Homepage
Login
Profile
BookClubs
dmBox
Read Ebook: Kertomuksia elävistä ja kuolleista by Reuter Jonatan Kurimo Anna Translator
Font size:
Background color:
Text color:
Add to tbrJar First Page Next Page
Ebook has 453 lines and 22558 words, and 10 pages
Translator: Anna Klulas
Release date: November 6, 2023
Original publication: H?meenlinna: Boman & Karlswson, 1902
Credits: Juhani K?rkk?inen and Tapio Riikonen
KERTOMUKSIA EL?VIST? JA KUOLLEISTA
Kirj.
Jonatan Reuter
Tekij?n luvalla suomentanut
Anna Klutas
H?meenlinnassa, Boman & Karlsson, 1902.
SIS?LT?: S Haahka. Universaalilapio?es. Er?maan kummitus. Kaksi vanhusta. Kev?t. ?iti. P?iv?kirjasta. Minuutin taiteilijana. Girolamo. Hautarakennus. Savenvalaja Willberg'il?iset. Er?s jumalanpalvelus.
Haahka.
Lumi on kadonnut meren??ren saarilta ja kareilta, ainoastaan muutamassa varjoisassa kuilussa n?kyy joitakuita sulautuvia, harmaita j??nn?ksi?. J??lohkareet musertuvat pala palalta yh? pienemmiksi, jauhautuvat vuoria ja kivisi? rantoja vasten sohjuksi, kev?tt? tekev?n myrskyn maininkien vy?ryess? verkalleen eteenp?in ja asettuvat vihdoin laajaksi, metallihohteiseksi pinnaksi. Haahkat, jotka kauvan ovat istuneet parvissa, ulkona j??n syrj?mill?, hajautuvat parittain matalikolle, toinen valkean ja vihre?n loistavana, toinen ruskeana, molemmat komeita katsella, kun aurinko nousee aamulla ja lemmenleikki ulkona, meren loistavalla pinnalla k?y, ??nin t?ynn? houkuttelua ja kaihoa, hyppien laineilla ja loiskuttaen siivill??n vett?, joka muodostuen patsaiksi, kimaltelee kuin hopea.
Mutta kun lepp?pensaat k?yv?t nupulle, ja yrttien ensimm?iset pienet lehdet kurkistavat auringonl?mmitt?mist? vuorenhalkeamista, silloin her?? ruskean haahkan ?idinvaisto ja h?n pyrkii yl?s tasaiseksi hankautunutta vuorenrinnett? ja valmistaa itselleen myrskyn alaspainaman katajapensaan alle pes?n korsista, jonka h?n sisustaa oman rintansa untuvilla. Aurinko paahtaa alas katajapensaan lomista ja pes?ss? on l?mmin ja hyv? olla ja viel? parempi olisi, jos h?n olisi turvassa vihollisilta, joiden h?n tiet?? vaanivan joka taholla. Tuskallisesti kuuntelee h?n jokaista vierasta ??nt? vilkasten silmien t?hystelless? yli kivien ja paasien jokaista suurta, ruskeaa hirvi?t?, joka kulkee merell?. Mutta kun varhaiset tyynet aamut koittavat, silloin kuulee h?n valkovihre?n houkuttelun alhaalta paaden luota, silloin her?? lemmenkaipuu uudestaan ja sen voima on suuri ja h?n lent?? sen luo, joka odottaa v?lkkyv?ss? vedess?.
