo kostaa... se itkee, itkee -- lamminhaltia, josta olen kuullut ihmisten puhuvan, kummitus, paholainen toisessa muodossa... Mutta p?iv? valkenee... h?nen t?ytyy nyt uskaltaa l?hte? pois... Herra Jumala, h?nen t?ytyy l?hte?... ry?mii ulos majasta ja nousee yl?s, n?kee lammen jyrk?nteen alapuolella... ja samalla k?vi kuin ry?ppyinen roiske yli kirkkaan, tyynen veden pinnan ja kauhea haamu sy?ksyy eteenp?in pitkin vett?, voimakkain, l?isk?ht?vin siiveniskuin. Alhaalta vedest? kuuluu helvetillinen melu... pian saavuttaa hirvi? h?net... mutta h?n juoksee... niin, h?n juoksee kuin henkens? edest?, muistaa kuitenkin vet?? hiuspalmikot leukansa alle, ettei paholainen, joka rynt?? h?nen per?ss??n, saa niist? kiinni takaap?in. Pensaissa rytisee ja r?tisee monessa kohden... mutta h?n juoksee hengen edest?. Sitten n?kee h?n harmaapukuisen miehen k?velev?n puiden v?liss?... siis on h?n kokonaan mennytt?... tuolla tulee itse mets?ihminen h?nt? vastaan... Fiina huutaa kuin riivattu, kompastuu puunjuureen ja kaatuu ja j?? makaamaan kasvot maata vasten ja tukiten k?sill??n korviaan.

Yst?v?llisin sanoin saa is?nt? Fiinan taas virkoamaan ja vei h?net kotiin. H?nell? ei ollut en?? mit??n vastustusvoimaa, h?n ei voinut salata mit??n, vaan kertoi kaikki, mit? oli n?hnyt mets?ss?. Osa ihmisist? uskoi mit? h?n sanoi, puisteli ajattelevasti p??t??n ja arveli, ett? sellaista on ennenkin n?hty lammen puolella. Mutta ylioppilas, joka oli kes?vieraana, puhui oppineita sanoja hirven varjokuvasta haarukkaisine sarvineen -- ne olisivat muka olleet paholaisen siivet -- kuikan valittavasta ??nest? ja vaikeudesta saada ilmaa siipiens? alle, lent?iss??n yl?s. Voihan se tosin olla niinkin, arvelivat ihmiset, mutta kun paholainen on irti, niin on se irti ja ainahan siell? salomaalla on ollut kummituksia. Sen ovat vanhat sanoneet ja heh?n sen parhaiten tiet?v?t. Sit? paitsi, puhutaanhan katkismuksessakin mets?nhaltioista, vedenhaltioista, tontuista ja muista senkaltaisista.

Sen y?n j?lkeen oli Fiinan luonto toisenlainen. H?n oli lempe?mpi ja yst?v?llisempi ja aivankuin voitettu mielelt??n. Er?maan kummitus oli rangaissut h?nt?. Toisinaan meni h?n kirkkoonkin ja antautui keskusteluihin uskovaisten joukon kanssa, joka teki ty?t? voittaakseen uusia sieluja oikeaan kotiin.

Mutta miten lieneek??n, tuli kuitenkin tuo lapsijuttu ilmi... luultavasti oli h?n jo mets?ss? puhunut siit? is?nn?lle... siell? pelj?styksiss??n. Toiset palvelijat rupesivat katselemaan h?nt? ep?luulolla ja puhuivat peittelevin sanoin tapahtumasta. Mutta sit? ei heid?n olisi pit?nyt tehd?. Fiinahan oli k?rsinyt rangaistuksensa -- Herra Jumala -- olihan h?n k?rsinyt mets?ss? -- ja olihan h?n n?yryytt?nyt ihmisten ja Jumalan edess?. Mit? sanomista oli siis piioilla ja rengeill?. Uhkamielisyys rupesi uudestaan nousemaan h?nen syd?meens? ja h?nen silm?ns? muuttuivat ilke?n n?k?isiksi. Pian oli h?n samanlainen kuin ennenkin, ja kun h?nen piti l?hte? k?r?jiin lapsi- ja s?kki-jutun t?hden, oli h?n saanut kyllikseen kanssaihmisist??n, juoksi alas kotiniemekkeelle ja heitt?ytyi salmeen.

Kaksi vanhusta.