Er??n? p?iv?n? kuulee ruskea, istuessaan haahkanuntuvissa l?mpim?sti ja hyvin, r?k?tt?v?n ??nen ja kun h?n kurkistaa katajapensaan alta n?kee h?n harmaan- ja mustankirjavan k?velev?n alhaalla ranta?yr??ll?, sen harmaan- ja mustankirjavan, joka sy? kaikenmoista, eik? kammo edes m?t?? kalaa, joka on riidassa kaikkien kanssa, sek? pienten ett? suurten ja joka tavallisesti voittaa sen vuoksi, ett? sill? on niin monta metkua ja ett? sill? on niin ilke?, vaajamainen nokka. H?n n?kee harmaan- ja mustankirjavan k?velev?n rannalla nyykytt?en p??t??n. No, nyt l?yt?? se tuon kuolleen turskan, joka on ajelehtinut maalle ja josta valkeat ovat jo poistaneet kaiken sy?t?v?ksikelpaavan. Mutta harmaan- ja mustankirjava k??ntelee luurankoa, halkaisee p??kallon ja l?yt?? sen sis?lt? jotakin, jonka se nautinnolla nielasee. Sitten lent?? se muutamilla rumilla siivenly?nneill? yl?s kivelle, r?yhist?? h?yheni??n ja n?ytt?? oikein tyytyv?iselt?.
Mutta haahkaemo ei ole tyytyv?inen. Tosin on h?n hyv?ss? k?tk?ss? katajapensaan alla ja melkein kanervien ja harakanmarjavarsien peitossa, niin ettei h?n pit?isi olla huomattavissa, mutta harmaan- ja mustankirjavan silmilt? ei voi sent??n koskaan olla oikein turvassa. H?n makaa liikkumattomana ja katselee tuon k?mpel?n linnun varjokuvaa, joka istuen kivell?, kuvastuu vasten kirkasta, vaaleaa vett?, joka loistaa aina taivaanrantaan asti, aina viimeiseen kohtaan asti, jossa valkovihre?t lep??v?t yhdess? koossa.
Hui, nyt tuon ruskean ?idinsyd?n oikein vavahti. Harmaan- ja mustankirjava ly? siivill??n ja k??nt?? niin omituisesti silmi??n, aivan kun tiet?isi se jotakin. Sitten ottaa se vauhtia, hypp?? alas kivelt?, alkaa k?vell? ja ny?k?t? ja suuntaa kulkunsa suoraan kanervikkoon, suoraan pes?? kohti ly?den siell? t??ll? mustalla, likaisella nokallaan alas halkeamaan. Haahka painautuu yh? syvemm?lle pes??ns?, kohentelee korsia ymp?rill??n ja koittaa pysy? hiljaa. Harmaan- ja mustankirjava hyppii ja hyppii -- on niin ep?tasaista ettei se voi k?vell? kunnollisesti -- ja tulee yh? l?hemm?ksi. Nyt ottaa se pitk?n hypyn ja laskeutuu alas katajapensaaseen, niin ett? se huojuu ja makaaminen sen alla tuntuu oikein p?yristytt?v?lt?. Yht'?kki? p??st?? harmaan- ja mustankirjava kauhean melun, heitt?ytyy yl?s ilmaan ja lent?? alinomaa huutaen, parasta vauhtiaan mets?maita kohti. Seuraavassa hetkess? n?kee haahka maatessaan pes??n painautuneena kuten jonkun kolmion muotoisen tumman suhistavan alas pilvist? ja sy?ksyv?n yksin?isen harmaan linnun kimppuun, sen harmaanlajisen, joka tavallisesti tulee v?h?n my?hemmin ja laulaa sumuisina p?ivin? niin ett? ilmassa hel?j??. Haahkaemo v?risee katsellessaan sit?, sill? h?n tiet??, ettei tuolla el?v?ll? nuolella ole rahtuistakaan armahtavaisuutta, vaan kantaa saaliinsa kynsiss??n ja sy? sen hyv?ll? ruokahalulla jollakin et?isell? vuorella. Mutta joka tapauksessa on h?n p??ssyt harmaan- ja mustankirjavasta, joka ei ollut ollenkaan hauska ja suuri, ruskea, kolmiomainen lent?? harmaa kynsiss??n v?kevin siiveniskuin, eik? varmaankaan palaa niin varsin pian takaisin.
Kauan ei haahka t??ll? pes?ss? saa olla rauhassa. H?n kuulee melua, aivan kuin vesi liikkuisi kiven ymp?ri rannassa, laineen tahdissa, nyt on hetken aikaa hiljaista, ja sitten kuulee h?n t?min?? vuorelta ja kahinaa pensaista ja h?n ymm?rt?? nyt, ett? se on noita suuria pitk?jalkaisia, jotka l?hett?v?t vinkuvia kivi? salamalla, savulla ja jytin?ll?, taikka noita suuria lyhytjalkaisia, joilla on paljon kahisevaa ymp?rill??n ja jotka vilkkaasti k?yv?t edestakaisin kumartuen alas ja lyykistellen kivien ja pensaitten lomissa. Nyt kuulee h?n melua ihan vierest??n, jokin koskettaa pensasta, h?n tekee pel?styksiss??n liikkeen ja huomaa samassa, ett? h?n on tullut keksityksi. Pari ruskeita jalkoja ilman uimanahkaa n?kyy pensaan etupuolella ja l?hestyy levitetyin kynsin, ne tahtovat n?ht?v?sti tarttua h?neen. Mutta juuri kun ne ovat iskem?isill??n kiinni h?neen, heitt?ytyy h?n syrj??n, saa ilmaa siipeins? alle ja sy?ksyy alas mereen. H?n ehtii kuulla ainoastaan huudon, toiselta taholta jyrin?n ja vinkuvan ??nen ja r?iskett? vedess?. Mutta paaden ulkopuolella ui h?n edes ja taas sukeltaen ja lepattaen kunnes tuo pitk?jalkainen ja kahiseva katoavat ja h?n n?kee suuren hirvi?n kantavan noita vaarallisia ry?v?reit? heid?n punaista pes??ns? kohti et?isess? mets?maassa.
Kun haahka taas uskaltaa palata pes??ns? ei siell? en?? ole munia ja untuvat ovat poissa, niin ett? kovat korret ja kivet pist?ytyv?t esiin kaikkialta. Silloin valtaa h?net suru, h?n lent?? kauas ja etsii valkovihre?n ja valittaa sille tuskansa, kunnes he uudestaan alkavat leikkins? ja pes?nrakennuspuuhansa, noukkien uusia untuvia molempien rinnoista. Nyt voi sattua, ett? pes? saa olla rauhassa. Mustan- ja harmaankirjava on n?kynyt menneen et??lle, valkeat eiv?t ole uskaltaneet tulla n?in yl?s maalle ja suuret pitk?jalkaiset ja lyykistelev?t kahisevaiset eiv?t ole ehtineet tulla, tai ovat unohtaneet paikan -- niill? on varmaan ollut pidett?v? huolta niin monesta pes?st?. Ja niin auttaa ruskea haahka jonakuna kauniina aamuna untuvapukuiset vikisev?t pienokaisensa alas merelle, opettaa niit? istumaan, juoksemaan ja uimaan, n?ytt?? heille mink?laista ruoka on ja mist? sit? on etsitt?v? ja kertoo miss? ne lahdet ovat, joissa ne ahnaat, pitk?ll??n olevat asustavat, jotka el?v?t vedess?.
Ulkona, meren matalikoilla on el?m? valoisaa, raittiina auringonnousuaikoina ja kun aamutuulahdukset alkavat, nousee perhe maalle, tuulen suojassa olevalle niemekkeelle. Ilokseen katselee haahkaemo kuinka pienokaiset kasvavat, kuinka siivet kasvavat, kuinka halu lent?? niill? tulee suuremmaksi, kuinka kaipuu meren ulapalle her?? nuorten rinnoissa. Mutta kun ruskea hirvi? l?henee, yksi niist?, jotka kulettavat noita pitk?jalkaisia, silloin heitt?ytyy perhe mereen, juoksee yli laineenharjojen vaahdon pois toiselle matalikolle ja etsii itselleen toisen lepopaikan.