Se tapahtui kerran harhaillessa merell?. Olin purjehtinut useita p?ivi? milloin penikulmien laajuisilla aukoilla, milloin kapeitten, hymyilevien salmien l?pi, milloin punaisten merikallioitten lomissa. Huvini oli ollut uhmailla valkeita aaltoja, purjehtia huimaavaa vauhtia pitkin tyyni? vesi? tuulen suojassa matalien vuorent?yk?mien v?liss? ja kun kaunis, p?ilyilev? lahti houkutteli liian voimakkaasti, olin laskenut ankkurin. Olin purjehtinut auringonpaisteessa ja sateessa, punertavassa h?m?r?ss? ja valkoisessa kuunvalossa ja nyt oli mielest?ni hauskempi viett?? y?t? maalla, kuin kajutassa.

Kun siten ajelehdin er??seen salmeen, avautui ?kki? toiselle puolen viheri? niittyrantainen lahdelma jyrkkien vuorien v?liss? ja niityll?, vanhan lehmuksen alla oli punainen tupa. Porstuan keltaiset kaksoisovet olivat tosin suljetut, mutta savupiipusta nouseva sininen savu oli merkkin?, ett? asukkaat olivat kotona. Suuntasin veneeni tuulen yl?puolelle ja hetkisen kuluttua laskin ankkurin.

Purjeiden kokoaminen ja kaiken kuntoon paneminen y?ksi vei v?h?n aikaa ja kun olin saanut ne tehdyksi ja katselin rantaan p?in, olivat keltaiset ovet auki ja laituria kohden tuli vanhus, kumarainen ja kankea, mutta jonka ryhdiss? kuitenkin oli jotakin, joka ilmaisi, ett? h?n oli ollut merimies. H?n souti ruuhella ulos rannasta ja kysyi tulisinko maalle.

Josko saisin y?sijaa? Tietysti. Viel? ei h?nen ollut tarvinnut kielt?? kulkioilta ja purjehtioilta y?n suojaa, vaikka ei kenties en?? ole pitk?lti siihenk??n aikaan. Sill? sek? h?n ett? eukko olivat tulleet vanhoiksi ja melkein saamattomiksi. Ja kun eukolla ei en?? ollut voimia keitt?? useammalle henkil?lle, eik? laittaa useampia vuoteita kuntoon, ja kun h?n itse, vanhus ei jaksanut hakata tavallista enemm?n puita, silloin t?ytyi varmaankin vastata kielt?v?sti -- mutta siihen asti oli aina jokainen rehellinen matkustaja tervetullut heille, samoin kuin h?nkin oli nauttinut vieraanvaraisuutta monen luona eri maissa. H?n oli nimitt?in purjehtinut ennen maailmassa.

Tuvassa istuu vanha mummo kangaspuissa. Sis??n astuissamme hellitti h?n luhat ja tuli minua vastaan melkein laahustavin askelin. Mutta katse, joka lasisilmien l?pi minua kohtasi, oli yst?v?llinen ja miellytt?v?. Saatuaan tiet??, ett? j?isin y?ksi, rupesi h?n rauhallisesti ja hiljaa puuhailemaan ruuan kanssa sill'aikaa kun kissa silitteli selk??ns? polveani vasten ja vanhus itse k?vi p?yd?n viereen istumaan.

Tuvassa vallitsi erinomainen hiljaisuus. Harvoin ovat loppuun kuluneen ty?p?iv?n viimeiset hetket minuun sellaista vaikutusta tehneet kun t??ll? n?iden patriarkallisten, kunnia-arvoisten vanhusten kodissa, jossa he el?v?t hiljaa omassa maailmassaan, jonka he itse ovat raivanneet itselleen er?maasta. Niityn ja perunamaan ovat he muokanneet kahden m?en v?liseen suonotkoon, tuvan ja ulkohuoneet ovat he rakentaneet, ja huonekalut oli ukko itse suurimmaksi osaksi tehnyt taloutta alkaissaan, tai ollessaan kotona jonkun talven vaimonsa ja pienokaisten luona. Ikkunaverhot, matot ja vaatteet oli vaimo kutonut ja ommellut, ei ainoastaan ne joita nyt k?ytettiin, vaan kaikki nekin, mit? aikoinaan on tarvittu taloudessa niin hyvin puolivillaiset ja pellavaiset kun pumpulisetkin. Kaikki el?m?nmuistot olivat heill? ymp?rill??n, paitsi lapset, jotka olivat lent?neet ulos pes?st? ja kyntiv?t nyt vuorostaan laineita taikka raivasivat pelloksi uusia suorotkoja. Oli niin ihmeen rauhaisaa. Vanhukset olivat ty?nt?neet nahkakeng?t jaloistaan maton p?tk?lle oven viereen ja k?veliv?t ymp?ri kotitekoisissa tallukoissa -- minusta tuntui, kun eiv?t he itse olisi tahtoneet saastuttaa pyh?tt???n meluamalla, vaikka ymm?rsinkin, ett? syyn? oli lattian pesun hankaluus. Ainoa ??ni, joka keskeytti hidasta keskustelua, oli puiden r?iskyn? takassa ja ??ni, joka syntyi siit?, kun jokin keittoastia otettiin alas sein?lt?.