Er??n? p?iv?n? ilmestyy n?ky, joka on uusi pienokaisille. Er?s hirvi? suuntaa kulkunsa suoraan parvea kohti, joka on suuruspuuhissa, savua tupruttava hirvi?. Emo ei ole niin huolissaan, sill? senlaisia on h?n n?hnyt monta ja ne ovat sangen hyv?luontoisia. T?m? n?kyy kuitenkin l?henev?n arveluttavasti ja yht'?kki? v?l?ht?? sen sivusta. Vinkuu ja r?tisee ja h?n n?kee yhden pienokaisista kellahtavan sel?lleen ja r?pytt?v?n siivill??n. H?n rient?? sinne p?in, mutta huomaa, ettei voi auttaa. Hirvi? l?henee yh? enemm?n, silloin antaa h?n merkin, ett? kaikkien tulee sukeltaa ja seuraavassa hetkess? on perhe kadonnut veden alle tullakseen et??np?n? taas pinnalle, kokoutuu ja l?htee juosten mets?saaren salmea kohti. Silloin ottaa hirvi? taas vauhtia, niin ett? vaahto k?y sen rinnan ymp?rill?, mutta samalla k??ntyy se syrjitt?in ja pys?htyy ?kki? ja siit? kuuluu huutoa huudon per??n ja melua. Haahkaparvi uskaltaa lakata juoksemasta ja luisuu hitaasti ja tyynesti ohi mets?saaren uloimman k?rjen. Samassa ty?ntyy uusi hirvi? maalta, valkoinen, jolla on suuret valkeat siivet, jotka viev?t sit? eteenp?in kauhealla vauhdilla. Kun nuoli sy?ksyy se haahkaperheeseen ja on yht'?kki? keskell? sit?. Kaksi pitk?jalkaista seuraa hirvi?t? ja toinen, se, joka seisoo l?hemp?n? purstoa, huutaa ja pauhaa, mutta toinen seisoo hiljaa ja lempe?n?. Haahkaemon mielest? ei maksa vaivaa juosta, h?n antaa sukeltamisen ja hajautumisen merkin, itse lent?? se tuskissaan hirvi?n ymp?rill?, koittaen eksytt?? sit?.
"Ammu tuhat tulimmaista, ammu!" kuulee h?n sen huutavan, jonka paikka on hirvi?n purstopuolella. Mutta tuo lempe? ei tee mit??n, h?n vaan seisoo hiljaa aivan kuin olisi h?nell? jokin ajatus mieless??n tai haaveileisi h?n. Silloin nousi se yl?s, joka huusi tuhat tulimmaista ja seuraavassa hetkess? v?l?ht?? hirvi?st?. Ja vinkuva kivi on sattunut h?neen, siivet tuntuvat raskailta, viel? kerran huutaa h?n kauas pienokaisilleen viimeisen varoituksen, heitt?? pelokkaan katseen hirvi??n, joka on aivan h?nen vieress??n ja sitten painaa h?n hiljaa p??ns? veteen syd?nveren aaltoa punervaksi v?rj?tess?.
Universaalilapio?es.
Pakpy?lin Vigilius oli saanut peri? autuaasti kuolleen is?ns? ja t?h?n perint??n kuului, ei ainoastaan Pakpy?lin talo ja ne lantit, jotka vanhus oli koonnut kirstun pohjalle, vaan my?skin erityisi? kunnallisia arvokkaisuuksia ja luottamustoimia, jotka pit?j?l?isten mielest? mukavasti sopi siirt?? is?lt? pojalle. "Siten selkii v?hemm?ll? vaivalla ja sekaannuksella", arvelivat he. Jos Vigilius todellakin kelpasi lautamieheksi ja kansakoulujohtokunnan j?seneksi, t?m? asetettiin toiseen sijaan, ja sit?paitsi oli v?h?n joka paikassa tultu huomaamaan, ett? jos jokin asia on teht?v?, niin samalla my?skin oppii miten on menetelt?v?. Olihan esim. Kev?tkent?n Eemeli, joka ei koskaan ollut n?hnytk??n muurauskauhaa; h?th?t?? muurannut uuden uuninpiipun, kun vanha sortui alas 1890 vuoden myrskyss? -- miksik?s ei siis my?skin Vigilius sopisi lautamieheksi. "Eih?n kukaan ole syntynyt yhteen virkaan enemp?? kuin toiseenkaan, mutta v?hitellen sit? oppii!"