Ylh??ll?, katon-aluksen alla olivat pyssyt, joita nyt en?? ei juuri k?ytetty ja niiden vieress? joukko sinisi? paperik??r?j?, joiden pian huomasin olevan merikorttia. Nurkkahyllyll? oli suuri kompassi ja pitk? t?hystin -- se oli ostettu Rostokista. Vanhus oli purjehtinut rippikouluajastaan alkaen, ensin laivapoikana ja kokkina ja jungmannina, mutta sitten oli h?n suorittanut tutkinnon ja kuljettanut priki? ja kuunaria monena Herran vuotena It?merell? ja sen lahdilla. Se oli vanhaan, hyv??n aikaan. Nyt ei se en?? kannattanut noiden h?yrylaivojen t?hden. H?n oli tullut vanhaksi sopivaan aikaan, arveli h?n.

Mutta vaikka h?n oli tullut niin huonoksi, niin ei h?n saanut kokonaan luopua merimiesel?m?st??n.

"Sill? viel? t?n?kin tulevat ne t?nne saadakseen minut luotsiksi milloin Vaasaan, milloin Pietariin."

Ukko hymyili hieman, kenties jonkinlaisella tyytyv?isyydell?.

"Ja parin p?iv?n kuluttua l?hden min? pojan kanssa -- h?n on nelj?nkymmenen vuotias -- Loviisaan. Kauemmaksi it??np?in en en?? l?yd?. Kun tulee vanhaksi, niin unohtaa yhden ja toisen meriviitan, eik? muista kaikkia vuorenk?rki?."

"Eik? poikanne voi saada ket??n nuorempaa kanssaan?"

"Se on nyt siten, ett? sen t?ytyy ik??nkuin kulkea is?lt? pojalle. Meill? on monta merkitsem?t?nt? v?yl??, joiden l?pi me kuljemme silloin kun muiden t?ytyy kulkea kiertotiet?. Ne olen min? oppinut is?lt?ni ja h?n h?nen is?lt??n ammoisista ajoista alkaen ja minun tulee j?tt?? ne pojalleni perinn?ksi ja oikeus pysyy oikeutena."

"Kuinka vanha te olette?"

"Ainoastaan kahdeksankymmenen vuotias. ?iti on kahdenyhdeks?tt? ja h?n hoitaa taloa minun poissaollessani."

"Mutta nuoret?"

"Tytt? on naimisissa. Poika asuu t?ss? samalla maalla, vastaisella puolella. H?n on nyt ostanut jahdin."

"Keltalaitaisen jahdin," lis?si eukko, joka oli ylpe? siit?, ett? se ei ollut muiden jahtien kaltainen, "ja oikein risteilij?n, sill? sellaisia eiv?t ole kaikki, kuten is? sanoo. Ja kun h?n ansaitsee v?h?n, hankkii h?n itselleen kaljaasin."

"Ehk? h?n saa sen," arveli vanhus, "kun meit? ei en?? ole ja h?n saa sen v?h?n, mit? meilt? j?? j?lelle."

"Mutta nyt t?ytyy meid?n menn? lehm?n luo, is?."

Hiljaa l?htiv?t nuo kaksi vanhusta sukkasillaan tuvan lattian poikki, pistiv?t nahkakeng?t jalkaansa ja k?veliv?t hitain askelin porstuan l?pi pitkin polkua niityn poikki navettaan, vaimo kantaen kahta kiulua ja ukko per?ss?, ?mp?rill? vieden juoman lehm?lle, molemmat kumaraisina ja tasaisessa tahdissa, joka ilmaisi, ett? he jo monta vuotta ovat suorittaneet tuon matkan yhdess?.

Kun maito oli kannettu sis??n, menimme me kaksi miehen puolta hakkaamaan puita, s.o. vanhus katseli, kuinka hakkaaminen sujuisi minulta ja hakatessani kertoi h?n, miten on menetelt?v?, saadakseen kirveen pysym??n varressaan. H?n tunsi kaikki kokemuksesta.

Kun tulimme tupaan, tuotiin uusia perunoita p?yd?lle ja tuoretta haukea -- sill? viel? jaksoi vanhus laskea koukkuja -- ja tuoretta voita, sill? viel? jaksettiin kirnuta, kun vuorotellen liikuteltiin m?nt??.

Share on: WhatsApp @Hash Facebook Tweet