Kun Vigilius siten oli saanut talon ja tavarat, rikkautta ja arvonimi?, rupesi h?n my?skin pit?m??n itse??n arvokkaana ja t?rke?n? miehen? ja koetti kaikin tavoin olla toisten esimerkkin?, varsinkin kyl?l?istens?. H?n osti itselleen linjaalirattaat ja rotulehmi? ja sinkkisi? maitoastioita, sill? sinkkiastioita k?ytet??n aina meijereiss? ja herraskartanoissa ja sellaisia on Joensuun patruunallakin. Mutta viel? ei Vigilius ollut uskaltanut hankkia itselleen uusimpia maanviljelyskaluja, vaikka h?n piti velvollisuutenaan niidenkin hankkimisessa n?ytt?? kyl?l?isilleen hyv?? esimerkki? -- t?ytyyh?n seurata uuden ajan kaikkia muodissa olevia keksinn?lt?. Muuten oli Vigilius'een vaikuttanut niin mahtavasti n?hdess??n Joensuun renkien istuvan huolettomasti mukavilla istuimilla, poltellen kaikessa rauhassa piippuaan hein?n kaatuessa kauniisiin, tasaisiin luokoihin siin?, miss? he ajoivat helisevill? koneillaan. H?nt? oikein harmitti ajatellessaan sit? joka kerta kun hein?aika l?heni ja h?n oli pahoitettu katsomaan olivatko viikatteet kunnossa. Ja jos nuo koneet eiv?t olisi niin juonikkaita nostotankoineen ja koukkuineen, joita oli vaikea hoitaa ja ymm?rt??, niin totta varmaan olisi Vigilius jo aikoja sitten hankkinut itselleen sellaisen koneen. Mutta omistaa koneen ja sitten joutua sen kanssa pulaan, se ei k?ynyt laatuun lautamiehelle ja johtokunnanj?senelle, jolla t?ytyi olla v?h?n enemm?n tietoja p??ss?, kuin jollakin muulla.
Mutta kun Vigilius sanomalehdess?, jossa tavallisesti ilmoitettiin kunnallisista asioista n?ki ilmoituksen uudesta universaalilapio?keest?, joka on yksinkertainen, syv?ll? k?yp?, musertaa turpeen pieniksi muruiksi ja tekee kynt?misen tarpeettomaksi," silloin ei h?n voinut pid?tt?yty?, vaan l?hti yl?s Joensuun voudin luo, jolle h?n yht?kki? huomasi itsell??n olevan asiaa.
Kun nuo kaksi miest? olivat istuneet v?h?n aikaa, poltellen piippujaan ja keskustellen asiasta, sanoi Vigilius:
"Onko teid?n patruuna jo ostanut itselleen tuollaisen uudenaikuisen ?keen?"
"Mit? ?keit? ne ovat? Kyll?h?n patruunalla t??ll? on sek? uusia ett? vanhoja."
"Ne ovat noita yksinkertaisia universaali?keit?, joista nyt on puhuttu sanomalehdiss?."
"Ei meill? viel? ole sen lajisia, mutta kyll? kai ostetaan."
"Onko voudilla t??ll? sanomalehte?? Katsokaa nyt, kuinka siin? seisoo: yksinkertainen, tekee kynt?misen tarpeettomaksi.
"Hm. Kyll? min? olen viljellyt maata kolmekymment? vuotta, mutta ei se ole k?ynyt ilman auraa. Mutta t?h?n aikaan on niin, ettei yhten? p?iv?n? tiedet? mit? toisena voidaan tehd?. Kuten esim. tuo ilmassapurjehtia Andr?ekin -- herra n?hk??n, istua kotona t?n??n ja huomenna lent?? ilmaan. Kun voidaan tehd? sellaista, niin voitanee kai my?skin keksi? sellainen kone, joka kynt??, ?est?? ja kylv?? kaikki yht'aikaa."
"Niin," arveli Vigilius, "kun ei en?? tarvitseisi kynt??, olisi paljo voitettu. Mutta mit? tarkoitetaan tuolla, ett? se on yksinkertainen. Sit? on kai silloin helppo hoitaa?"
"Helppo hoitaa, pikainen panna kuntoon ja muuten kaikin puolin lujarakenteinen."
"Niin, kyll? se olisi hankittava, se olisi niinkuin esikuvaksi meid?n puoleisille, ja kyll? he siell? h?mm?styisiv?t kun veisi sinne sellaisen laitoksen -- ei tarvitseisi kynt??, ainoastaan ?est??, ja kuitenkin muokkaisi se pellon hienoksi. Niin, kyll? torpparien silm?t suureneisivat."
"Hm, se on nyt sill? lailla, ett? se on vaan asiamies, joka ilmoittaa," arveli vouti.
"Mutta ei suinkaan h?n voi ruveta valehtelemaan sanomalehdess?. Ajatelkaas, jos me valehtelisimme, kirjoittaissamme huutokaupoista, kouluasioista ja sellaisista."
"Ei, ei se sopisi."
Kun keskustelu oli loppunut istui Vigilius linjaalirattailleen ja l?hti kotiinp?in, koko tien nauraen partaansa edelt?p?in -- "ei ollenkaan kynt??, ainoastaan ?est??, ja sitten istua mukavasti korkealla istuimella ja poltella ja kuinka torpparit ja p?iv?ty?l?iset katselevat silm?t suurina!"
Seuraavalla kaupunginmatkalla tilattiin ?es -- 153 mk. -- ja maksettiin edelt?p?in. Kun sitten p?iv?ty?l?iset kev?tpuoleen puhuivat Vigilius'elle kynt?misest?, heilutti lautamies vaan k?tt??n ja sanoi:
"Kynt?misest? ei puhuta mit??n. Kaikki tehd??n uudella koneella, jonka olen tilannut parantaakseni maanviljelyst?ni ja s??st??kseni voimia joita voidaan k?ytt?? enemm?n taloudellisella tavalla."
Torpparit sanoivat vaan "vain niin" t?lle oppineelle lauseparrelle ja mulkoilivat salaa toisilleen.
Mutta Vigilius sai odottaa ja odottaa kauan yli m??r?ajan ?est??n. Itse n?ytti h?n v?h?n mietiskelev?n sit? asiaa, ja p?iv?l?iset, arvelivat, ett? mahtaa se olla kumma kone, jolla on sellaiset ihmeelliset voimat, ett? voi kylv?? kuukautta my?hemmin, kun muut ihmiset. Sitten kirosi Vigilius vihdoin syd?mess??n asioitsiaa ja tapaa jolla t?m? kehtasi kohdella lautamiest?. Vihdoin tuli er??n? p?iv?n? kirje ynn? rahtiseteli -- kuusi kollia. Mit?h?n tuo nyt taas lienee? ?keenh?n h?n oli tilannut, eik? kollia. Kaikessa tapauksessa l?hti h?n asemalle linjaalirattaillaan ja sai heti asemap??llik?lt? kuulla, ett? ?es oli saapunut kuudessa kollissa. Niin, niin, nyt rupesi Vigilius ymm?rt?m??n -- kuudessa osassa, jotka tulevat yhdistett?viksi. Tuopa voi panna p??n py?r?lle, ettei se tullut kokonaisena, vaan osissa -- mokomia asiamiesverukkeita!
Seuraavana p?iv?n? olivat nuo kuusi kollia vedetyt kotiin: pitk?, harmaaksi maalattu v?liaisa, itse kehys, istuin, ter?t ja kaksi laatikollista pikkuosia. Torpparit ja rengit kokoontuivat uteliaina ymp?ri, kun kaikki otettiin esille, ja kaikki p??t neuvottelivat yhdess? kuinka eri osat pantaisi kokoon. Mutta kun ei p??sty selville, sanoi Vigilius, joka vaan oli seisonut ja katsellut, ettei ole kiirett?, h?n kyll? panee kokoon ?keen. Ja kun n?ytti sade olevan tulossa, antoi h?n vied? kaikki liiteriin, jonka j?lkeen h?n meni tupaan ja antoi keitt?? itselleen kahvia. Kun t?m?- oli juotu ja p?iv?l?iset ja rengit l?hetetyt kukin taholleen, sulkeutui Vigilius liiteriin uuden lapio?keen kaikkien osien kanssa, joita h?n nyt rupesi l?hemmin tarkastelemaan ja sovittelemaan yhteen. Istuinta katseltiin tarkkaan -- siin? oli linjaalitkin -- lapiot olivat kummallisesti taivutetut, hakoja pantiin kiinni ja mutteria v??nnettiin v?kinauloille, mutta kuinka lieneek??n, ei siit? sent??n tullut ?est?. Sitten koetettiin toisella lailla, haat sovitettiin toisin tavoin, v?kinaulat sijoitettiin toisiin paikkoihin ja Vigilius hikoili, mutta se ei mennyt kokoon. P?iv? loppui ja lautamies p??tti maata, ennen kun alettaisi uudestaan, ehk? se y?n kuluessa selviytyisi. Mutta h?n nukkui huonosti ja n?ki pahoja unia ha'oista ja nosto-aisoista, jotka iskiv?t kaikkiin mahdollisiin paikkoihin ja nipisteliv?t h?nen nahkaansa, lapioista, jotka haavoittivat h?nt?, mutta vihdoin tuli kuitenkin tuskien per?st? nautinto, nimitt?in istua keinuten ja poltellen mukavalla istuimella, renkien seisoessa ihaillen ylt'ymp?ri.
Ihmeen varhain seuraavana aamuna oli Vigilius taas liiteriss?. P?iv?n kuluessa antoi h?n keitt?? itselleen v?kev?? kahvia kolme kertaa selvitt??kseen aivojaan, mutta siit? ei sent??n tullut mit??n. Y?ll? nipisteliv?t haat ja hohtimet h?nt? seitsem?n kertaa enemm?n kuin ennen, lapiot py?riv?t h?nen p??ss??n, olipa kuin olisi itse paholainen istunut ylh??ll? ?keen istuimella ja ajanut lautamiesparan ruumiin yli.
Kun h?n aamusella oli puistellut painajaisen ja noussut yl?s, kivisti h?nen p??t??n, eik? h?n mennyt ollenkaan liiteriins?. Mutta kun h?n oli k?ynyt ymp?ri v?h?n aikaa aamiaisen j?lkeen ja miettinyt ja katsellut sinne t?nne, hiipi h?n taas sis??n takapuolelta, kokosi kaikki pikkuosat laatikkoihin, naulasi kannet kiinni ja l?hti sitten yst?v?ns?, Joensuun voudin luo ja kutsui h?net juomaan kahvipunssia heti iltap?iv?ll? -- "niin voin min? samalla ottaa laatikoistaan esiin uuden lapio?keen, vouti tahtoo varmaankin mielell??n n?hd? tuollaista uutta ihmett?."
Kahvipunssit juotiin ja mentiin liiteriin. Kaunista v?liaisaa ihailtiin, samoinkuin muitakin osia, laatikot aukaistiin ja vouti, innostui heti niin, ett? h?n rupesi j?rjest?m??n, v??nt?m??n ja vasaroimaan ja ennen iltaa oli ?es t?ydess? kunnossa ja vedettyn? pihalle.
"Kovin yksinkertainen ja muhkea kone tuo," sanoi Vigilius.
"Ei se hullumpi ole," vastasi vouti, joka ymm?rsi v?h?n noita uudenaikaisia maanviljellyskoneita, ja niin ottivat he taas pari kahvipunssia.
"Mutta pit?? ?est? kotona pari p?iv?? panematta, sit? kokoon ja menem?tt? sill? ajamaan, vaikka on jo v?h?n niinkuin my?h??nlainen ajoaika!"
Add to tbrJar First Page Next Page